Artikkelit Metsä

Metsämarjojen ja -sienten viljely puuntuotannon rinnalla parantaa Suomen mahdollisuuksia luonnontuotealan markkinoilla.

Luonnontuotteiden kysyntä on maailmalla kovassa kasvussa. Kysyntää on erityisen paljon Aasiassa, jossa monilla luonnontuotteilla katsotaan olevan terveellisten vaikutusten ohella myös lääkinnällisiä vaikutuksia.

Suomalaisilla luonnontuotteilla on hyvät mahdollisuudet markkinoilla, sillä tuotteisiin yhdistyvät raaka-aineiden erinomaiset ravintoarvot, puhtaus, luotettava alkuperä ja toimitusvarmuus.

”Pohjois-Suomen metsät on pääosin sertifioitu luomukeruualueeksi. Näin voitaisiin menetellä jopa 93 prosentissa Suomen metsiä. Luomu-leima tuotteen kyljessä olisi jälleen yksi keino lisätä tuotteiden myyntiä”, kertoo vanhempi tutkija Henri Vanhanen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Metsissä kasvaa monia luonnontuotteita. Esimerkiksi parhaat mustikkasadot saadaan puolivarjoisista varttuneista metsistä, kun taas vadelmat kerätään valoisista nuorista taimikoista. (kuva: Luke)
Metsissä kasvaa monia luonnontuotteita. Esimerkiksi parhaat mustikkasadot saadaan puolivarjoisista varttuneista metsistä, kun taas vadelmat kerätään valoisista nuorista taimikoista. (kuva: Luke)

Myös villiruoan suosio on nousussa. Meillä kerätään runsaasti metsämarjoja ja -sieniä, jotka täyttävät villiruokakriteerin, mutta sitä ei ole toistaiseksi hyödynnetty markkinoinnissa.

Markkinoille menevien tuotteiden toimituksiin ei saa tulla katkoksia. Tämän vuoksi metsämarjojen ja -sienten vuosittaisia satovaihteluita pitäisi pystyä hallitsemaan.

”Tähän on ratkaisuna marjojen ja sienten viljely tai puoliviljely. Puoliviljelyssä satotasoa pyritään nostamaan luontaisilla kasvupaikoilla. Metsän kierron eri vaiheissa on mahdollista harjoittaa puoliviljelyä ilman, että siitä on haittaa puuntuotannolle”, Vanhanen kertoo.

Tuotekehittelyä parhaimmillaan: pakuriteen kilohinta voi olla jopa 960 euroa. ( Veera Tahvanainen/Luke)
Tuotekehittelyä parhaimmillaan: pakuriteen kilohinta voi olla jopa 960 euroa. (kuva: Veera Tahvanainen / Luke)

Mustikan satoisuutta voidaan parantaa ottamalla huomioon kasvin tarpeet metsänkäsittelyssä.

Suurin haaste on kuitenkin mustikan kukinta-aika alkukeväällä: jos on kylmää, pölyttäjähyönteiset eivät lennä ja kun pölytys epäonnistuu, myös sato on menetetty.

”Pölytyspalvelulla on saatu huomattavia lisiä marjasatoihin. Pölytyspalvelussa erakko- ja tarhamehiläisten pesiä viedään hyvien mustikkapaikkojen tuntumaan ennen kukinnan alkamista.”

Vanhasen mukaan luonnossa kasvavat erikoissienet ovat lähes täysin hyödyntämättä, vaikka niiden arvo maailmanmarkkinoilla on kymmeniä miljardeja euroja.

Etenkin Aasiassa kiinnostus on suurta, koska siellä sienillä katsotaan olevan myös lääkinnällisiä vaikutuksia.

Luonnossa kasvavia erikoissieniä ovat muun muassa pakurikääpä ja lakkakääpä. Esimerkiksi pakuriteestä maksetaan parhaimmillaan noin 960 euroa kilolta.

Pakurikääpää voi viljellä elävissä puissa ja toista kotimaista erikoissientä, lakkakääpää, kuolleissa puissa, esimerkiksi kannoissa. Kummankin viljelyä voidaan harjoittaa rinnan puuntuotannon kanssa.

”Ja mikä parasta, pakuri- ja lakkakääpien viljely ei edellytä isoja investointeja”, Vanhanen toteaa.

Ruokasienistä tutkitaan parhaillaan osterivinokkaan ja kuusilahokkaan viljelyä metsissä. Niitä istutetaan kantoihin ja tukkeihin, ja tavoitteena on saada sienet laajamittaiseen ja suunnitelmalliseen tuotantoon.

Ruokasienten kohdalla ei ole kyse ainoastaan satojen varmistamisesta vientiin. Sienet nähdään myös merkittävänä mahdollisuutena nostaa proteiinituotannon omavaraisuutta.

Raaka-aineen tuottajasta jalostajaksi

Suomalaiset eivät kilpaile luonnontuotealan markkinoilla hinnalla tai määrällä, vaan korkealaatuisella raaka-aineella ja tulevaisuudessa myös pitkälle jalostetuilla tuotteilla.</p> <p>Suomesta viedään esimerkiksi pakastekuivattua mustikkaa Japaniin, jossa siitä valmistetaan näköä parantavia kapseleita. Kapselituotannon liikevaihto Japanissa on satoja miljoonia euroja. Miksi me suomalaiset tyydymme vain raaka-aineen vientiin?</p> <p>”Tuotekehityksessä ja markkinoinnissa onnistuminen edellyttää raaka-ainevarmuuden lisäksi kohdemaan kulutuskäyttäytymisen, markkinoiden ja jälleenmyyntikanavien tuntemista”, kertoo Luken erikoistutkija Mikko Kurttila.

Yrittäjä ei ole kuitenkaan yksin, sillä alalla on jo tehty paljon pohjatyötä.</p> <p>”Tietoa saa ja verkostoihin pääsee ottamalla yhteyttä esimerkiksi Luonnontuotealan koordinaatiohankkeen (LUMOA) yhteyshenkilöihin tai minuun”, kertoo luonnontuotealan toimialapäällikkö Anne Ristioja Lapin Ely-keskuksesta.</p> <p>LUMOA-hankkeessa Luken yhteyshenkilö on tutkija Rainer Peltola.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Tiede-sivulla 16.5.2016.

Yläreunan kuva: Erkki Oksanen / Luke

Teksti: Sinikka Jortikka, Luke

Katso myös