Muutokset elinympäristössä vaikuttavat Suomen riistakantoihin monin tavoin. Ilmastonmuutos voi tuoda muutoksia riistaeläinten levinneisyyteen, runsauteen ja lajien välisiin suhteisiin.

Ilmastonmuutos vaikuttaa muun muassa riistaeläinten muutto- ja vaellusaikoihin, lisääntymiskausien ajoittumiseen ja pituuteen sekä lisääntyvyyteen. Ekosysteemeissä muuttuu myös lajien välinen vuorovaikutusverkosto, muun muassa peto-saalissuhteet. Muutokset näkyvät suhteellisen nopeasti lajien välisissä runsaussuhteissa, kun taas lajistomuutokset ovat hitaampia.

Ilmastonmuutoksen muokkaamassa elinympäristössä suomalainen lajisto köyhtyy etelässä ja se levittäytyy maan pohjoisosiin. Kun uudet lajit valtaavat alaa, alkuperäislajit joutuvat ahtaalle.

Toisaalta muutos tuo Suomeen eteläisiä ja vierasperäisiä lajeja. Esimerkiksi rusakko on jo hyötynyt, ja metsäjänikset ovat vähentyneet huomattavasti Etelä- ja Länsi-Suomessa. Syynä pidetään talvien muuttumista lumettomiksi eteläisimmissä osissa maata. Metsäjänis vaihtaa turkin väriä päivän pituuden mukaan, ja lumettomassa maassa vitivalkoinen metsäjänis on helposti huomattava saalis. Toisin kuin metsäjänis, rusakko ei vaihda turkin väriä.

Jäästä ja lumesta riippuvaisille lajeille ilmastonmuutos aiheuttaa uudenlaisia uhkia. Esimerkiksi itämerennorpan lisääntyminen vaikeutuu, kun emo ei voi kaivaa lumiluolia. Myös meren jääkannen hupeneminen hankaloittaa kuuttien elämää.

Mitä Luke tekee?

Riistanisäkkäiden runsaudenseuranta on kattavaa ja lajistomuutoksista ollaan hyvin perillä. Useisiin niistä ei ihminen voi vaikuttaa muuten kuin metsästyksen säätelyllä, taantuvien lajien metsästystä on rajoitettava. Seurannoista saadaan usein tietoa sekä lisääntyvän kannan koosta että jälkeläistuotosta. Tämä tieto auttaa ymmärtämään kannanmuutosten usein monimutkaisia mekanismeja.

Luke tutkii lisäksi ympäristössä tapahtuvien muutosten kuten elinympäristöjen tuhoutumisen, ilmastonmuutoksen, metsästyksen ja peto-saalissuhteiden vaikutusta vesilintuihin.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset riistaeläimiin

  • Lajienvälinen kilpailu ravinnosta muuttuu, ja taudit yleistyvät.
  • Hirvieläimet voivat runsastua erityisesti Etelä-Suomessa, mikä voi parantaa ilveksen ravintotilannetta, vaikka hankikannon puuttuminen vaikeuttaa saalistusta. Lumiset talvet ovat eduksi suden saalistukselle.
  • Hirvi levittäytyy laajemmalle lumipeitteen ohetessa. Metsäkauris ja valkohäntäpeura voivat hyötyä vähälumisista talvista.
  • Vähäisestä lumipeitteestä hyötyy myös metsäkauris sekä monet ihmisen tuomat eteläiset lajit kuten rusakko, villikani ja villisika.
  • Metsäkanalinnut voivat kärsiä lumen puutteesta, poikaset ovat herkkiä sääolojen vaihtelulle.
  • Ahman pesintä voi vaikeutua, talven lyheneminen voi muuttaa karhun talviunen pituutta
  • Pienpedot voivat levittäytyä pohjoisemmaksi ja runsastua.
  • Talvisiin olosuhteisiin sopeutuneet lajit kuten saimaannorppa, halli ja itämerennorppa voivat kärsiä, ja lumettomuus mm. haittaa lumiluoliin tai jäälle synnyttävien lajien lisääntymistä.
  • Leudot talvet ja sulat vesistöt voivat mahdollistaa vesilintujen talvehtimisen Suomessa. Keväiden aikaistuminen vaikuttaa joidenkin vesilintujen pesintäaikatauluun ja mahdollisesti lisääntymistulokseen.
  • Valkean suojavärin vaihtavat eläimet kuten metsäjänis, riekko ja kärppä voivat joutua helpommin saaliiksi lumettomassa maassa.
  • Metsästystä voi hankaloittaa kun lumijälkiä ei juuri näy tai jälkiä näkyy pitkältäkin aikaväliltä.
  • Monen tärkeän nisäkäslajin runsaudenseuranta perustuu lumijälkilaskentoihin riistakolmioillla. Heikkojen lumiolojen talvina laskennan tekemisessä on jo ollut vaikeuksia Etelä- ja Lounais-Suomessa, ja vähälumiset talvet tulevaisuudessa voivat aiheuttaa laskentavaikeuksia laajemminkin Suomessa.