Suomen hirvikannan koko syksyn 2014 jahdin jälkeen oli noin 83000 hirveä. Edelliseen vuoteen verrattuna kanta kasvoi noin 4 prosenttia.

Riistakeskusalueittain tarkasteltuna Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Kaakkois-Suomen, Etelä-Hämeen, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Oulun ja Kainuun kannat olivat selvästi kasvaneet edellisvuoteen verrattuna. Aikuiskannan naarasosuus oli kääntynyt selvästi laskuun useimmilla alueilla. Suurimmat naarasosuudet (2 naarasta /uros) olivat Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla. Aikuiskantaan suhteutettu kannan tuotto oli useimmilla alueilla jonkin verran muutaman vuoden takaisia huippulukemia pienempi. Kaksosvasoja tuottavien naaraiden osuus vasovista naaraista on laskemassa monilla alueilla. Erityisen selkeä lasku oli Varsinais-Suomessa ja Rannikko-Pohjanmaalla. Näillä alueilla ja Hämeessä myös naaraita kohden laskettu vasatuotto on selvässä laskusuunnassa.

Arvio perustuu hirviseurueiden vuoden 2014 hirvenmetsästyksen aikana täyttämien hirvihavaintokorttien tietoihin hirvikannan koosta, vasatuotosta ja rakenteesta sekä lentolaskentojen avulla kerättyä aineistoa ja matemaattisia malleja. Tiedon tuottamisen lisäksi hirvitutkimus kehittää menetelmiä tarpeen mukaan paremmiksi ja tarkemmiksi.

Naaraiden osuus kannasta paikoin korkea

Hirvikannan koon suuret muutokset viimeisten vuosikymmenien aikana ovat vaikuttaneet sen rakenteeseen. Kantaa voimakkaasti pienennettäessä erityisesti aikuisiin uroksiin kohdistunut metsästyspaine on kasvanut suureksi, mikä on kasvattanut naaraiden osuutta suhteessa uroksiin aikuiskannassa. Metsästyspaineen pienenemisen myötä naaraiden osuus aikuiskannasta on kuitenkin pienentynyt monilla alueilla.

Naarasosuudet olivat vielä melko korkealla (yli 2 naarasta/uros) Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla. Pieni naarasylimäärä lisääntymisikäisten eläinten keskuudessa on tyypillistä hirvelle, mutta kovin suuret vinoumat sukupuolisuhteessa voivat olla haitallisia myös vasatuoton kannalta.

Vasojen määrä suhteutettuna koko aikuiskantaan kasvoi viime vuosikymmenen lopulla. Kun naaraiden osuus aikuiskannasta on kääntynyt monilla alueilla jälleen laskuun, myös koko aikuiskantaan suhteutettu kannan tuotto on monilla alueilla pienentynyt muutaman vuoden takaisista huippulukemista, ja on nyt lähellä pidemmän ajan keskiarvoja.

Vasojen määrä suhteessa aikuisten naaraiden määrään on monilla alueilla pysynyt jokseenkin samalla tasolla viimeiset 20 vuotta. Varsinais-Suomessa, Rannikko-Pohjanmaalla sekä Etelä- ja Pohjois-Hämeessä on havaittavissa selvä pidemmän aikavälin laskusuunta naarasta kohti tuotettujen vasojen määrässä. Kaksosprosentissa on pidemmän aikavälin laskusuunta kaikilla muilla alueilla paitsi Kainuussa, Pohjois-Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa. Laskusuunta on erityisen selvä Varsinais-Suomessa ja Rannikko-Pohjanmaalla.

Tutkimusta hoitosuunnitelman toteuttamisen tueksi

Hirvi on maamme tärkein ja arvokkain riistaeläin, mutta runsaana esiintyessään se aiheuttaa myös merkittäviä vahinkoja tieliikenteessä ja metsätaloudessa. Yhteiskunnan tahtotila on hoitaa hirvikantaa siten, että se on elinvoimainen ja vakaa ja vahingot pysyvät kohtuullisina. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan mahdollisimman tarkkaa tietoa hirvikannan koosta, rakenteesta ja tuotosta ja niihin vaikuttavista tekijöistä.

Uuden hirvikannan hoitosuunnitelman linjausten mukaisesti alueelliset riistaneuvostot asettavat sidosryhmiä kuultuaan hirvikannan koon ja rakenteen tavoitteet Suomen hirvitalousalueille (kuva). Luonnonvarakeskuksen hirvitutkimus laskee näille alueille kannan koon ja rakenteen arviot sekä verotussuositukset, joiden avulla päästään asetettuihin tavoitteisiin.