Tutkimusmetsien metsänhoidossa tavoitteena on puuston määrän ja rakenteen suuri vaihtelu, joka luo tutkimusmahdollisuuksia tulevalle, osin avoinna olevalle kokeelliselle tutkimustoiminnalle.

Tutkimusmetsien hoidon ohjauksessa on käytetty metsänkäsittelylinjoja vuodesta 1993 lähtien. Metsänkäsittelylinjalla tarkoitetaan metsänhoito-ohjetta, jota sovelletaan yhtenäisellä aluella tutkimusmetsässä.

Metsänkäsittelylinjat ovat:
  1. Normaali hyvän metsänhoidon linja
  2. Järeiden metsien linja
  3. Tiheiden metsien linja
  4. Luonnontilaisen kehityksen linja
  5. Tutkimusteema-alue
  6. Eri-ikäisrakenteisten metsien linja

Tutkimusmetsät ovat pinta-alaltaan suhteellisen pieniä ja niinpä yksittäisessä tutkimusmetsässä ei ole kaikkia metsänkäsittelylinjoja. Esimerkiksi eri-ikäisrakenteisten metsien linjan mukaista metsänhoitoa toteutetaan tällä hetkellä vain Lapinjärven ja Vilppulan tutkimusmetsien alueella.

Tutkimusmetsiä hoidetaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) ohjeiden mukaisesti tutkimustoiminnan edellyttämällä tavalla. Oikeus käsitellä tutkimusmetsiä tutkimuksen edellyttämällä tavalla on todettu myös metsälaissa (20.12.2013/1085, 5b § 2. mom.). Tutkimusmetsät eivät kuulu metsäsertifioinnin piiriin, ja tutkimusmetsissä voidaan tarvittaessa poiketa Metsähallituksen ympäristöohjeista.

Tutkimusmetsien hoidon ohjeet eivät ole kattava metsänhoidon ohje, vaan ohjeisiin on kirjattu vain poikkeamat Metsähallituksen metsänhoito-ohjeesta (15.4.2020). Poikkeamat lisäävät metsiköiden ja metsäalueiden välistä puuston määrän, laadun ja rakenteen vaihtelua.

Metsänkäsittelylinjojen pääperiaatteet

Normaalin hyvän metsänhoidon linjan, järeiden metsien linjan ja tiheiden metsien linjan alueilla metsiä kasvatetaan pääsääntöisesti tasaikäisrakenteisina tai jaksoittain tasaikäisrakenteisina, mutta niissä metsiköissä, joissa on jo melko runsaasti eri-ikäisrakennetta, metsikköä voidaan kehittää hakkuilla eri-ikäisrakenteiseksi erityisesti turvemailla.

Eri-ikäisrakenne pitää olla niin selvä, että hakkuun jälkeen metsikköä ei voi sekoittaa tasaikäisrakenteiseen metsikköön, jotta kasvatusta voidaan jatkaa johdonmukaisesti samalla periaatteella.

Tasaikäisrakenteisina hoidettavissa metsissä ei tehdä yläharvennuksia, koska yksittäisten metsiköiden harvennustapaa on myöhemmin vaikea selvittää. Tutkimusmetsissä ei tehdä myöskään kasvatuslannoituksia. Terveyslannoituksia voidaan tarvittaessa tehdä.

Järeiden metsien linjalla uudistuskypsyysläpimitat ja -iät ovat suuremmat kuin normaalilla hyvän metsänhoidon linjalla. Linjan tavoitteena on kasvattaa poikkeuksellisen järeää puuta.

Tiheiden metsien linjalla puusto on normaalin hyvän metsänhoidon linjan metsien suosituksia tiheämpää. Uudistuskypsyysiät ovat normaalin hyvän metsänhoidon linjan mukaiset ja uudistuskypsyysläpimitat hieman pienemmät kuin normaalilla hyvän metsänhoidon linjalla. Linjan tavoitteena on tuottaa kapealustoisen vähäoksaisen käyttöpuun ohella paljon biomassaa.

Luonnontilaisen kehityksen linjalla puuston kehitykseen ei vaikuteta metsätaloudellisin toimenpitein. Luonnonsuojelualueet eivät toteuta linjalle asetettuja tavoitteita, koska koetoiminnan edellyttämiä toimenpiteitä tulee voida tehdä vapaasti.

Tutkimusteema-alue rajataan sellaisiin tutkimusmetsän osiin, joissa on pääosin samaan aihepiiriin kuuluvia kokeita niin tiheässä, että varsinaisia metsänkäsittelylinjoja on vaikea soveltaa.

Eri-ikäisrakenteisten metsien käsittelylinjalla kaikkien puulajien kaikki metsiköt pyritään muuttamaan eri-ikäisrakenteiseksi ja kasvattamaan sen jälkeen eri-ikäisrakenteisina. Männiköissä ja koivikoissa ei kuitenkaan pyritä samanlaiseen kaikki ikäluokat käsittävään eri-ikäisrakenteisuuteen kuin kuusikoissa. Ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena on saada metsiköihin kestävä eri-ikäisrakenne.

Tutkimusmetsien luontoarvojen inventoinnissa luontokohteiksi rajatuilla kohteilla toimitaan kohteiden erityisominaisuudet säilyttävällä tavalla metsänkäsittelylinjasta riippumatta.

Yläreunan kuva: Luke, Erkki Oksanen.