Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan hirvikannan koko syksyn 2019 jahdin jälkeen oli noin 87200 hirveä. Kanta-arvion 95 prosentin luottamusväli on 74800–100600 yksilöä. Edelliseen vuoteen verrattuna kanta pieneni 8,5 prosenttia.

Suurimmat hirvitiheydet (≥ 4 hirveä/1000 ha) olivat eteläisellä ja lounaisella rannikolla sekä Pohjanlahden rannikolla Vaasan eteläpuolella. Pienimmät hirvitiheydet (≤ 3 hirveä/1000 ha) olivat Lapissa. Lapin eteläpuolella hirvitiheydet vaihtelivat pääosin välillä 2,5–3,5 hirveä/1000ha.

Vasatuotto nousi monilla alueilla Pohjois-Suomessa, mutta laski monilla alueilla Etelä-Suomessa. Alueet, joilla aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden, olivat pääosin Lounais- ja Etelä-Suomessa, itäisimmässä Suomessa ja Lapissa.

Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin hirvitalousalueittain käyttäen Oma riista -palvelussa ja hirvitietokorteilla syksyn 2017 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Kannanarviot on tehty Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla. Hirvitalousaluekohtaiset hirvikannan koon ja rakenteen arviot ovat luettavissa Riistahavainnot.fi-sivulla.

Tutkimusta hoitosuunnitelman toteuttamisen tueksi

Hirvi on maamme tärkein ja arvokkain riistaeläin, mutta runsaana esiintyessään se aiheuttaa myös merkittäviä vahinkoja tieliikenteessä ja metsätaloudessa. Yhteiskunnan tahtotila on hoitaa hirvikantaa siten, että se on elinvoimainen ja vakaa ja vahingot pysyvät kohtuullisina. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan mahdollisimman tarkkaa tietoa hirvikannan koosta, rakenteesta ja tuotosta ja niihin vaikuttavista tekijöistä.

Uuden hirvikannan hoitosuunnitelman linjausten mukaisesti alueelliset riistaneuvostot asettavat sidosryhmiä kuultuaan hirvikannan koon ja rakenteen tavoitteet Suomen hirvitalousalueille (kuva). Luonnonvarakeskuksen hirvitutkimus laskee näille alueille kannan koon ja rakenteen arviot sekä verotussuositukset, joiden avulla päästään asetettuihin tavoitteisiin.