Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi, että Suomessa on vähintään 1720–1840 karhua ennen syksyn 2016 metsästyskautta. Luku sisältää arvion tänä keväänä syntyvästä lähes 350 pennusta. Suomen karhukanta on kasvanut noin 15 prosenttia verrattuna edellisvuoden vastaavaan arvioon (1450–1590).

Karhukannan hoidossa Suomi jaetaan neljään kannanhoitoalueeseen. Vakiintuneen kannan hoitoalueella itäisessä Suomessa karhujen määrä on lisääntynyt (650–720 karhua, viime arviossa 485–550). Karhujen määrä kasvoi myös levittäytymisvyöhykkeellä keskisessä Suomessa (505–570 karhua, viime arviossa 400–480 karhua). Kehittyvän kannan alueella Länsi-Suomessa kanta taantui hieman (221–281 karhua, viime arviossa 268–338).

Poronhoitoalueella karhujen määrä kasvoi hienoisesti (345–400, viime arviossa 300–360). Poronhoitoalueen karhukanta on runsain itäisen valtakunnanrajan tuntumassa. Poronhoitoalueella havainnoitsijaverkosto on harva, ja sen vuoksi havaintoja saadaan vähän. Tämän takia poronhoitoalueen kanta-arvioon liittyy muuta maata enemmän epävarmuustekijöitä.

Arvio karhukannan runsaudesta, pentutuotosta ja metsästyskestävyydestä pohjautuu edellisenä vuonna (2015) pääasiassa sulan maan aikana tehtyihin petoyhdyshenkilöverkoston havaintoihin. Karhukanta-arvion pohjana ovat havainnot vuotta nuoremmista pennuista.

Luken lausunnot kanta-arvioista Riistahavainnot.fi-palvelussa

Karhukanta tasaantunut viime vuosina

Vuosituhannen vaihteessa karhukannan koko oli noin 800 – 900 karhua. Sen jälkeen karhujen määrä on kasvanut erityisesti vuosina 2005 – 2010 noin 2 000 karhuun. Karhukannan kasvua on haluttu rajoittaa metsästyksellä, minkä seurauksena karhukanta on viime vuosina tasaantunut. Karhun perinteiset elinalueet ovat itäisessä Suomessa, myöhemmin karhu on levittäytynyt myös keskiseen Suomeen. Karhukanta ei nopeasti levittäydy uusille alueille, koska naaraat ovat usein paikkauskollisia.

Suomen karhukannan koko vuodesta 2004 lähtien. Kuvassa oranssilla esitetty alue perustuu Luonnonvarakeskuksen vuosittain antamiin karhukanta-arvioihin.
Suomen karhukannan koko vuodesta 2004 lähtien. Kuvassa oranssilla esitetty alue
perustuu Luonnonvarakeskuksen vuosittain antamiin karhukanta-arvioihin.

Tutkimus luo perustan karhukannan hoidolle

Luke tuottaa vuosittain alkuvuodesta kanta-arvion karhujen määrästä. Tutkimus selvittää karhukannan ikä- ja sukupuolirakennetta sekä geneettistä rakennetta. Suurpetojen elintapojen kuten ravinnon, liikkumisen ja elinympäristöjen lisäksi tärkeä tutkimuskohde on suurpetojen ja ihmisen rinnakkaiselo. Luke tuottaa vuosittain yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa tilaston metsästettyjen karhujen määrästä.

Tutkimustulokset luovat perustan karhukannan hoidolle. Tietoa hyödynnetään päätettäessä karhujen metsästyksestä. Kansainväliset velvoitteet, kuten EU:n luontodirektiivi, edellyttävät karhukantojen seurantaa.

Maa- ja metsätalousministeriö on suurpetoasioissa ylin johtava ja valvova viranomainen. Suomen riistakeskus huolehtii riistapolitiikan toimeenpanosta, edistää kestävää riistataloutta ja tukee paikallisten riistanhoitoyhdistysten toimintaa.

Yläreunan kuva: Petri Timonen/ Luke

Save

Katso myös