Lähes neljännes suomalaisista ostaa viikoittain luomutuotteita. Kysynnän kasvaessa myös luomun tuotanto ja tarjonta laajenevat jatkuvasti. Luomututkimusta tehdään usealla tieteen alalla ja tutkimus tähtää luomuruokaketjun kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ja nykyistäkin kestävämpien toimintatapojen luomiseen yhdessä ruokaketjun toimijoiden kanssa.

Luken luomututkimusta koordinoi yhdessä Helsingin yliopiston kanssa perustettu Luomuinstituutti. Luomututkimuksen parissa työskentelee pääsääntöisesti tai ajoittain yli 80 lukelaista. Luomutoiminta perustuu sekä kehittämis- että tutkimushankkeisiin, joiden kautta Luke on yhteistyössä niin muihin kotimaisiin kuin ulkomaisiinkin tutkimuslaitoksiin. Luomu on holistinen tuotantotapa ja ulottuu tuotantopanoksista aina kuluttajien ruokapöytään saakka. Tämän vuoksi luomututkimus käsittää perinteisen alkutuotannon tutkimuksen lisäksi myös ympäristö-, ravitsemus-, elintarvike-, yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen. Luke tutkii luomua kaikilla näillä alueilla.

Tavoitteena vastuullisempi elintarvikeketju

Luomu on sertifioitu tuotantotapa ja perustuu sekä IFOAMin luonnonmukaisen tuotannon periaatteisiin että Euroopan yhteisön luomulainsäädäntöön. Luomualkutuotanto perustuu ravinteiden kierrätykseen, maaperän kunnon ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen, uusiutumattomien luonnonvarojen käytön välttämiseen ja tuotantoeläinten hyvinvointiin ennaltaehkäisevästi mahdollistaen mahdollisimman pitkälle lajinmukaisen käyttäytymisen.

Luonnonmukaisessa alkutuotannossa ovat teolliset väkilannoitteet ja -rehut sekä synteettiset torjunta-aineet ja muuntogeenien (GMO) käyttö kielletty. Luomuruoan prosessoinnissa sallittujen elintarvikelisäaineiden määrä on hyvin rajallinen ja aineiden tulee olla maatalousperäisiä. Perusperiaatteena on luonnon, ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin turvaaminen.

Luomutuotannossa ravinteet kiertävät

Luomualkutuotannon tutkimuksen tämänhetkiset haasteet ovat löytää luomuun nykyistä paremmin soveltuvia kasvilajikkeita ja eläinrotuja. Tehotuotannon lajit ja lajikkeet eivät sovellu luomutuotantoon. Kasvipuolella tavoitteena on kasvattaa luomusatoja, ja tutkimus keskittyy satoisampiin lajikkeisiin sekä rikkakasvien torjuntaan mekaanisin ja biologisin keinoin. Kotieläintuotannossa suurin haaste on löytää kotimaisia vaihtoehtoja eläinten valkuaisrehulle. Näin eräs luomun eduista, huoltovarmuuden lisääminen voisi toteutua myös tässä asiassa.

Luomuympäristötutkimus kohdentuu ruokaketjun ulkoisvaikutuksiin niin pohja- kuin pintavesien saastumisen ja rehevöitymisen estämiseen, ilmaston muutoksen hillintään sekä ruoan oikeudenmukaiseen jakautumiseen globaalisti. Luomun keskeinen tavoite on ravinteiden mahdollisimman tarkka kierrättäminen.

Luomututkimusta on tehty hyvin paljon alkutuotannon ja ympäristön puolella. Luomun ihmisiin kohdentuvat positiiviset vaikutukset syntyvät toisaalta ravitsemuksen ja toisaalta elintarviketurvallisuuden kautta. Elintarvikkeet saattavat sisältää jäämiä torjunta-aineista sekä eläinlääkinnästä sekä antibioottiresistenttejä bakteereita. Todennäköisyys jäämien esiintymiseen luomuruoassa on hyvin vähäinen, mikä tarjoaa hyvän kohteen tuotantotapoja vertailevaan tutkimukseen.

Luomun ravitsemuksellista laatua tutkitaan yhdessä kansainvälisten tutkimuslaitosten kanssa, ja merkittävimmät tulokset kohdentuvat suurempiin antioksidanttipitoisuuksiin kasvikunnan tuotteissa sekä suotuisampaan rasvahappokoostumukseen eläinkunnan tuotteissa. Koska luomuruoan prosessoinnissa ei saa käyttää kaikkia tavanomaisen ruoan prosessoinnissa sallittuja lisäaineita, asettaa tämä suuren haasteen luomuraaka-aineiden jatkojalostukselle ja tuotteiden säilymiselle.

Luomun yhteiskuntatieteellinen tutkimus keskittyy tarkastelemaan luomua osana lokaalia ja globaalia ruokajärjestelmää ja siihen vaikuttavia ilmiöitä. Ruokaketjun kannattavuuden parantaminen, elintarvikemarkkinat niin sisä- kuin ulkomarkkinoilla koskettavat myös luomua. Suomi tunnetaan puhtaan ruoan maana. Luomun parempi tuotteistaminen ja brändääminen tarjoaisivat edellytyksen myös ulkomaankaupalle. Luomukuluttajatutkimusta tehdään paljon maailmalla. Suomessa vastaavat tutkimukset ovat lähinnä ei-vertaisarvioituja luomukuluttajatutkimuksia. Tämän vuoksi tieteellistä tutkimusta tarvitaan myös kuluttajakäyttäytymisen puolella.

Tutkittu luomutieto päätöksenteon tukena

Tutkittua tietoa luomusta tarvitaan niin poliittisen päätöksenteon kuin elinkeinon toimijoiden ja kuluttajien päätöksenteon tueksi. Luomu on ruokaketjun vastuullisuudessa ja kestävyydessä edelläkävijä ja luomututkimustuloksia hyödynnetään myös tavanomaisessa ruokaketjussa.

Tutkittua luomutietoa tuotetaan yhteistyössä tuottajien kanssa perustuen alkutuotannossa havaittuihin tutkimusongelmiin ja kehittämistarpeisiin. Tutkimustulokset auttavat myös esimerkiksi elintarvikkeita jalostavia yrityksiä tuotekehitystyössä. Suomen hallitus on asettanut kansalliset tavoitteet luomun kehittämiselle. Tavoitteen mukaan vuoteen 2020 mennessä on Suomen viljelymaasta viidennes luomua, luomutuotannon määrä vastaa kotimaista kulutusta, luomuelintarvikemyynti on kolminkertaistunut vähittäiskaupassa ja ammattikeittiösektorilla, ja päiväkodeissa sekä kouluissa tarjotusta ruoasta viidennes on luomua. Luken ja Luomuinstituutin tärkeänä tehtävänä on tutkimuksen keinoin edistää tämän hallituksen tavoitteen toteutumista.