Kukko kanalaumoineen ottaa vieraat vastaan puiston portilla. Elonkierrossa laiduntaa nautakarjaa, hevosia, lampaita ja vuohia. Eläimet saapuvat puistoon touko-kesäkuun vaihteessa. Porsaat tulevat vasta öiden lämmettyä.

Maatiaiskana

Kuva: Ulla Jauhiainen / Luke
Kuva: Ulla Jauhiainen / Luke

Maatiaskanan höyhenpeitteen väri vaihtelee mustasta kirjavaan ja kermanvalkoiseen. Maatiaiskanat ovat elinvoimaisia, pitkäikäisiä ja kylmää kestäviä. Suojeluohjelman avulla maatiaiskanojen määrä on noussut noin viiteen tuhanteen. Maatiaiskana ei enää ole vaarassa hävitä, mutta osa kannoista on edelleen joko uhanalaisia tai kriittisesti uhanalaisia. Elonkierron kanat ovat piikkiöläistä kantaa.

 

Kyyttö

Kuva: Veikko Somerpuro / Luken arkisto
Kuva: Veikko Somerpuro / Luken arkisto

Maidontuotannossa käytettiin ennen valtaosaltaan maatiaisrotuja. Viimeisten vuosikymmenien aikana ne ovat olleet vaarassa hävitä kokonaan. Suomenkarjaan kuuluu kolme eri rotua, länsi-, itä- ja pohjoissuomalainen rotu.
Itäsuomenkarjan eläimiä kutsutaan myös kyytöiksi. Kyyttökarjan lehmiä on puhdasrotuisena jäljellä noin 1 400 ja kanta kasvaa mukavasti. Kyyttö on maatiaislehmäroduistamme vanhin. Kyytön kyljet ovat punaruskeat, vatsa ja mahanalus valkeat.

 

Länsisuomalainen

Kuva: Anneli Nuoranne / Luke
Kuva: Anneli Nuoranne / Luke

Yhtenäisen punaruskea länsisuomenkarja on maatiaisnaudoistamme yleisin ja suurikokoisin. Länsisuomenkarja on yksi maailman korkeatuottoisimmista maatiaisnautaroduista. Lehmiä on noin kaksi tuhatta yksilöä ja kanta vähenee huolestuttavasti. Maatiaisnaudat ovat yleensä sarvettomia eli nupoja.

 

 

Lapinlehmä

Kuva: Luken arkisto

Pohjoissuomenkarjan lehmää sanotaan myös lapinlehmäksi. Lapinlehmä on nupo eli sarveton ja väriltään yleensä valkoinen. Menneinä vuosisatoina karjaa jalostettiin paljolti värin ja ulkomuodon mukaan. Valkean värin arveltiin myös suojelevan eläintä hyttysten ja paarmojen pistoilta.Lapinlehmien määrä on kasvanut jatkuvasti 1980-luvun jälkeen, tällä hetkellä lehmiä on vajaa tuhat.

 

Ayrshire

Kuva: Janne Lehtinen / Luken arkisto
Kuva: Janne Lehtinen / Luken arkisto

Yleisin lypsykarjarotu Suomessa. Ensimmäiset yksilöt tuotiin maahamme 1800-luvun puolivälissä. Rotu on kotoisin Skotlannista Ayrshiren maakunnasta. Keskimääräinen elopaino on noin 570 kiloa. Ayrshire tunnetaan tehokkaasta korsirehun käytöstä, hyvästä lisääntymiskyvystä ja pitkäikäisyydestä. Väriltään se on ruskean ja valkoisen kirjava, mutta voi olla myös lähes kokonaan ruskea.

 

 

Vuohi

Kuva: Paula Häyrinen / Luken arkisto
Kuva: Paula Häyrinen / Luken arkisto

Elonkierron vuohet ovat suomenvuohia, joita maassamme on arviolta noin neljä ja puoli tuhatta. Niiden väritys vaihtelee vitivalkeasta harmaan kirjavaan, joukossa on myös ruskeita ja mustia yksilöitä. Vuohet voivat olla sekä sarvekkaita että nupoja. Tärkein tuote on maito, jota vuohi tuottaa puolitoista–kuusi litraa päivässä.

 

 

 

Suomenhevonen

Kuva: Paula Häyrinen / Luken arkisto
Kuva: Paula Häyrinen / Luken arkisto

Suomenhevosia on noin 20 000, eli kolmasosa koko Suomen hevosmäärästä. Lämminverihevosia käytetään pääasiassa ratsu- ja ravihevosina, mutta suomenhevonen sopii myös työkäyttöön.

 

 

 

 

Sika

Kuva: Tapio Tuomela / Luken arkisto
Kuva: Tapio Tuomela / Luken arkisto

Sikoja on Suomessa noin 1,2 miljoonaa yksilöä. Sika on luonnostaan seurallinen, touhukas ja siisti eläin. Kärsä on sian herkin kohta, sen hajuaistin avulla sika tunnistaa ruokansa ja ystävänsä. Emakko porsii keskimäärin kaksi – kaksi ja puoli kertaa vuodessa. Porsaita syntyy kerrallaan 10–14, joskus jopa yli 20. Sika on nopeakasvuinen eläin. Nopeimmillaan se kasvaa noin kilon päivässä. Teurasiän sika saavuttaa keskimäärin neljän ja puolen kuukauden ikäisenä.

 

 

Lammas

Kuva: Minna Pajunen / Luken arkisto
Kuva: Minna Pajunen / Luken arkisto

Lampaita on Suomessa noin 155 000. Uuhi synnyttää keväällä maalis–huhtikuussa yhdestä kolmeen karitsaa. Lammas tuottaa villaa, turkista ja lihaa. Lammasta voidaan käyttää myös maisemanhoidossa. Suomalainen syö lampaanlihaa keskimäärin 700 grammaa vuodessa, sen sijaan esimerkiksi sianlihaa syödään noin 36 kiloa vuodessa.

 

 

 

 

Elämiet kartalla

 

 

Yläreunan kuva: Janne Lehtinen / Luken arkisto

Elonkierto_logo