Artikkelit Ilmasto, Metsä, Ympäristö

Pohjoinen mänty elää tavallises­ti 200–300-vuotiaaksi, mutta 800-vuotiaskin yksilö on löy­detty Lapista. Elämänsä aikana puun runkoon kerääntyy arvo­kasta tietoa vallitsevista olosuh­teista.

Lustojen paksuuksia vertai­lemalla voidaan rakentaa kauas kirjoitettujen säähavaintojen tuolle puolen ulottuva tiedosto kesien vaihteluista.

Suomessa lustokronologia perustuu mäntyyn, jossa lustot näkyvät hyvin. Lisäksi männyn runkopuu voi säilyä suotuisissa kerrostumisolosuhteissa tuhan­sia vuosia.

Subfossiilisen männyn vuosilustot erottuvat yhtä selvästi kuin vasta metsästä kaadetun. (Kuva: Hannu Herva)

Subfossiilisten – eli sellai­senaan säilyneiden – runkojen lustosarja kattaa viimeiset 7 600 vuotta. Luonnonvarakeskus (Luke) on kerännyt näytteitä ja taltioinut tietoja 1990-luvulta saakka.

”Ympäristö vaikuttaa siihen, miten puu säilyy. Ylä- ja Itä-La­pin pienten järvien pohjasedi­menteistä olemme löytäneet vuosituhansia vanhoja runkoja”, tutkija Samuli Helama kertoo.

Puiden vuosilustoista vuol­luista lastuista analysoidaan hii­li-isotooppien vaiheluita. Suo­men Akatemian rahoittamissa tutkimushankkeissa on mukana myös Helsingin yliopiston Ajoi­tuslaboratorio.

Hiili-isotoopit kuvastavat puiden yhteyttämistä, jonka määrä puolestaan riippuu pää­osin kesäajan auringonsäteilys­tä. Näin vuosilustoista saadaan kasvutietojen lisäksi monia ai­neistoja, jotka kertovat mennei­den kesien säästä.

”Syömme auringon säteilyä, kasvien yhteyttämisen avulla tuottamaa energiaa. Jos aurin­gonsäteily jostain syystä vähe­nee, myös kasvien yhteyttämi­nen vähenee”, Helama toteaa.

Teksti: Riitta Salo-Kauppinen
Sivun yläreunan kuva: Hannu Herva
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 12.6.2019
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös