Tutkimusmetsät ovat olemassa ensisijaisesti metsissä tapahtuvaa tutkimus- ja koetoimintaa varten. Tutkimustoiminnan lisäksi niissä havainnollistetaan tutkimustuloksia viestinnän keinoin. Tutkimusmetsät ovat usein myös alueellisesti suosittuja retkeily- ja tutustumiskohteita.

Yksi promille Suomen metsistä on varattu ensisijaisesti tutkimuskäyttöön

Luonnonvarakeskuksella (Luke) ja sen edeltäjällä, Metsäntutkimuslaitoksella, on ollut käytettävissä ja hallinnassaan tutkimusmetsiä 1920-luvun alkupuolelta alkaen. Ensimmäiset nykyisen Suomen alueella sijaitsevat tutkimusmetsät perustettiin Padasjoen Vesijaolle ja Vilppulaan vuonna 1922. Tutkimusmetsät ovat perustamisestaan lähtien olleet aktiivisen hoidon piirissä.

Klikkaa kartta suuremmaksi.

Nykyään Luken käytössä on 13 tutkimusmetsää, yhteispinta-alaltaan lähes 25 000 hehtaaria. Pinta-ala on noin yksi promille Suomen metsäpinta-alasta, ja sen on arvioitu kattavan riittävän hyvin kokeellisen tutkimustoiminnan tarvitseman metsien kasvupaikkojen ja ilmastollisen vaihtelun.

Tutkimusmetsissä on käynnissä olevia ja päättyneitä kokeita sekä kokeista vapaita alueita. Käynnissä oleva koe on aktiivisessa käytössä. Kokeista vapaille alueille voidaan perustaa uusia kokeita tarpeen mukaan.

Tutkimusmetsien kokeista vapaiden alueiden metsänhoidossa tavoitteena on puuston määrän ja rakenteen suuri vaihtelu, joka luo tutkimusmahdollisuuksia tulevalle, osin avoinna olevalle kokeelliselle tutkimustoiminnalle.

Metsähallitus hoitaa tutkimusmetsiä Luken ohjeiden mukaisesti.

Tutkimusmetsissä järjestettävillä maastoretkeilyillä voidaan lyhyillä siirtymisillä havainnollistaa useista kokeista saatuja tutkimustuloksia. Tutkimusmetsiin on järjestetty paljon retkiä metsäammattilaisille sekä kotimaisille ja kansainvälisille tutkijaryhmille.

Yläreunan kuva: Tutkimusmetsät ovat myös kiinnostavia retkeilykohteita. Kuva Punkaharjun tutkimuspuistosta. Timo Kilpeläinen, Lusto.