Kysymys 1: Miten kalatien toimivuus tai toimimattomuus voidaan määritellä?

Vastaus 1: Tärkein muuttuja on läpäisytehokkuus, eli miten suuri osuus kalatien ala- tai yläpuolelle hakeutuvista kaloista läpäisee kalatien. Lisäksi tärkeitä muuttujia ovat kalatien sisäänkäynnin löytämiseen ja kalatiehen menemiseen kuluva aika, kalatien läpäisemiseen kuluva aika sekä näiden kalojen yksilömäärät lajeittain, sukupuolittain ja kokoluokittain.

Kalatie toimii sitä paremmin, mitä nopeammin ja useammat kalat löytävät sen sisäänkäynnin, läpäisevät koko kalatien ja jatkavat uintiaan ylä- tai alavirtaan.

Kalatien toimivuus määräytyy sille asetetun tavoitteen mukaisesti. Jos tavoite on ollut mahdollistaa lohen tai taimenen vaellukset, toimivuus määritellään näiden aktiivisesti uivien lajien mukaisesti. Jos tavoite on ollut mahdollistaa koko kalayhteisön vaellukset, toimivuus on määriteltävä kaikkien vesistössä esiintyvien lajien mukaisesti. Edellä mainitut edellytykset kalatien toimivuudesta vastaavat silloin huonommin hitaammin uivien tai niiden lajien seurantaan, joiden uinti ei ole aktiivisesti ja säännöllisesti tiettyyn suuntaan hakeutuvaa. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi ahven, hauki ja monet särkikalat.

Kalojen hävikki sekä ajalliset viiveet kasvavat jokaisen ohitettavan kalatien kohdalla. Tämän vuoksi etenkin kalojen vaellusreitille osuvien ensimmäisten kalateiden toimivuus tulisi olla korkea.

K2: Luonnonmukaisista kalateistä annetaan usein julkisessa keskustelussa kuva, että ne soveltuvat kaikkiin kohteisiin ja toimivat paremmin kuin tekniset kalatiet. Mitä tutkimustiedon perusteella tiedetään tästä?

V2: Kalateitä on toteutettu niin kutsuttuina teknisinä ratkaisuina jo vuosikymmeniä. Vuosien ja kokemuksien karttuessa näiden rakenteissa ja materiaaleissa on saavutettu paljon parannuksia, ja näistä on raportoitu sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Tutkimukset ovat keskittyneet hyvin paljon lohikaloihin etenkin Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, ja muiden kalalajien seurantaa on etenkin näillä alueilla toteutettu vasta myöhempinä vuosina.

Luonnonmukaisista kalateistä on niukemmin tutkimustuloksia julkaistuna. Ne vaikuttavat lupaavilta ratkaisuilta etenkin, jos tavoitteena on mahdollistaa koko kalayhteisön vaellukset. Samalla tavalla kuin teknisissäkin vaihtoehdoissa, myös luonnonmukaisista kalateistä on julkaistu sekä hyviä että huonoja tuloksia eri seurantamuuttujien suhteen.

Käytännössä vaihtoehtojen toteutettavuus kohteittain eroaa. Luonnonmukaiset kalatiet vaativat teknisiä ratkaisuja enemmän tilaa, jolloin myös koko tarvittavalle maa-alueelle on oltava laajempi omistus- tai käyttöoikeus. Luonnonmukaisten kalateiden sisään- ja uloskäyntien sijoittelu on haastavaa etenkin kohteissa, missä joko ylä- tai alakanavan vedenpinta vaihtelee paljon. Tuodakseen lisähyötyjä esimerkiksi kalojen lisääntymiskanavina, luonnonmukaisiin kalateihin on johdettava vettä ympärivuotisesti, mikä on usein ollut kynnyskysymys toiminnanharjoittajille. Niin teknisten kuin luonnonmukaistenkin kalateiden sisäänkäyntien on oltava kaloille houkuttelevia ja kohteesta riippuen tähän saatetaan tarvita lisävesitystä, ohjausaitoja ym. rakenteita.

Ei siis ole itsestään selvää, että luonnonmukainen kalatie olisi ainut toimiva vaihtoehto kohteessa kuin kohteessa. Teknisistäkin ratkaisuista voidaan tehdä luonnonmukaisempia ja jälkimmäisissä voidaan tarvita lisäksi teknisiä rakenteita toimivuuden varmistamiseksi. Vaihtoehtojen kategorinen erottelu ei ole oleellista, vaan ratkaisut on aina tehtävä yksilöllisesti ja sovitellen juuri kyseiseen kohteeseen.

Yleisesti ottaen mikä tahansa huonosti ja riittämättömillä pohjaselvityksillä toteutettu kalatie on huono vaihtoehto, olipa rakenne sitten mikä hyvänsä. Kuten niin monessa muussakin asiassa, se mikä toimii naapurissa ei aina toimikaan omalla tontilla.

K3: Mitkä tekijät yleisimmin vaikuttavat kalatietyypin valintaan?

V3: Edellisessä vastauksessa jo tuodaankin esille useita valintatekijöitä, joita ei enää toisteta tässä. Toteutuksen tulee tukea ensisijaisesti toimijoiden kesken yhdessä asetettua vesistökohtaista tavoitetta. Tuetaanko kalatien rakentamisella vaelluskalojen vai koko kalaston vaellusyhteyksien palauttamista sekä ylä- että alavirtaan? Tavoitellaanko kalatiellä kalastolle tai muulle eliöstölle soveltuvaa lisähabitaattia?

Näiden lisäksi on etenkin isommissa kohteissa tarpeen selvittää kalojen uintireittejä ennen rakentamista. Vaelluskalojen käyttämät uintireitit voivat kulkea kummalla puolella kanavaa hyvänsä, joten taloudellisempaa ja tehokkaampaa on sijoittaa kalatien sisäänkäynnit mahdollisimman lähelle kalojen jo olemassa olevia uintireittejä. Kattava selvitys maa- ja kallioperästä sekä teiden, sähkökenttien ja muiden rakennuksien sijainti vaikuttavat myös kalatien sijoittamiseen sekä rakentamiseen. Etusijalla ovat myös olemassa olevat rakenteet, kuten turbiinien ja tulvaluukkujen sijainti sekä mahdolliset entiset tukinuittoväylät. Kulttuuriperinnön säilyttäminen saattaa myös asettaa erityisiä reunaehtoja rakenteiden muuttamiseen tai uusien toteuttamiseen. Tärkeä valintakriteeri on tietenkin myös resurssit, miten paljon niitä on käytettävissä ja mistä ne tulevat. Maksajan on hyväksyttävä kaikki pienetkin muutokset niin suunnittelun, luvanhaun, toteuttamisen kuin seurannan ja ylläpidonkin aikana.

K4: Miksi vaelluksen palauttaminen useamman padon ohitse on vaikeampaa kuin yhden padon ohittaminen?

V4: Etenkin lohien on raportoitu uineen satojakin kilometriä mereltä lisääntymisalueilleen aikoina, jolloin jokia ei vielä ollut padottu. Nykyään näissä voimakkaasti rakennetuissa joissa haasteita on paljon enemmän.

Vaelluskalojen olisi päästävä vaeltamaan lisääntymisalueilleen mahdollisimman nopeasti ennen kudun alkamista. Jokaisen vaellusesteen kohdatessaan, kalat voivat pysähtyä hakemaan kalatien sisäänkäyntiä päivien tai jopa viikkojen ajaksi, kalatien läpäisy voi kestää useita päiviä ja osa kaloista ei koskaan pääse etenemään kalatietä pitkin ylävirtaan. Alustavasti on myös havaittu viitteitä siitä, että kerran kalatiestä läpi uineet kalat ovat haluttomampia jatkamaan matkaansa seuraavaan kalatiehen, mikä lisää mahdollisen hävikin määrää. Alustavasti on myös havaittu viitteitä siitä, että kerran kalatiestä läpi uineet kalat ovat haluttomampia jatkamaan matkaansa seuraavaan kalatiehen, mikä lisää mahdollisen hävikin määrää. Sekä hävikit kalamäärissä että ajalliset viivästykset kasvavat jokaisella vaellusesteellä, joten lopulta lisääntymispaikoilla voi olla oikeaan aikaan vain hyvin pieni osa alkujaan vaeltamaan lähteneistä kaloista.

Samat ongelmat koskevat myös alasvaeltavia poikasia ja talvikoita. Pysähtyessään patoaltaisiin, poikaset ovat helppoa saalista esimerkiksi petokaloille, , joten niiden hävikit voivat olla huomattaviakin useissa toisiaan seuraavissa patoaltaissa. Jos vaellusreitille osuu vielä isoja säännösteltyjä järviä, voivat poikaset jälleen pysähtyä, koska veden virtaus ei selkeästi ohjaa niitä toivotulle alasvaellusreitille.

Yhdellä tai kahdellakin padon ohittavalla kalatiellä viivettä ja hävikkiä tapahtuu kokonaisvaltaisesti vähemmän kuin esimerkiksi viidellä tai useammalla vaellusesteellä. Tiukasti koko virtavesiekosysteemin kannalta ajateltuna paras ratkaisu olisi vaellusesteiden tai osan niistä purkaminen.

K5: Onko ylisiirroista hyötyä ja minkälaisissa tilanteissa niitä tarvitaan?

K5: Emokalojen siirtoja tarvitaan niissä virtavesissä, missä potentiaaliset lisääntymis- ja poikastuotantoalueet sijaitsevat voimaloiden (tai muiden vastaavien vaellusesteiden) yläpuolella, eikä patorakennelmien yhteyteen ole vielä järjestetty kalojen kulkua mahdollistavia vaellusväyliä. Ylisiirrot ovat tuolloin ainoa ratkaisu suojeltavan kalakannan luontaisen lisääntymiskierron aloittamiseksi. Esim. äärimmäisen uhanalaisella järvilohella kutukalojen siirrot voimalapatojen yläpuolisille kunnostetuille koskiosuuksille ovat antaneet lupaavia tuloksia kannan alkuperäisissä lisääntymisjoissa, Ala-Koitajoella ja Lieksanjoella. Luonnonkudusta syntyneitä ja joessa kasvaneita poikasia voidaan vastaavasti pyydystää ja siirtää voimaloiden ohi (smolttivaiheessa) joen alajuoksulle/järvelle/merelle tai viljelylaitokseen tuottamaan geneettisesti monimuotoista ja laadukasta jälkeläistöä kantojen tuki-istutuksia varten. Pysyvämpiä ratkaisuja kalojen omaehtoisen kulkemisen mahdollistamiseksi on tarpeen suunnitella ja järjestää siinä vaiheessa, kun jokeen nousevien emokalojen määrät ovat merkittävät (useita satoja) ja yläosien elinympäristöt tuottavat riittävissä määrin vaelluspoikasia (useita tuhansia) luontaisen elinkierron mahdollistamiseksi.

Ylisiirrot ovat myös tarpeen, jos vaellusesteiden yläpuolisille alueille on istutettu huomattavia määriä ankeriaita. Esimerkiksi Lahden Vesijärvessä vuodesta 2014 alkaen toteutettu ankeriaan ylisiirtojen merkintätutkimus osoittaa, että vaellusesteiden ohitse mereen siirrettyjen ankeriaiden kutuvaellus jatkuu normaalisti kohti Tanskan salmia.

K6: Miten alasvaellusyhteyksiä voidaan palauttaa ja toimivatko ratkaisut?

V6: Alasvaellusyhteyksien palauttamisessa alavirtaan uiville kaloille tehdään helposti löytyvä ja turvallinen reitti vaellusesteen ohi tai kalat kerätään ja siirretään vaellusesteen ohi. Alavirtaan uivat kalat seuraavat yleensä veden päävirtausta, jolloin ne tavallisesti ohjautuvat turbiineihin ohjautuvaan virtaukseen. Tämän vuoksi alasvaellusratkaisuissa voidaan tarvita kalojen liikkumisen ohjaamista alasvaellusreitin sisäänkäynnille varsinaisen alasvaellusreitin lisäksi. Kalojen ohjaamiseen on olemassa monia vaihtoehtoja ja käytettävän menetelmän valinnassa on otettava huomioon sekä kohteen olosuhteet että ohjattavien kalojen käyttäytymispiirteet. Lisäksi alasvaellusreitin sisäänkäynnin virtausolosuhteet ovat tärkeitä sen toimivuuden kannalta.

Toimiva alasvaellusratkaisu tarvitsee siis hyvää ja riittävää suunnittelua ja tavoitteiden asettelua vastaavalla tavalla kuin nousukaloja varten rakennettava kalatie. Lisäksi ratkaisun toimivuuden seuranta on tärkeää, sillä jokainen kohde on olosuhteiden osalta yksilöllinen ja joskus pieneltäkin tuntuvat muutokset voivat vaikuttaa ratkaisevasti toimivuuteen. Lisätietoja kokonaisen vaellusreitin onnistumisesta Iijoen Haapakoskella tullaan saamaan kesän 2022 jälkeen.

K7: Voidaanko kalojen ylösvaellusta varten rakennettuja kalateitä hyödyntää kalojen alasvaellusreittinä?

V7: Tutkimuksien perusteella kalateitä voidaan käyttää myös kalojen alasvaellusreittinä. Mutta kuten ylösvaelluksellakin, myös alasvaelluksella kalat täytyy yleensä erikseen ohjata kalateihin. Kalatien ylävirran puoleinen uloskäynti on useimmiten sijoitettu sivuun päävirrasta ja kalatielle ohjattava virtaama on pieni, jolloin alavirtaan vaeltavat kalat eivät sitä löydä ilman ohjausta. Lisäksi virtausolosuhteet kalatien sisäänkäynnillä eivät ole alasvaeltavien kalojen kannalta optimaalisesti suunniteltuja, jolloin kalat voivat jopa vältellä niihin uimista. Usein ratkaisut ylös- ja alasvaelluksen toteuttamiseksi ovatkin olleet erillisiä etenkin kohteissa, missä on alun perin huomioitu vain toinen vaellussuunta. Myös uudemmissa kohteissa ratkaisut ovat ainakin toistaiseksi olleet erillisiä.

K8: Tiedetäänkö myös vaellussiian käyttävän onnistuneesti kalateitä vaelluksillaan?

V8: Tutkimustietoa vaellussiian kalateihin hakeutumisesta on vain niukasti olemassa, ja siian ei tiedetä käyttäneen rakennettujen jokien kalateitä kutualueelle siirtymiseen merkittävissä määrin. Joistakin rakennettujen jokien kalateistä siikoja nousee ajoittain vähälukuisesti, mutta tarkempia arvioita siialle toimivasta kalatien rakenteesta ei ole olemassa. Todennäköisesti voimalaitospatojen kalateissä olevat portaat tai kynnykset voivat olla liian korkeita soveltuakseen siialle, joka ei hyppää esteiden yli ja pääsääntöisesti välttää ahtaita rakenteita. Vaellussiian liikehdinnästä patojen alapuolisella alueella tuotetaan lisätietoa Iijoella noin vuosina 2022 – 23.

K9: Mitä tiedetään uomakunnostuksien ekologisesta vaikuttavuudesta Suomessa?

V9: Kunnostuksien on havaittu vaikuttavan keskimäärin positiivisesti taimenten poikasiin. Kalojen lisääntyminen onnistuu ja varhaispoikasien määrä on kasvanut useissa kohteissa. Tulokset ovat kuitenkin vaihtelevia ja päinvastaisiakin tuloksia on saatu. Lohen poikasilla keskimääräinen tulos on samansuuntainen kuin taimenella. Myös kivisimppu hyötyy taimenille toteutetuista kunnostuksista, mutta muista virtavesien kalalajeista meillä ei ole juurikaan tietoa.

Vesistökunnostuksien vaikutuksia monimuotoisuuteen on tutkittu meillä vasta vähän. Yksinomaan uomassa tapahtuvilla toimenpiteillä ei ole juurikaan havaittu olevan vaikutuksia esimerkiksi virtavesien pohjaeläimiin. Huomattavaa on, että erityisesti puukunnostuksien on havaittu muuttavan rantavyöhykkeen kasvillisuutta luonnontilaisemmaksi, jolloin vaikutukset itse vesieliöstöön voidaan havaita vasta muutaman vuoden kuluttua. Toimenpiteitä tarvittaisiinkin nykyistä enemmän virtavesien valuma-alueilla.

Kunnostuksilla osataan monipuolistaa virtavesiuomien kaloille tarjoamaa habitaattia. Kunnostetut ympäristöt ovat vesistöstä riippumatta keskenään samankaltaisia tärkeimpien ympäristömuuttujien osalta (veden virrannopeus, syvyys, pohjan raekoko). Etenkin lohikalojen talviaikaista habitaattia ei ole saatu kunnostuksilla lisättyä.

K10: Miksi virtavesien kunnostuksia tulee aina vain seurata, eikö niiden hyöty ole jo todistettu?

V10: Virtavesikunnostuksia on toteutettu meilläkin jo kohta 50 vuotta, mutta niiden seurantaa on tehty varsin vähän. Yhä edelleen kattavaa seurantaa tehdään lähinnä erillisissä tutkimushankkeissa eikä osana rutiininomaista kunnostusta. Tämä tarkoittaa, että kunnostuksien onnistumista ei ole kohteittain todennettu tai epäonnistumisien syitä ei kyetä selittämään. Kunnostuksista ei saada oppimiskokemuksia, jolloin osattaisiin selkeämmin vastata kysymyksiin, miten esimerkiksi valuma-alueen koko tai geologia, uoman koko tai kalalajien väliset/sisäiset vuorovaikutussuhteet vaikuttavat kunnostuksien toteutukseen tai saavutettaviin tuloksiin. Valitettavan usein kunnostuksia edeltävää tietoa ei ole riittävästi saatavilla, joten toimenpiteet eivät välttämättä kohdistu suoraan kalapopulaatiota rajoittaviin todellisiin syihin, jolloin niiden vaikuttavuus saattaa olla hyvinkin vähäinen. Myös ilmastonmuutokseen varautuminen edellyttäisi laajempien seuranta-aineistojen olemassaoloa.

K11: Missä kohteissa patojen purkaminen on ekologisesti perusteltua?

V11: Tutkittua tietoa patojen purkamisen ekologisista vaikutuksista on olemassa vielä suhteellisen vähän. Kansainvälisiin tutkimustuloksiin perustuen patojen purkaminen on osoittautumassa parhaaksi tavaksi ennallistaa koko virtavesijatkumoa ja vesiekosysteemin monimuotoisuutta. Ennallistettu hydrologia, sedimenttien ja ravinteiden virtaus, palauttavat vesiekosysteemin lähemmäksi luonnontilaa, jolloin myös kaloilla, selkärangattomilla, kasveilla ja mikrobeilla on mahdollisuus palautua. Suomessa on vasta vähän kokemusta patojen purkamisesta ja varsinaisia tutkimustuloksia ei tietääksemme ole vielä julkaistu.

Purkamistyötä usein seuraa kohteen kunnostaminen esimerkiksi vaelluskaloille soveltuvaksi lisääntymisympäristöksi. Vaelluskalojen kannalta purkukohteita tulisi löytää ensisijaisesti vesistöistä, missä on vielä olemassa alkuperäistä kalakantaa ja muutoin riittävän hyvä vedenlaatu.
Pienpatojen, myllyrakenteiden, suisteiden ja muiden vesistörakenteiden purkaminen mahdollistaa parhaimmillaan kalojen vaellukset elinympäristöstä toiseen esimerkiksi kuivuuden, lämpimien ajanjaksojen tai veden jäätymisen aikaan, ja ne ovat siten tärkeä osa ilmastonmuutokseen varautumista.

K12: Miten istukaskalojen kehittäminen tukee luontaisten vaelluskalakantojen palauttamista?

V12: Istutuskeskeisyys on kalakantojen hoidossa vähentynyt ja kalavarojen elinvoimaisuus pyritään tulevaisuudessa varmistamaan erityisesti luontaista lisääntymistä edistämällä. Tästä huolimatta istutuksia tarvitaan vielä useissa vesistöissä tärkeänä osana hävinneiden tai heikentyneiden kalakantojen palauttamista tai elvytystoimintaa. Lisäksi ympäristön muutoksista, mm. vesistöjen rakentamisesta johtuvaa luontaisen kalantuotannon heikkenemistä ja kalastajien saaliin menetyksiä korvataan vielä pitkään velvoiteistutuksilla. Niiden osuus eri rahoituksilla toteutettavista kalaistutuksista on suurin. Istukkaiden laatu on luonnollisesti suorassa yhteydessä kalojen selviytyvyyteen ja kasvuun ja siten edelleen niin palaavien kutukalojen määriin kuin kalastuksesta saatavaan tuottoon.

K13: Tarvitaanko vaellussiialle kalateitä?

V13: Merkintöjen perusteella valtaosa Suomen rannikkoalueella esiintyvästä vaellussiiasta on peräisin istutuksista, ja istutusmääriin nähden luonnontuotanto on vähäistä. Vesistöjen rakentamisen vuoksi kutualueet ovat nykyään vain murto-osa siitä, mitä ne ovat olleet luontaisessa tilassa. Toisaalta useissa rannikolle laskevissa joissa vaellussiian lisääntyminen on tiettävästi painottunut joen alaosille, ja sellaisten jokien määrä, joissa siika on noussut useiden kymmenien kilometrien matkan yläosille on vähäisempi. Havaintojen perusteella siika käyttää kutualueena useimmiten tasaisesti virtaavia vuolteita tai koskien ala- ja yläosia. Voimakkaasti rakennetuissa vesissä patoaltaiden välissä tällaisten alueiden määrä on vähäinen. Vaellussiika ei juurikaan hakeudu kudulle purovesiin, joten esimerkiksi patoaltaisiin laskevien sivu-uomien merkitys vaellussiialle lienee vähäinen, tosin tutkimustietoa asiasta ei ole. Padotuissa joissa siian lisääntymisalueena toimii useimmiten voimalaitoskanavan alapuolinen tasaisen virran alue tai mahdollisesti muut padon alapuoliset virtapaikat. Vaellussiian poikaset laskeutuvat virran mukana uiden nopeasti kuoriutumisen jälkeen kohti jokisuuta ja merta. Siten vaellussiialla ei ole samanlaista poikashabitaatin tarvetta varhaisissa vaiheissa kuin esimerkiksi lohella ja taimenella. Luonnontuotannon määrä patojen alapuolisilla alueilla vaihtelee jokivesittäin huomattavasti. Kalateiden merkityksestä ja kannattavuudesta ei ole vielä riittävästi tutkimustietoa niiden tarpeen tai soveltuvan rakenteen arvioimiseksi.

K14: Voidaanko vaellussiian luonnontuotannon määrää kasvattaa padotuissa virtavesissä?

V14: Alkuperäisten ja luonnossa lisääntyvien siikakantojen suojelu on tärkeää, mutta toisaalta istutusvelvoitteet ja istutukset on tarkoitettu korvaamaan menetettyä luontaista siian lisääntymistä. Tornionjokea lukuun ottamatta täysin luonnonlisääntymisen varassa hyödynnettävissä olevia siikakantoja ei Suomen rannikkoalueella laskevissa joissa ole. Useimmissa padotuissa joissa siian elinkierto perustuu syksyllä kutunousun yhteydessä toteutettavaan emokalapyyntiin, lypsyyn ja mädin haudontaan hautomossa. Istutus tehdään keväällä vastakuoriutuneilla tai syksyllä kesänvanhoilla, luonnonravintolammikoissa kasvatetuilla siianpoikasilla. Osa kutunousijoista kutee padon alapuoliselle virta-alueelle. Talven aikana mäti on alttiina voimalaitossäätelyn myötä virtaaman ja vedenpinnan korkeuden huomattavalle vaihtelulle. Lisäksi mädin selviytymiseen todennäköisesti vaikuttavat olosuhteet kudun aikana, padon alapuolisen vesialueen pohjan laatu kuin myös voimalaitoksen virtaamasäätely. Usein patojen alapuoliset vesialueet ovat voimakkaasti muokattuja, kanavoituja sekä ruopattuja ja mädin selviytymisen kannalta soveltuvaa pohjaa virtauksen suhteen soveltuvalta alueelta ei välttämättä löydy. Luonnontuotannon osuuden kohentamiseksi mahdollisesti vaikuttavia keinoja ovat esimerkiksi virtaamasäätely ja pohjan rakenteen muokkaaminen, kuten kuturiuttojen rakentaminen. Tutkimustietoa kunnostuksen edellytyksistä ja toimivuudesta ei nykyisellään ole vielä riittävästi kannattavuuden arvioimiseksi. Osaltaan vähäistä luonnontuotantoa voitaisiin vahvistaa myös sillä, että vaellussiian pyynti meri- ja jokialueella kohdennettaisiin nykyistä suurempiin yksilöihin, jotta vähäistä luontaista lisääntymistä saataisiin vahvistettua ja toisaalta istutuksia varten emokalapyynnissä saataisiin mädinhankintaa varten vanhempia ja suurikokoisempia yksilöitä. Erityisesti Perämeren joissa toista kertaa kudulla käyvien siikojen osuus on vähäinen verrattuna esimerkiksi neljä vuosikymmentä sitten vallinneeseen tilanteeseen.

K15: Mitä taloudellisia ja muita yhteiskunnallisia hyötyjä voivat virtavesien elinympäristökunnostukset tuoda alueille ja onko niitä mahdollista arvottaa euromääräisesti?

V15: Jokamiehenoikeuksin hyödynnettävälle jokien virkistyskäytölle ei ole sellaisenaan yksiselitteistä hintaa, jonka avulla voitaisiin määrittää sen taloudellista arvoa. Virkistyskäytölle voidaan arvioida hyötyjä joko todelliseen käyttäytymiseen perustuvien rahavirtojen (matkakustannukset, muut oheismarkkinat kuten vapaa-ajanasuntomarkkinat) tai muihin laajempiin arvoihin suuntautuvilla erityyppisten arvottamiskyselyiden avulla. Näiden arvojen lisäksi elinympäristöjen kunnostaminen voi tuottaa myös matkailun kasvua, jolloin aluetaloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida mm. työllistymisen ja taloudellisen aktiivisuuden kautta.

Virkistyskalastuksen ja kalastusmatkailun tuottamia taloudellisia hyötyjä on tarkasteltu Suomessa esimerkiksi Teno- ja Tornionjoella. Näiden tutkimuksien tuloksia ei kuitenkaan suoraan voida hyödyntää muissa vesistöissä, koska tietyn kalastuskohteen virkistysarvoon voi vaikuttaa myös toisen, lähellä sijaitsevan kalastuskohteen kysynnän muuttuminen. Suoraan ennallistamistoimenpiteiden vaikutuksia tai muutoinkaan virkistyskäyttöarvoon liittyviä selvityksiä ei ole Suomessa rakennetuilla vesistöillä tehty.