Pistelaskentojen päätavoitteena on seurata pesimäkantojen muutoksia vuodesta toiseen erityyppisillä vesillä ja eri osissa Suomea sekä tutkia niiden syitä. Vesilintujen laskenta palvelee kantojen järkevää verotusta ja riistanhoitoa sekä linnuston ja ympäristön seurantaa.

Laskettavat lajit

Laskettavia lajeja ovat ensisijaisesti sinisorsa, tavi, haapana, telkkä ja nokikana. On kuitenkin suotavaa, että kohteilta laskettaisiin kaikki vesilintulajit, jotta linnustosta saataisiin kattavampi aineisto seurannan tarpeisiin. Monilta kohteilta onkin saatu arvokasta tietoa myös muista kuin ”vakiolajeista”. Laajassa seuranta-aineistossa myös 0 havaintoa lajista on tärkeä tieto; tämän voimme todentaa, jos lomakkeelle on merkitty lasketuksi ”kaikki lajit”.

Pistelaskenta

Laskennassa tarvitaan kiikari tai kaukoputki. Kohteen laskentapisteet ja -sektorit merkitään karttapohjalle (esim. 1:20 000). Havainnot talletetaan muistivihkoon. Yhden pisteen laskemiseen kuluu tavallisesti 5–15 min, joten yhtenä aamuna ja aamupäivänä ehtii laskea monta lähekkäistä pistettä yhdeltä tai useammalta kohteelta.

Laskennan kohteeksi soveltuu lampi, järvi, järven- ja merenlahti, merenranta tai jokivarsi. Aineiston edustavuuden kannalta on toivottavaa, että laskentoja tehdään seudun kaikilla vesistötyypeillä vuosittain. Vaikka yksittäisen pisteen seurannassa tulisi katkoksia joinain vuosina, seurantaa pisteellä kannattaa kuitenkin jatkaa, sillä katkonaisetkin aikasarjat voidaan hyödyntää kannanmuutosindeksin laskennassa.

Pisteen tulee täyttää seuraavat vaatimukset: (1) Pisteestä voidaan pysyvien maamerkkien avulla rajata pysyvä laskentasektori (sektorin rajat merkitään kartalle, mieluimmin ahdas rajaus kuin liian laaja). (2) Pisteestä on hyvä näkyvyys sektorille: vesikasvillisuuden tai valaistuksen mahdollinen muuttuminen vuodesta toiseen tai heikko tuuli eivät vaikuta laskentojen tulokseen. (3) Lintulajit ovat aina tunnistettavissa kiikarilla tai kaukoputkella kauimmaisestakin sektorin kolkasta. (4) Pisteeseen päästään kaikissa oloissa (myös kelirikko- ja tulva-aikaan).

Sopivimpia laskentapisteitä ovat niemenkärjet, rantakalliot, lintutornit tai laiturit. Laajojen sektoreiden laskeminen on helpointa myötävalossa (kannattaa siis sijoittaa pisteet itä- tai etelärannalle). Samalla kohteella voi olla yksi tai useampi piste, kunhan niiden laskentasektorit eivät mene päällekkäin.

Laskentakausi ja vuorokaudenaika

Laskenta tehdään samalla kohteella ja samasta pisteestä 2 kertaa loppukeväällä. Ensimmäinen laskenta olisi hyvä tehdä noin viikko jäiden lähdön jälkeen. Taulukossa ovat ohjeelliset laskenta-ajankohdat kevään edistymisen suhteen normaalina keväänä.

Alue 1. laskenta 2. laskenta
Etelä- ja Lounais-Suomen rannikkoalue 1.-8.5. 22.-29.5.
Etelä- ja Keski-Suomen sisämaa alue 8.-15.5. 22.-29.5.
Pohjois-Suomi 20.-29.5. 5.-12.6.

Laskenta tehdään aamulla tai aamupäivällä (n. klo 6–12). Varhainen aamu on usein tuuli- ja valaistusoloiltaan sopivin. Saman kohteen pisteet tulee laskea samana aamuna. Myös illalla voi laskea.

Laskentasää

Laskenta tulee tehdä hyvällä säällä: aurinkoinen tai pilvipoutainen ja tyyni sää on paras. Näkyvyyttä haittaavassa sumussa, sateessa tai kohtalaisessa tuulessa laskennasta tulee luopua.

Laskenta maastossa

Pisteeseen saavutaan lintuja mahdollisimman vähän häiriten. Sektorilta pakeneva, laskijan säikyttämä lintu lasketaan mukaan. Muistivihkoon merkitään kohteen ja pisteen nimi, päiväys, säätila, laskija ja tähystyksen alkamisaika minuutin tarkkuudella.

Kiikarin tai kaukoputken avulla tähystetään rauhallisesti ja keskittyneesti koko sektori yhteen suuntaan edeten. Myös sukeltelevat linnut on ehdittävä havaita. Erityisen huolellisesti on etsittävä rantaviivan tuntumassa tai kasvillisuuden reunassa olevia yksilöitä. Kaikkien havaittujen lintujen laji ja sukupuoli (sorsalinnuista) määritetään ja havainnot merkitään muistivihkoon sitä mukaa kuin ne tehdään. Kun päästään sektorin toiseen laitaan, tehdään vielä nopea yleissilmäys kiikarin tai kaukoputken näkökentän reunamille tai ulkopuolelle jääneelle vesialueelle (esim. pisteen lähiympäristö) varoen kuitenkin laskemasta uudelleen jo laskettuja yksilöitä. Tähystyksen loppumisaika (minuutin tarkkuudella) merkitään muistiin.

Tähystykseen kuluva aika vaihtelee mm. sektorin koon, rantaviivan rikkonaisuuden, kasvillisuuden ja lintujen määrän mukaan. Tähystyksessä ei tule hätäillä, mutta tarpeetonta viivyttelyä (jonka aikana linnut voivat liikkua) on vältettävä. Pistekohtainen tähystysaika olisi pidettävä vuosittain suhteellisen vakiona. Jos varsinaisessa tähystyksessä jokin yksilö jää kohtuullisessa ajassa (2–3 minuuttia) määrittämättä esim. asentonsa tai jatkuvan sukeltelunsa vuoksi, sitä tarkastellaan uudelleen varsinaisen tähystysjakson päätyttyä. Tämänkin jälkeen jostain syystä määrittämättä jääneet linnut merkitään laskentalomakkeen tyhjään osaan. Muita varsinaisen laskenta-ajan ulkopuolella tehtyjä havaintoja ei oteta tuloksiin mukaan.

Yksittäiset linnut, parit, ryhmät ja parvet lukumäärineen kirjataan erikseen (ks. merkintätapa jäljempänä). Lentäviin tai uimalla määrätietoisesti liikkuviin yksilöihin tulee kiinnittää huomiota. Jos lintu lähtee laskentasektorilta tai saapuu sille, se lasketaan mukaan pisteen tuloksiin. Sektorin yllä laskeutumatta kierteleviä ns. takaa-ajoryhmiä ja ylilentäviä yksilöitä ei oteta mukaan laskentatuloksiin. Mikäli kohteella on useita pisteitä vierekkäin, sektorilta toiselle siirtyvien yksilöiden liikkeistä tulee tehdä muistiinpanot, jotta vältetään laskemasta uudelleen jo edellisestä pisteestä kirjattuja lintuja.

Tulosten kirjaaminen

Kustakin laskentapisteestä täytetään oma lomake, johon tulee sekä 1. että 2. laskentakerran havainnot ja muut laskentatiedot. Täytä lomakkeelle siinä pyydetyt tiedot.

Lintujen laji ja sorsalintujen sukupuoli määritetään ja kirjataan lukumäärineen muistiin sitä mukaa kuin havaintoja kertyy. Linnut kirjataan havainnoittain seuraavan esimerkin mukaisesti:

sinisorsa ♂♀+ ♂+ ♂♀+ ♂+ 3♂♂+ 2♂♂1♀+ 2♂♀,

jossa ♂= yksinäinen koiras, ♂♀= pari, 3♂♂= kolmen koiraan ryhmä, 2♂♂1♀= kahden koiraan ja yhden naaraan ryhmä jne. Myös selvästi parvissa olevat linnut kirjataan lomakkeelle (esim. 20 tavia). Vesilintujen lajinimet löytyvät lomakkeelta valmiiksi tulostettuina. Tarvittaessa merkintöjä voi jatkaa lomakkeen tyhjään osaan.

Laskentahavainnot tulkitaan parimääriksi laskentalomakkeelle siirrettyjen muistiinpanojen perusteella. Tulkinta tehdään Luonnonvarakeskuksessa.

Yläreunan kuva: Veli-Matti Väänänen