Ruokahävikki on turhaa jätettä, jonka synty olisi voitu välttää esimerkiksi ennakoimalla paremmin tai valmistamalla tai säilyttämällä ruoka toisin. Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa, mutta kaikkein eniten kotitalouksissa. Kotitalouksien ostamasta ruoasta arviolta kuusi prosenttia päätyy roskiin.

Ruokahävikin jakautuminen ruokaketjussa.
Ruokahävikin jakautuminen ruokaketjussa. Grafiikka: Jouni Hyvärinen, Luke

Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on vuosittain arviolta 120 – 160 miljoonaa kiloa, 20 – 25 kiloa henkilöä kohden. Kokonaisuudessaan ruokaketjussa hävikkiä syntyy lähes nelinkertainen määrä. Turhaan tuotettu ruoka kuormittaa sekä taloutta että ympäristöä. Ketjussa hävikiksi päätyvän turhan ruoan tuottamisen aiheuttamat ilmastovaikutukset ovat noin 1000 miljoonaa CO2-ekvivalenttikiloa. Suomessa koko ruokaketjussa (alkutuotanto, teollisuus, kauppa, ravintolat, kotitaloudet) alun perin syömäkelpoinen ruokahävikki (pl. ei-syömäkelpoiset osat kuten luut) on arviolta 400-500 milj. kiloa vuodessa. Luvut perustuvat yksittäisiin pistetutkimuksiin ja rajattuihin aineistoihin. Lisäksi luvut perustuvat eri ajankohtina tehtyihin otoksiin ketjun eri osissa, joten emme tiedä onko ruokahävikin määrä kasvanut tai vähentynyt viime vuosina, ja miten ruokahävikin määrä jatkossa muuttuu.

Selvää on, että hävikkiä pitää vähentää, mutta kokonaan ongelmaa ei voida poistaa. Nyt tarvitaankin ruokahävikin seurantaan tarkemmat työkalut.

Kehitteillä ruokajätteen ja -hävikin seuranta- ja vähentämiskeinoja

Luke tutkii ruokahävikin määrää ja kehittää sen seuranta- ja vähentämiskeinoja sekä etsii uusia sivuvirtojen hyötykäyttökohteita ruokajärjestelmän kiertotalouden edistämiseksi. Tavoitteena on ennaltaehkäistä hävikkiä, ohjata syömäkelpoinen ruoka takaisin ruokaketjuun ja syömäkelvoton hävikki lopuksi maatalouden hyötykäyttöön ravinteina. Parhaimmillaan ruokajätteistä ja sivuvirroista syntyy arvokkaampia tuotteita ja uutta liiketoimintaa.

Tutkimustyötä Luke tekee yhteistyössä ruokaketjun kaikkien vaiheiden toimijoiden sekä tutkimusorganisaatioiden kanssa niin Suomessa, Pohjoismaissa kuin Euroopassakin. Yhteistyöllä lisätään ketjun ympäristövastuullisuutta ja kustannustehokkuutta.

Euroopan komissio valmistelee parhaillaan säädösluonnosta ruokajätteen mittaamisesta. Se tullee jäsenmaille delegoituna asetuksena 2018 alkupuolella. Asetuksen mukaan jäsenmaat raportoivat ruokajätteensä komissiolle vuodesta 2020 lähtien vuosittain. Aiemmin julkaistujen YK:n kestävän kehityksen (Agenda 2030) ja komission kiertotalouspaketin tavoitteena on puolittaa ruokahävikin määrä jälleenmyyjä- ja kuluttajatasolla vuoteen 2030 mennessä. Nyt tavoitteet tulevat täsmentymään lähivuosina komission toimesta.

Keväällä 2018 alkaneessa Luken kolmivuotisessa hankkeessa (Ruokahävikin seuranta ja vähentäminen – tiekartta kohti kustannustehokkaita, kokonaisvaltaisia ratkaisuja) rakennetaan ruokajätteen kansallista seurantajärjestelmää yhteistyössä alan ja ministeriöiden kanssa. Hankkeessa kehitetään työkalut ruokajätteen ja -hävikin seurantaan ja tuotetaan yhden vuoden baseline-tiedot ruokajätteen ja -hävikin määrästä koko elintarvikeketjusta. Erityisesti keskitytään syömäkelpoiseen ruokahävikin mittaamiseen, mutta komission ajatus kokonaisruokajätteestä (eli myös syömäkelvoton ruoka)  huomioidaan. Hävikkimäärien lisäksi  Luken hankkeessa tunnistetaan keskeisiä keinoja vähentää ruokahävikkiä kokonaisvaltaisesti koko ruokaketjussa. Hanke tuottaa vuoden 2020 loppuun mennessä kattavan ruokahävikin vähentämisen tiekartan. Tiekartan laadinnassa tunnistetaan ruokajäte ja -hävikkivirrat ketjun eri osissa sekä keinot ennaltaehkäistä hävikkiä esimerkiksi vapaaehtoisilla keinoilla ja lainsäädännöllä. Tiekarttaa tarvittaisiin komissionkin tarpeisiin, jotta osataan arvioida ruokajätteen ja -hävikin vähentämisen potentiaali, jonka mukaan tavoitteita tulisi asettaa.

Kulutustapoihin tarvitaan muutos

ruokahavikki2_kirsi_silvennoinen
Kuva: Kirsi Silvennoinen, Luke

Kotitalouksien ruokahävikki johtuu useimmiten suunnittelemattomuudesta, arjen muutoksista sekä keittiötaitojen ja viitseliäisyyden heikkenemisestä. Tähteitä ei hyödynnetä ja parasta ennen -elintarvikkeita käsitellään usein kuin viimeisen käyttöpäivän tuotteita.

Kuluttajien toiveet ja vaatimukset heijastuvat myös teollisuuden, kaupan ja ravintoloiden hävikkiin. Osittain ongelma ratkeaisi kulutustapojen muutoksella, mikä on yksi ruokahävikin vastaisen työn tavoitteista.

Kierrätysyhteiskunnassa ruokajätekin hyödynnetään

Suomen ja Euroopan komission tavoitteena on, että vuonna 2020 elämme kierrätysyhteiskunnassa, jossa kaikki jätteet toimivat resurssina. EU:n kiertotalouspaketissa on linjattu, että ruokahävikki tulisi puolittaa 2030 mennessä. Tavoitteiden toteutuminen vaatii toimivat työkalut ruokahävikin jatkuvaan seurantaan ja vähentämiseen koko ruokaketjussa. Syömäkelvoton ruokajäte tulisi puolestaan pystyä hyödyntämään paremmin biomateriaalien raaka-aineena.

Yläreunan kuva: Erkki Oksanen / Luken kuva-arkisto

Katso myös