Hallien määrä on kasvanut Suomen merialueilla 2000-luvulla, mutta kasvu hidastui välillä. Vaihtelu johtunee ennen muuta lisääntymistehon ja metsästyspaineen vaihtelusta. Kuuttien kunnon heikentyminen on hälytysmerkki, joka voi vaikuttaa tulevaisuudessa kannan kehitykseen.

Hallinaaraiden lisääntymisteho on vaihdellut 2000-luvulla

Hylkeiden lisääntymistehoa seurataan kohtu- ja munarauhasnäytteistä saatavan tiedon perusteella. Hallikannan lisääntymisteho oli hyvä 2000-luvun alkupuolella, pieneni sitten ja oli heikoin 2007–2011 ja on sen jälkeen taas parantunut (kuva 1A).

Kohdunkuroumasairautta ei ole viime vuosina enää tavattu, ja lisääntymisteho on nyt normaali. Synnyttäneiden hallinaaraiden osuuden ja Selkämeren silakoiden keskipainon välillä saattaa olla yhteys (kuva 1B).

Kuva 1. Vuosittain kuutin synnyttäneiden 7–25-vuotiaiden hallinaaraiden osuus kaikista ikäluokan naaraista (A) ja synnyttäneiden naaraiden osuuden ja 5-vuotiaiden ja sitä vanhempien silakoiden keskipainon suhde (B). Alkuperäinen kuva: Kauhala ym. 2016, Annales Zoologici Fennici 53: 296–309. Klikkaamalla hiirellä kuvan päällä näet sen suurempana.

Kuutit ovat laihtuneet

Ihonalaisen traanikerroksen paksuus kertoo hylkeiden kunnosta, ennen muuta ravitsemustilasta. Hallien kunto vaihtelee vuodenajan mukaan: keväällä ne laihtuvat ja ovat laihimmillaan heinäkuussa, minkä jälkeen ne lihovat, joten traanikerros on paksuimmillaan talvella (kuva 2A).

Kuuteilla on vähemmän  traania kuin aikuisilla ja sivusaaliiksi jääneillä vähemmän kuin metsästetyillä halleilla. Hallikuuttien traanikerros on ohentunut viime vuosina (kuva 2B). Aikuisilla halleilla vastaavaa laihtumista ei ole havaittu.

   
Kuva 2. Hallien ihonalaisen traanikerroksen paksuus kuukausittain (A) ja hallikuuttien traanikerroksen paksuus 2011–2015 (B). Klikkaamalla hiirellä kuvan päällä näet sen suurempana.

Hallikuuttien osuus saaliissa on kasvanut

Hallikuuttien osuus saaliissa on kasvanut ja aikuisten osuus vastaavasti pienentynyt. Aikuisten osuus saaliissa on erityisen tärkeää hallikannan kasvulle.

Metsästyssaalis ja -paine olivat suurimmillaan ja kannan lisääntymisteho alhainen vuosina 2008–2010, jolloin kannan kasvu pysähtyi. Viime vuosina metsästyspaine on pienentynyt, kannan lisääntymisteho parantunut, ja kanta jälleen kasvanut (kuva 3).

Kuva 3. Hallisaaliin ja metsästyspaineen kehitys vuosina 2002–2014 (A) sekä metsästyspaineen ja kannan runsausindeksin suhde (B). Kannan runsausindeksi = laskennoissa nähtyjen hallien määrä, metsästyspaineen indeksi = saaliin määrä/kannan runsausindeksi. Alkuperäinen kuva: Kauhala ym. 2016, Annales Zoologici Fennici 53: 296–309. Klikkaamalla hiirellä kuvan päällä näet sen suurempana.

Luke tutkii hyljekannan kokoon vaikuttavia tekijöitä

Tutkimuksen tarkoituksena on seurata hyljesaaliin ja -kannan rakennetta, hylkeisiin kohdistuvaa metsästyspainetta, hylkeiden lisääntymistehoa ja kuntoa sekä etsiä syitä näissä tekijöissä ja siten hyljekannassa tapahtuviin muutoksiin. Tutkimuksen yhteistyötahoja ovat: Evira, Suomen riistakeskus, Swedish Museum of Natural History, SLU, metsästäjät ja kalastajat.

Tutkimustulosten avulla voidaan arvioida hyljekannan tilaa sekä ihmisen toiminnan (metsästys, kalastus) vaikutusta hyljekantoihin. Lisäksi saadaan tietoa sivusaaliista ja kalastukselle aiheutuneista vahingoista. Tutkimus antaa siten tietoa hyljekantojen hoitoa varten. Hanke antaa myös tärkeää tietoa Itämeren tilasta, joka voi vaikuttaa, paitsi hylkeisiin, moniin muihinkin eliöihin ja myös ihmisiin. Itämeren tilaa seurataan sekä kansallisesti että kansainvälisesti erilaisten HELCOM:in kehittämien indikaattorien avulla, kuten hylkeiden lisääntymisteho ja kunto.

Metsästäjät ja kalastajat lähettävät vuosittain 100–200 hallinäytettä, joista 60 % tulee keväällä. Aiemmin norppanäytteitä tuli vain muutamia, mutta metsästyssäännöksien muututtua norppanäytteitäkin tulee nyt enemmän. Tässä esitetyt tulokset pohjautuvat metsästäjien ja kalastajien Lukelle lähettämiin hallinäytteisiin.

Yläreunan valokuva: Kaarina Kauhala, Luke