Miten poikkeukselliset säät kuten leudot talvet tai kuivat ja kuumat kesät vaikuttavat puutarhakasveihin? Luken asiantuntijat kertovat.

Kuiva ja lämmin kesä

  • Puutarhaviljelyssä korostuu kuivina kesinä kastelun tärkeys. Mikäli kuivuus vaivaa jo keväällä ja alkukesällä, on kasteluun ryhdyttävä ajoissa, jotta kasvien taimettuminen ja kasvuun lähtö eivät kärsi. Kertakastelumäärät ovat alkukesällä pienempiä, mutta kasvien kasvaessa ja haihdunnan lisääntyessä kastelumääriä on suurennettava. Paras kasteluaika on aamulla, illalla tai yöllä, jolloin tuulee vähemmän ja haihdunta on vähäisempää kuin päivällä. Tehokkainta on kastelu suoraan kasvien tyvelle tai juuristovyöhykkeeseen esimerkiksi tihkuletkujen avulla. Etenkin reheväkasvuiset kaalikasvit vaativat runsaasti kastelua.
  • Kuivuus voi heikentää paitsi sadon tuottoa, myös makua. Esimerkiksi salaattien maku on usein kitkerä, mikäli kasvit ovat kärsineet kuivuudesta. Marjakasveilla marjojen koko jää vedenpuutteessa pieneksi. Maan kosteutta voi seurata erilaisilla antureilla, mutta vähintäänkin kannattaa kastelun jälkeen tarkistaa kuopaisemalla maata lapiolla, miten syvälle maa on kostunut.
  • Maanpinnan katteilla voi vähentää veden haihduntaa maasta. Eloperäiset katteet, kuten ruohosilppu, ovat suositeltavia etenkin kotipuutarhojen kasvimailla.
  • Lämpiminä kesinä on Suomessa mahdollista tuottaa satoa hyvin laajasta valikoimasta vihanneksia, sillä myös lämpöä vaativat lajit menestyvät. Lämmöstä pitävät erityisesti pavut, kurkut, kurpitsat, melonit, sokerimaissi ja avomaan tomaatti. Muidenkin vihanneslajien sato on yleensä keskimääräistä korkeampi lämpiminä vuosina, jos kuivuus ei pääse vaivaamaan liiaksi.
  • Korkea lämpötila voi joskus vaikeuttaa nopeakasvuisten lajien, kuten salaattien ja kukka- tai parsakaalin, sadon ajoitusta. Tällöin on ammattiviljelmilläkin vaikea tuottaa satoa tasaisesti kysynnän mukaan.
  • Kuumat kaudet saavat esimerkiksi mansikan sadon kypsymään nopeasti, jolloin satokausi jää lyhyeksi. Lämpiminä öinä kasvit käyttävät sokereita hengitykseensä ja marjojen maku voi jäädä vaisuksi. Omenan hedelmät eivät kovin kuumassa kehity normaalisti, vaan hedelmien laatu voi olla huono jo niitä poimittaessa. Loppukesällä ilman suhteellinen kosteus on korkeampi kuin alkukesällä. Korkea ilman kosteus ja samaan aikaan ajoittuvat hellejaksot voivat lisätä kasvitauteja ja heikentää sadon laatua.
  • Lämpimänä keväänä esimerkiksi herukat voivat alkaa kukkia niin aikaisin, että pölyttäjiä on vielä vähän. Kuiva ja lämmin kesä suosii pölyttäjiä, kun hyviä säitä pölyttäjien lennolle on riittävästi. Kuivina kesinä kasvit kuitenkin kukkivat aikaisemmin kuin tavallisesti, joten loppukesällä saattaa olla puutetta kukkivista kasveista, joista kerätä mettä ja siitepölyä.
  • Jos kesä on lämmin ja kuiva eri puolilla Eurooppaa yhtä aikaa, se saattaa lisätä vaeltavia hyönteisparvia, joissa on kirvoja, vaeltavia perhoslajeja tai kovakuoriaisia. Lämmin sää ja kuivuus tuleennuttavat ravintokasveja nopeasti vaeltavien lajien alkuperäisillä asuinalueilla ja toisaalta hyönteispopulaatiot kasvat siellä nopeasti. Kasvien vanhenemisen on todettu vaikuttavan esim. kaalikoihin niin, että kehittyy enemmän migraatiovalmiita naaraita, jotka ovat pienempikokoisia ja pitkäikäisiä, ja joilla lisääntymisaktiivisuus on viivästynyt. Ravintokasvien laadun heiketessä tai populaatiotiheyden kasvaessa liian suureksi migraatioon liittyvät ominaisuudet hyönteisillä lisääntyvät (esim. kirvoilla siivelliset muodot), ne nousevat lämpimien ilmavirtojen mukaan ja vaeltavat. Pohjoisessa ravintokasvien kehitys lähtee myöhemmin käyntiin, joten ne ovat hyönteisten lisääntymisen kannalta otollisemmassa vaiheessa.
  • Lämpimien kesien säärintamat ovat tuoneet Suomeen mm. koloradonkuoriaisia ja kaalikoita. Lämmin sää nopeuttaa hyönteisten kehitystä, jolloin esimerkiksi kaalikoisukupolvia voi kehittyä 3 jopa 4 Suomessakin, mikä lisää tuhoja. Toisaalta lämmin sää nopeuttaa myös luontaisten vihollisten kehitystä, ja loppukesällä saattaakin olla runsaasti kukkakärpäsiä ja leppäpirkkoja, jotka pitävät kirvakannat kurissa. Onpa meille tullut leppäpirkkojakin vaeltajina lämpiminä kesinä. Myös kaalikoiden koteloista saattaa löytyä syyskesällä runsaasti loispistiäisiä.
  • Kuivuus selvästi vähentää etanoita ja kotiloita ja niiden aiheuttamia vioituksia.

Sateinen ja viileä kesä

  • Sateinen kesä on yleensä myös pilvinen ja viileä, jolloin kasvu on keskimääräistä hitaampaa. Osa vihanneksista, kuten kaalit ja juurekset, menestyy hyvin myös sateisena kesänä, sillä riittävä veden saanti on kasvulle todella tärkeää. Sadon valmistuminen voi viivästyä, eivätkä myöhäiset lajikkeet välttämättä ehdi tuottaa satoa. Jos kesä jää selvästi keskimääräistä viileämmäksi, monien vihannesten satomäärät jäävät tavanomaista pienemmiksi ja lämpöä vaativat lajit, kuten kurkut, kurpitsat, melonit ja sokerimaissi, tuottavat heikosti satoa.
  • Kevään ja alkukesän hallat voivat tuhota etenkin vastaistutettuja taimia ja lämpöä vaativien lajien taimia. Vioituksia voidaan välttää suojaamalla kasvustoja harsolla tai hallasadetuksella. Hallat uhkaavat satoa jälleen syyskesällä, joten sääennusteita on seurattava tarkkaan.
  • Viileä ja sateinen kesä suosii etanoita, ja kotiloita, mutta toisaalta myös kirvoja. Kun kasvit pysyvät pitkään kasvullisessa vaiheessa, ne tarjoavat kirvoille pitkän lisääntymiskauden kesäisännällä, jolloin kirvat ehtivät tuottaa useita sukupolvia. Toisaalta samaan aikaan viileys hidastaa luontaisten vihollisten kantojen kasvua, joten saalistajia, jotka voisivat kantaa rajoittaa, voi olla tavallista vähemmän.
  • Marja- ja hedelmäkasvit hyötyvät siitä, että kosteutta on riittävästi juuristossa. Myös viileähkö kesä voi olla eduksi sadon kehittymiselle, kunhan aurinkoisia säitä on riittävästi. Ilman kosteus kuitenkin lisää useiden kasvitautien, erityisesti harmaahomeen esiintymisriskiä. Kestävät lajikkeet ja viljelyteknisten menetelmien onnistuminen ovat silloin tärkeitä.
  • Pölyttäjät lentävät kuivalla ja lämpimällä ilmalla, joten marjakasvien ja hedelmäpuiden pölyttyminen kärsii viileinä ja sateisina kesinä.
  • Märässä kosteassa maassa viihtyvät monet juuristotaudit. Marjakasvien istutus kohopenkkiin voi tässäkin ongelmassa auttaa.

Leuto ja sateinen talvi

  • Vihannesviljelyssä pellot ovat usein paljaana talven yli, joten sateinen talvi voi heikentää maan rakennetta ja huuhtoa maasta ravinteita. Huuhtoutumisriskin vähentämiseksi ja maan rakenteen ylläpitämiseksi viljelykiertoihin olisi hyvä käyttää talvehtivia kasveja, kuten syysviljoja ja nurmia. Myös sadonkorjuun jälkeen kylvettävistä kerääjäkasveista on hyötyä maan rakenteen ylläpidossa.
  • Jos maan rakenteessa on ongelmia, kostea leuto talvi usein lisää niitä märän maan liettyessä. Kasvien juuret eivät saa tarvitsemaansa happea. Sama ongelma syntyy jääkerroksen alla, jos märän maan pinta jäätyy. Viljely kohopenkeissä auttaa tilanteeseen, mutta penkkienkin maa alkaa vuosien mittaan tiivistyä.
  • Leudon talven jälkeen routaa on vähän ja kevättöihin on mahdollista ryhtyä aikaisin, kunhan maa ehtii kuivua riittävästi. On hyvä muistaa, että keväällä lämpötilat voivat vaihdella huomattavasti ja hallan ja yöpakkasten riski on aina olemassa. Harson suojassa vihannesten taimet voivat selvitä parin asteen hallasta. Sipulin, kaalin ja juuresten taimet kestävät kylmää kohtalaisen hyvin, mutta esimerkiksi palkokasvit ja kurkku vioittuvat herkästi. Myös vastaistutetut taimet ovat alttiita paleltumaan.
  • Leutona keväänä kasvien aikainen kukinta voi johtaa hallatuhoihin, jos kukinnan aikana esiintyy yöpakkasia.
  • Sateinen talvi voi heikentää monivuotisten vihannesten (parsa, raparperi) ja yrttien (mintut, ajuruohot, mäkimeirami) talvehtimista, sillä pahimmillaan juuristo voi kärsiä hapen puutteesta. Tärkeää on välttää etenkin arkojen kasvien istuttamista paikoille, johon vesi voi helposti jäädä seisomaan. Kohopenkit ja läpäisevä kasvualusta edistävät esimerkiksi monien yrttien talvehtimista.
  • Lumipeite on perinteisesti suojannut monivuotisten kasvien juuristoja ja jopa koko kasvustoja, esimerkiksi mansikan osalta. Puuttuva lumipeite altistaa kasvit talvivaurioille ajoittaisten pakkaskausien aikana, erityisesti lopputalvella, kun kasvien lepotila on jo osin purkautunut ja pakkasenkesto vähentynyt.
  • Leuto ja kostea sää edistää etanoiden ja kotiloiden selviämistä talvesta. Leuto sää voi edistää myös kirvojen talvehtimista. Esimerkiksi Etelä-Englannissa on havaittu persikkakirvojen talvehtivan aikuisina jo 1980-luvulta lähtien. Leuto talvi edistää myös vihannes- ja mansikkapunkkien talvehtimista, joten ne voivat olla varhain liikkeellä varsinkin kausihuoneissa ja tunneliviljelyksillä. Toisaalta aikuisina talvehtivat lajit (esim. porkkanakemppi) saattavat kosteana talvena kärsiä hyönteispatogeenisten sienten infektiosta. Lauha talvi saattaa myös edistää vieraslajien kotoutumista Suomeen.
  • Marja- ja hedelmäkasveissa leudot talvet voivat aiheuttaa kasvavia kasvintuhoojaongelmia, sillä pakkasten puuttuessa monet tuholaiset talvehtivat entistä paremmin. Samoin monet viileässä viihtyvät ja kasveja tartuttavat kasvitaudit lisääntyvät. Tällaisia ovat esimerkiksi tyrnin versolaikku ja omenapuissa jo lisääntynyt hedelmäpuunsyöpä.