Riistalajit ovat sopeutuneet elämään tietynlaisissa paikallisissa ilmasto-olosuhteissa. Voimakkaat muutokset esimerkiksi lämpötilassa ja lumipeitteessä vaikuttavat yksilön energiatalouteen, ravinnon saatavuuteen, lisääntymiseen, suojautumiseen sekä loisten ja sairauksien leviämiseen. Miten erilaiset sääolosuhteet lopulta vaikuttavat, on monen tekijän summa.

Kylmä ja sateinen alkukesä

Kanalinnut: Ilmastonmuutoksen myötä kevät ja kanalintujen pesinnät ovat aikaistuneet, mutta alkukesä on peräti kylmentynyt. Poikaset syntyvät siten yhä kylmempään maailmaan. Sään merkitys on suuri poikasten kuoriutumisen ja alkutaipaleen aikana kesäkuun alusta aina juhannukseen asti. Kylmä ja sateinen sää tässä vaiheessa on huono, sillä poikasten lämmönsäätelyjärjestelmä kehittyy ensimmäisten 1–1,5 viikon aikana. Kylmällä säällä myös ravinnon saanti voi olla ongelmallinen. Poikasten ravintoa ovat etenkin hyönteisten ja perhosten toukat.

Kuuma ja kuiva kesä

Erityisesti kuiva tai märkä kesä voi heikentää riistaeläinten ravinnon laatua ja vaikuttaa myös ravinnon määrään. Jos ravintoa on vähän tai se on heikkolaatuista, jälkeläiset eivät ole parhaassa mahdollisessa kunnossa, kun talvi koittaa.

Hirvieläimet: Vähentää hirvieläinten päiväaikaista liikkumista, ja eläimet hakeutuvat kosteisiin ja varjoisiin paikkoihin. Hirvieläimet voivat maata kesäaikaan soilla. Liikkuvat pääasiassa vuorokauden viileimpään aikaan eli öisin.

Kuuma ja kostea kesä

Hirvieläimet: Räkkää voi olla paljon, mikä tekee hirvieläimet levottomiksi. Liikkuvat paljon ja hakeutuvat avoimille, tuulisille paikoille, usein soille. Tällaisina kesinä voi olla paljon vertaimeviä hyönteisiä, jotka voivat levittää veriloisia.

Aikainen tai myöhäinen talven tulo

Pienriista: Jos lumi tulee aikaisten, voi olla, että metsäjäniksen, kärpän ja lumikon turkki ei ole ehtinyt vaihtua valkoiseksi.

Vesilinnut: Muutto aikaistuu tai viivästyy sen mukaan, miten talvi tulee.

Ankara talvi, kova pakkanen ja paksu lumikerros

Hirvieläimet: Vaikeuttaa metsäkauriin ja valkohäntäpeuran liikkumista ja ruuan hankintaa ja voi johtaa eläinten nääntymiseen ja kuolemaan. Paksun lumikerroksen aikana eläimet liikkuvat vähän ja käyttävät toisten polkuja (energian säästö). Viime aikoina talvet ovat olleet melko leutoja ja vähälumisia eteläisessä Suomessa, joten tällaiset olosuhteet ovat harvinaistuneet. Metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja myös ruokitaan talven aikana.

Kanalinnut: Paksusta lumikerroksesta on hyötyä, sillä silloin kanalinnut pääsevät helposti kieppiin.

Vähäluminen talvi

Hirvieläimet: Yleensä hyötyvät vähälumisesta talvesta, sillä pystyvät levittäytymään laajalle alueelle ja näin ravinnonsaanti on helpompaa.

Kanalinnut: Vaikeuttaa kanalintujen talvesta selviytymistä, sillä ne eivät pysty kaivautumaan lumeen eli kieppiin. Lumeen kaivautunut lintu on suojassa sekä kylmältä että pedoilta. Vaikka ulkona olisi parikymmentä pakkasastetta, kiepissä on muutama lämpöaste. Jos lämpötila on plussan puolella, kanalinnut eivät kaivaudu kieppiin, sillä silloin siellä on ulkolämpötilaa kylmempää.

Pienriista (metsäjänis, kärppä, lumikko): Metsäjänis kärsii lumettomasta talvesta, koska se on edelleen talvella vitivalkoinen, vaikka lunta ei olisikaan. Talven valkoinen suojaväri muodostuu näin haitaksi. Sama koskee muitakin valkoisen talviturkin saavia eläimiä kuten lumikkoa ja kärppää.

Lämmin talvi

Hylkeet: Lämpimät talvet ovat pahasta. Molemmat lajit (halli ja norppa) tarvitsevat jäätä, koska ne synnyttävät jäälle. Maalle syntyneen kuutin (hylkeen poikanen) kunto ja ennuste selviämisestä ovat huonompia kuin jäälle syntyneen. Hallin kuutti tarvitsee pelkkää jäätä, mutta norppien kuutit tarvitsevat myös lunta, koska kuutti syntyy jäällä olevaan lumipesään. Ilman lumipesän suojaa norpan kuutin ennuste on huono, tämä koskee sekä itämerennorppaa että saimaannorppaa.

Kanalinnut: Runsassateinen (sade pääasiassa vetenä) ja nolla-asteen tuntumassa oleva sää on huono kanalinnuille. Niiden höyhenpeite ei ole vedenkestävä, ruokaa ei ole riittävästi saatavilla ja linnut eivät pääse kieppiin.

Pienriista: jos lumipeite puuttuu, valkoisen talviturkin omaavat eläimet kuten metsäjänis joutuvat helposti petojen saaliiksi.

Lämpimän talven aikana loiset voivat lisääntyä.

Varhainen kevät

Vesilinnut: Muuttolintujen tulo ja pesintä voivat aikaistua. Mikäli varhaista kevättä seuraa takatalvi, se voi muodostua pesinnän onnistumisen kannalta riskitekijäksi.

Pienriista: Metsäjänis voi joutua helpommin saaliiksi, mikäli lumipeite ehtii sulaa ennen kuin jäniksen valkoinen talviturkki on vaihtunut ruskeaksi.

Myöhäinen kevät, lumipeite pitkään

Vesilinnut: Pesinnän aloitus viivästyy.

Hirvieläimet: Vasat syntyvät loppukeväästä. Jos tähän aikaan on vielä lumipeitettä, kylmää ja märkää, voi olla, että vasoja kuolee. Etenkin valkohäntäpeuran ja metsäkauriin vasat kärsivät. Metsäpeuralle ei ole haittaa.

Yläreunan kuva: koppelon pesä, Petri Timonen