Vuonna 2020 Itämerellä nähtiin lentolaskennoissa runsaat 40 000 harmaahyljettä eli hallia. Näistä Suomen merialueella oli vajaat 17 000. Perämeren jäillä laskenta-aikaan olleiden norppien määräksi arvioitiin noin 13 300 yksilöä.

Laskennoissa nähtyjen hallien määrä on pysynyt vuosia noin 30 000 yksilössä, mutta nyt tulos on jo toisena vuonna peräkkäin kasvanut noin 40 000 yksilöön. Vuodesta 2003 lähtien Itämeren hallikanta on kasvanut keskimäärin noin viisi prosenttia vuodessa. Kasvu on viime vuosina ollut voimakkainta eteläisellä Itämerellä, mikä johtuu pääosin muilta alueilta siirtyvistä halleista.

Kannan kasvusta ja hallien liikkumisesta kertoo se, että Suomen merialueella oli laskenta-ajankohtaan noin 2500 yksilöä enemmän kuin vuonna 2019.

Valtaosa (tänä vuonna noin 75 prosenttia) halleista tavataan keväisin karvanvaihtoaikaisen levinneisyyden ydinalueella Lounais-Suomen, Keski-Ruotsin ja Viron merialueilla. Suomen merialueen halleista vajaat 90 prosenttia oli laskentahetkellä lounaisessa ulkosaaristossamme.

Hallit kuvataan lentolaskennoissa ulkoluodoilta karvanvaihdon aikaan touko-kesäkuun vaihteessa, ja yksilömäärät lasketaan kuvista. Laskentatulos edustaa hallien minimimäärää, ja hieman vaihteleva osa yksilöistä on aina laskennan tavoittamattomissa. Yksittäisten vuosien väliset erot laskentatuloksessa eivät siksi kerro suoraan kannan koon muutoksista. Kannanvaihteluiden arvioimiseksi on syytä tarkastella useiden vuosien laskentatulosten trendiä.

Jääolosuhteet vaikuttavat norppien laskentatulokseen

Norppien laskentatulos on vaihdellut vuosina 2013−2020 melko voimakkaasti. Vaihtelun taustalla ovat huhtikuun jääolosuhteet. Mikäli jäiden rikkoutuminen on alkanut jo ennen laskenta-ajankohtaa, laskennoissa nähdään suuria norpparyhmiä, jotka nostavat laskentatuloksen poikkeuksellisen korkealle.

Tämän vuoden tulos, noin 13 300 norppaa Perämerellä, on samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä vuonna (noin 12 600), mutta puolestaan selkeästi suurempi kuin vuonna 2018 (noin 9 900). Laskentatulosten vaihtelut eivät kerro norppamäärien äkillisistä muutoksista, vaan muutoksista laskentaolosuhteissa. Perämeren norppakanta on keskenään vertailukelpoisten laskentatulosten perusteella kasvanut keskimäärin noin viisi prosenttia vuodessa.

Norppien laskenta perustuu otantaan. Tasavälein lennetyillä laskentalinjoilla havaitut norpat muodostavat otannan, joka monistetaan koko jääalan laskentakannaksi (jäällä laskenta-aikaan olevien norppien määrä). Kevään 2020 laskennoissa laskentalinjoilla katettiin noin 24 prosenttia jääalasta ja nähtiin vajaat 3200 norppaa.

Suomen merialueen hallilaskennat tekee Luke. Perämeren norppalaskennoista vastaa Ruotsin luonnonhistoriallinen museo.

Suomen alueen norppalaskentojen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Luke yhteistyössä Metsähallituksen ja Suomen WWF:n kanssa. Perämeren norppalaskennoista vastaa Ruotsin luonnonhistoriallinen museo (Naturhistoriska riksmuseet).
Laskennoissa nähdyt hallit koko Itämerellä (punaiset neliöt) ja Suomessa (siniset neliöt).

Luken tuottama tieto on perusta hyljekantojen hoidolle

Vuoden 2020 hallilaskentatulos merialueittain ja maittain. Klikkaa taulukko suuremmaksi.

Luonnonvarakeskus vastaa merihyljekantojen seurannasta ja tekee hylkeisiin liittyvää tieteellistä tutkimusta. Keskeisiä tutkimuksen osa-alueita ovat hylkeiden ekologia, hyljekantojen elinvoimaisuus ja hylkeiden sosioekonomiset vaikutukset. Tutkimustuloksia hyödynnetään monipuolisesti Itämeren hyljekantojen hoidossa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Itämeren hyljekantojen hoidosta Manner-Suomessa vastaa maa- ja metsätalousministeriö ja Ahvenanmaalla Maakuntahallitus. Suomen merihyljekantojen hoidon linjaukset esitetään Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmassa.

Uhanalaisen saimaannorpan seurannasta vastaa Metsähallitus.

Yläreunan kuva: Mervi Kunnasranta