Vuonna 2017 Itämerellä nähtiin lentolaskennoissa luodoilla noin 30 300 hallia, joista Suomen merialueella oli runsaat 9 600. Norppia nähtiin 2332 yksilöä laskentalinjoilla, joilla katettiin noin 17 prosenttia jääalasta. Tämän otoksen perusteella Perämeren jäillä laskettiin olevan runsaat 13 600 norppaa.

Laskenta-aikaan touko-kesäkuussa halleja on eniten Itämeren pääaltaan reunamilla: Keski-Ruotsin saaristossa, Suomen lounaissaaristossa ja Viron länsirannikolla.

2000-luvun alusta lähtien koko Itämeren hallikanta on kasvanut keskimäärin noin viisi prosenttia vuodessa, vaikka viime vuosina kokonaistulos on pysynyt noin 30 000 hallissa. Kannankasvu on viime vuosina ollut voimakkainta Keski-Ruotsin saaristossa. Yli puolet lasketuista halleista olikin Ruotsin merialueella. Kanta on vahvistunut myös eteläisellä Itämerellä.

Suomen alueella laskenta-aikaan nähtyjen hallien määrä ei ole enää merkittävästi lisääntynyt viime vuosina. Valtaosa Suomessa lasketuista halleista tavattiin tänäkin keväänä lounaissaaristosta.

Kevään 2017 norppalaskennan tulos on huomattavasti korkeampi (13 644) kuin edellisen vuoden tulos (7437).  Ero selittyy huhtikuun jääolosuhteista, sillä heikkojäisinä vuosina tulos on aina poikkeuksellisen korkea. Tämänvuotinen laskentatulos ei siis kerro norppien määrän äkillisestä muutoksesta vaan muutoksista laskentaolosuhteissa. Perämeren norppakanta on kasvanut keskimäärin noin viisi prosenttia vuodessa.

Suomen merialueen hallilaskennat tekee Luonnonvarakeskus. Perämeren noppalaskennoista vastaa Ruotsi (Ruotsin luonnonhistoriallinen museo).

Vaikka molempien hyljekantojen kehitys on ollut kasvusuuntaista, voi esimerkiksi ilmastonmuutos aiheuttaa uudenlaisia uhkia erityisesti lisääntymisessään jäästä ja lumesta riippuvaiselle norpalle.

 

Hallin laskentakanta Itämerellä ja Suomessa

Laskennoissa nähdyt hallit koko Itämerellä (siniset neliöt) ja Suomessa (vihreät neliöt).

Norpan laskentakanta Perämerellä

Perämerellä arvioitujen norppien määrät 1988-2017.

 

Vuoden 2017 hallilaskentatulos maittain ja merialueittain

1) Vain Merenkurkun hylkeidensuojelualueet 2) Sandbäck – Södra Sandbäck x = Ei laskentaa Venäjällä. Viimeksi vuonna 2012, noin 300 hallia

 

Luken tuottama tieto on perusta hyljekantojen hoidolle

Luonnonvarakeskus vastaa merihyljekantojen seurannasta ja tekee hylkeisiin liittyvää tieteellistä tutkimusta. Keskeisiä tutkimuksen osa-alueita ovat hylkeiden ekologia, hyljekantojen elinvoimaisuus ja hylkeiden sosioekonomiset vaikutukset. Tutkimustuloksia hyödynnetään monipuolisesti Itämeren hyljekantojen hoidossa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Itämeren hyljekantojen hoidosta Manner-Suomessa vastaa maa- ja metsätalousministeriö ja Ahvenanmaalla Maakuntahallitus. Suomen merihyljekantojen hoidon linjaukset esitetään Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmassa.

Uhanalaisen saimaannorpan seurannasta vastaa Metsähallitus.

Yläreunan kuva: Mervi Kunnasranta