Suomen ilvesten minimikanta arvioidaan suurpetoyhdyshenkilöiden 1.9. – 28.2. (29.2.) välisenä aikana ilmoittamien pentuehavaintojen perusteella. Lisäksi runsauden arviointiin saadaan tietoa erillisistä lumijälkilaskennoista ja Luonnonvarakeskuksen tutkimushankkeista.

Kannan koon arvioimiseksi pentuehavaintoaineistosta selvitetään erillisten pentueiden määrä ja tämä kerrotaan laji- ja aluekohtaisilla kertoimilla. Kerroin kuvaa pentueiden osuutta alueen kaikista ilveksistä (esimerkiksi kerroin 5 tarkoittaa, että alueella on laskennallisesti yhteensä 5 ilvesyksilöä jokaista määritettyä pentuetta kohden). Pentueiden osuus kaikista yksilöistä vaihtelee ilveskannan eri kehitysvaiheissa (levittäytyvä, kasvava tai vakiintunut kanta), joten myös kertoimessa on eroja alueiden välillä.

Arviointimenetelmä perustuu Pohjoismaisiin tutkimustuloksiin ilveksen käyttäytymisestä ja biologiasta, ja on kehitetty oloihin, joissa pentuehavaintoja tehdään satunnaisesti pitkällä aikavälillä. Tämä menetelmä antaa arvion kannan minimikoosta. Kun käytössä on satunnaishavainnoin lisäksi erillislaskentatulos, arvio tuottaa arvion keskimääräisestä kannan koosta. Kannanarviointia pyritään jatkuvasti tarkentamaan sekä tutkimustietoa kerryttämällä että arviointimenetelmää hiomalla.

Miten pentueet saadaan selville?

Jotta voidaan arvioida, esiintyykö alueella ilvespentue, tarvitaan vähintään kaksi petoyhdyshenkilön havaintojärjestelmän kautta tallentamaa emoa ja pentua koskevaa (vähintään yksi aikuinen ja vähintään yksi pentu) näkö- ja/tai jälkihavaintoa tarkasteluajanjaksolta (6 kk). Kunkin havainnon ympärille piirretään 10 km säteiset ympyrät, joiden avulla voidaan tarkastella, mitkä havainnot ovat todennäköisesti peräisin samoista pentueista. Havaintoympyrän koko on johdettu ilvesten radioseurantatutkimusten kautta saadusta liikkumis- ja elinaluetiedosta. Tarkastelussa huomioidaan myös muun muassa havaintojen tiedot pentujen määristä ja isojen vesistöjen mahdollisesta rajaavasta vaikutuksesta. Lopullisten pentueiden sijainti voi olla keskenään osittain päällekkäin (lähekkäin), jos havaintojen ominaistiedot sitä tukevat.

Alueilla, joilla on tehty erillinen lumijälkilaskenta, pentuemäärän arvio tehdään sekä laskennan että muun 6 kk aineiston yhteistarkastelun kautta. Lähtökohtaisesti erillislaskennan yhteydessä todennetut pentueet ovat arviossa mukana sellaisenaan. Kuitenkin kahden tai useamman hallinnollisen alueen rajojen yli liikkuva pentue lasketaan mukaan vain kerran, sen alueen lukuihin jonka puolella on tallennettu havaintojärjestelmän kautta enemmän kirjauksia ko. pentueesta (ns. rajapentueet).

Erillislaskennoilla tarkennusta kanta-arvioon

Suurpetojen runsautta voidaan selvittää massiivisilla kertaluontoisilla maastolaskennoilla, jollaisia on toteutettu useilla alueilla eri vuosina (muun muassa Kainuu 2008 ja 2013; Länsi-Uusimaa 2010; Itä-Uusimaa, Etelä- ja Pohjois-Savo, Keski-Suomi ja Satakunta vuonna 2012; Kaakkois-Suomi, Etelä-Häme, Varsinais-Suomi vuonna 2013; sekä Oulun eteläiset riistanhoitoyhdistykset v. 2015). Ilvesten lumijälkilaskentoja jatketaan suunnitelmallisesti vuosittain vaihtuvilla alueilla. Laskennat toteutetaan Luonnonvarakeskuksen, Suomen riistakeskuksen ja vapaaehtoisten metsästäjien sekä muiden luontoharrastajien yhteistyönä.

Kun jälkiä etsii yhden maakunnan alueella saman vuorokauden aikana toistatuhatta henkilöä, lähes kaikki ilvestenjäljet haravoituvat esiin. Saman tien on myös tehtävä huolellinen jäljitys, jotta voidaan katsoa, mitkä jäljet kuuluvat samoille ja mitkä jäljet eri yksilöille. Tämänkaltaisilla laskennoilla voidaan tukea ja tarkentaa suurpetohavaintojärjestelmää ja saadaan ajantasaista tietoa ilvesten määrästä.

Ilveskantaa ei voi arvioida kuntatasolla

Muiden suurpetolajien tapaan myös ilvesten elinalueet ovat laajoja. Ilvesten on telemetriaseurantojen perusteella todettu Suomessa liikkuvan hyvin suurilla alueilla, 150 km² – 1300 km². Yksittäisten ilvesten liikkumisalueet sattuvat usein monen kunnan alueelle. Yksilömäärien arviointi ei ole mielekästä eikä mahdollista kovin pienillä alueilla. Kunta-tasolla arvioita on mahdotonta antaa. Nykyisen osa-arviot määräytyvät Suomen riistakeskuksen aluetoimistojen hallinnollisten rajojen mukaisesti.

Ennustemalli auttaa päätettäessä pyyntimääristä

Maa- ja metsätalousministeriö säätää asetuksella, kuinka paljon ilveksiä voidaan vuosittain poikkeusluvilla metsästää siten, että suotuisan suojelun taso ei vaarannu ja että ilveskannasta muun muassa elinkeinoille ja ihmisille aiheutuvat vaikutukset otetaan huomioon. Ilveskannan kasvun myötä maa- ja metsätalousministeriö on sallinut aiempaa laajemman ilvesten pyynnin.

Luke on laatinut avuksi ilveksen kannanhoidollisiin päätöksiin niin sanotun ennustemallin. Mallissa ennustetaan, miten eri vaihtoehtoiset verotusmäärät vaikuttaisivat ilveskannan kehittymiseen tiettyyn tarkasteluvuoteen mennessä. Käytännössä malli kertoo ilveskannalle kolme erilaista, verotuksesta riippuvaa kehitysvaihtoehtoa: kasvava, pienenevä ja vakaa kanta. Mallia hyödynnettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012 ja sitä päivitetään muun muassa uusimmilla pentuemäärätiedoilla vuosittain.

Yläreunan kuva: Vastavalo