Vuonna 2016 riistasorsista sinisorsan ja tavin kannat runsastuivat.

Luonnonvarakeskus (Luke) ja Luonnontieteellinen keskusmuseo (Luomus) käynnistivät vesilintujen laskennan vuonna 1986. Maastolaskennat on tehty 31 vuotena samalla menetelmällä. Keväällä 2016 laskentapaikkojen lukumäärä oli Luken aineistossa 277 ja Luomuksen aineistossa 146. Luke on organisoinut poikuelaskennat vuodesta 1989 alkaen. Vuonna 2016 saatiin poikuelaskentatulokset kaikkiaan 228 paikalta.

Sinisorsan parimäärä kasvoi 13 prosenttia viime vuodesta (taulukko 1). Lajin kannankehitys on ollut nousujohteinen koko seurantajakson ajan (taulukko 1, kuva 1). Tavi runsastui 11 prosenttia. Haapanan kokonaiskanta on ollut selvästi laskusuuntainen 1980-luvulta lähtien, ja nyt kanta edelleen pienentyi neljä prosenttia viime vuodesta (kuva 1, taulukko 1).

Jouhisorsan ja heinätavin kantojen pitkäaikaistrendi on selvästi taantuva. Jouhisorsan kannanmuutoksesta vuonna 2016 ei ole luotettavaa tietoa, mutta heinätavin kanta tippui 26 prosenttia viime vuodesta (taulukko 1). Heinätavin tavoin vaateliaan lintujärvilajin, lapasorsan, parimäärä pieneni 26 prosenttia (taulukko 1, kuva 1).

Taulukko 1. Vesilintujen kannanmuutos prosentteina 2015–2016 ja pitkäaikaissuuntaus 1986–2016.

Laji Muutos 20152016 Parimäärä 2016 Suuntaus 19862016 1
Sinisorsa 13,4 754 Kohtalainen nousu **
Tavi 11,2 464 Kohtalainen lasku *
Haapana -3,93 150 Kohtalainen lasku **
Telkkä -0,61 761 Vakaa
Jouhisorsa2 42 Kohtalainen lasku **
Lapasorsa -26,2 21 Kohtalainen lasku *
Heinätavi -25,5 15 Kohtalainen lasku **
Tukkasotka -21,8 113 Kohtalainen lasku **
Punasotka -67 14 Jyrkkä lasku **
Isokoskelo 15,1 107 Vakaa
Tukkakoskelo -41,3 25 Vakaa
Nokikana 5,74 129 Kohtalainen lasku **

1 Tilastollisesti merkitsevät suuntaukset: * (p <0,05) ja ** (p <0,01).
2 Suurta osaa jouhisorsan havainnoista ei ollut tallennettu 17.8.1016 mennessä, joten vuoden 2016 kannanmuutoksesta ei toistaiseksi ole luotettavaa tietoa.

 

Kuva 1. Parimäärien suhteellinen muutos (indeksi). Kunkin lajin indeksisarjan keskiarvo=1. Esim. indeksiluvun ollessa 0,5 lajin kanta on puolet koko jaksolle lasketusta keskimääräisestä kannankoosta. Luku lajinimen perässä on aineiston keskimääräinen vuotuinen parimäärä.
Kuva 1. Parimäärien suhteellinen muutos (indeksi). Kunkin lajin indeksisarjan keskiarvo=1. Esim. indeksiluvun ollessa 0,5 lajin kanta on puolet koko jaksolle lasketusta keskimääräisestä kannankoosta. Luku lajinimen perässä on aineiston keskimääräinen vuotuinen parimäärä.

Nokikanan kanta pysyi pohjalukemissa kuuden prosentin runsastumisesta huolimatta (kuva 1, taulukko 1). Telkkäkanta pysyi viime vuoden tasolla.

Sinisorsalla poikastuotto heikkeni seitsemällä prosentilla viime vuodesta. Tavin poikasia tavattiin laskennoissa viisi prosenttia vähemmän kuin viime vuonna (taulukko 2). Haapanan poikastuotto pieneni 13 prosenttia. Nokikanan tämän vuoden kohtalainen poikastuotto oli moninkertainen viime vuoteen nähden, mikä johtuu siitä, että viime vuonna tuotanto oli äärimmäisen heikko. Telkällä poikastuotto parani kuudella prosentilla (taulukko 2).

Taulukko 2. Kesän 2016 poikuelaskentojen tulokset. Poikasten lukumäärä paria kohti on saatu jakamalla poikasten lukumäärä parilaskennoissa saadulla parimäärällä. Näin parikohtaisessa tuotantoluvussa on mukana epäonnistuneiden pesintöjen madaltava vaikutus. Paikkoja, joilta saatiin sekä poikas- että parimäärät oli kaikkiaan 157 vuonna 2016. Poikastuoton muutosprosentti 2015–2016 tarkoittaa kokonaistuoton muutosta. Nokikanalla muutoksen tilastollinen merkitsevyys p < 0,001; muilla lajeilla muutokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä.

Laji Keskimääräinen poikuekoko Poikasia paria kohti Poikastuoton muutos viime vuodesta (%)
Sinisorsa 4,9 1,3 -7
Tavi 4,7 1,0 -5
Haapana 4,4 0,5 -13
Telkkä 4,1 1,8 6
Nokikana 2,0 0,0* 810

*) Pisteillä, joilla tehtiin parilaskenta, ei poikuelaskennoissa havaittu ainuttakaan nokikanan poikasta.

Koko seurantajakson aikana tavin poikastuotto pesivää paria kohti on pienentynyt voimakkaammin kuin muilla yleisimmillä sorsillamme. Tosin muillakin lajeilla poikasmäärät ovat laskeneet voimakkaammin kuin parimäärät (kuva 2), mikä voi johtua pesätuhojen määrän kasvusta sekä poikasten kuolleisuuden kasvusta esimerkiksi ravintotilanteen heikentymisen takia. Vesilinnustomme taantuminen on tapahtunut pääosin rehevien vesien pesimäkannoissa.

Kuva 2. Poikastuoton suhteellinen muutos (indeksi) pesivää paria kohti; p-arvo on pitkäaikaissuuntauksen tilastollinen merkitsevyys.
Kuva 2. Poikastuoton suhteellinen muutos (indeksi) pesivää paria kohti; p-arvo on pitkäaikaissuuntauksen tilastollinen merkitsevyys.

Rehevöityminen uhkaa vesilintuja

Yleisesti ottaen rehevien järvien ja merenlahtien vesilintukannat ovat lähes puoliintuneet reilussa 20 vuodessa. Karuilla ja niukkaravinteisilla vesistöillä vesilintujen kannat ovat säilyneet vakaampina.

Kosteikoilla yleisimpien vesilintujen, kuten haapanan ja tukkasotkan ongelmat johtuvat etenkin maa- ja metsätalouden ravinnepäästöistä, jotka ovat aiheuttaneet vesistöjen liikarehevöitymistä. Rehevöitymisen seurauksena vesilintujen suosimat rantaniityt ja luhdat kasvavat umpeen, mikä vähentää vesilintujen ruokailumahdollisuuksia. Lisäksi rehevöityminen aiheuttaa veden samentumista ja särkikalakantojen kasvua. Nämä tekijät yhdessä johtavat muun muassa ravintokilpailuun, joka pienentää vesilintujen tärkeimpien ravintokohteiden, uposkasvien ja pohjaeläinten määrää.

Vesilintukantojen tilan parantamiseksi tulisi vähentää ravinteiden valumista kosteikkoihin sekä tehdä kosteikoilla vesilintujen elinolosuhteita parantavia hoitotoimia, kuten laidunnusta, vesikasvien poistoa ja särkikalojen tehopyyntiä.

Metsästäjät ja lintuharrastajat keräävät aineiston

Sisävesillä pesivien vesilintujen kantoja koskevat tiedot perustuvat vuodesta 1986 lähtien toteutettuihin valtakunnallisiin vesilintulaskentoihin. Aineiston keräävät metsästäjät ja lintuharrastajat. Suomi on merkittävä pesimäalue monille Euroopan sorsille. Siksi meillä on keskeinen asema, kun pohditaan kannanmuutoksia ja niiden syitä. Koska sorsalinnut ovat muuttolintuja, ei sorsakantojen tilaa ratkaista vain yksittäisessä maassa tehtävillä toimilla.

Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittain yhdessä Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa arvion vesilintukantojen tilasta. Lisäksi Luke tutkii ympäristössä tapahtuvien muutosten kuten elinympäristöjen tuhoutumisen, ilmastonmuutoksen, metsästyksen ja peto-saalissuhteiden vaikutusta vesilintuihin. Vesilintujen avulla tutkitaan myös vesiluonnon monimuotoisuudessa tapahtuneita pitkän aikavälin muutoksia ja niiden syitä.

Tietoa tarvitaan vesilintujen elinympäristöjen hoidon suunnitteluun ja metsästyksen mitoittamiseen sekä vesiluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Tietoa hyödyntävät riistahallinto sekä vesilintujen ja vesiluonnon suojelusta vastaavat tahot.

Yläreunan kuva: Veli-Matti Väänänen

Save

Save