Poikkeukselliset säät vaikuttavat peltokasveihin monin tavoin. Luken tutkijat ovat koonneet listaa erilaisista vaikutuksista.

Peltokasvit sekä kuuma ja kuiva kesä

  • Ilmastonmuutoksessa hiilidioksidipitoisuus lisääntyy ilmakehässä ja lämpötila kohoaa. Tämä vaikuttaa peltoviljelyyn, sillä kohonnut lämpötila kiihdyttää viljelykasvien kasvua ja kehitysrytmiä ja muuttaa kasvuoloja, kuten maaperän ravinne- ja vesitaloutta. Hiilidioksidipitoisuuden nousu lisää kasvien yhteyttämistä ja sitä kautta satopotentiaalia. Myös kasvien vedenkäyttö tehostuu.
  • Mahdollisesti yleistyvät kuivuusjaksot aiheuttavat satomenetyksiä, ellei kastelua oteta käyttöön laajemmassa mitassa.
  • Kohonnut ilman lämpötila nostaa myös maaperän lämpötilaa, jolloin maaperämikrobiston toiminta kiihtyy. Tällöin orgaanisen aineksen hajoaminen ja ravinteiden vapautuminen peltomaassa nopeutuvat.
  • Korkeammat kesälämpötilat lisäävät todennäköisyyttä useamman tuholaissukupolven kehittymiseen kasvukauden aikana, ja mahdollisesti uusien tuholaisten levittäytymiseen meille.
  • Kasvitaudeista esimerkiksi härmä- ja ruostesienet viihtyvät hyvin lämpimissä olosuhteissa, eivätkä tarvitse lisääntyäkseen niin runsaasti kosteutta kuin esimerkiksi lehtilaikkutautien aiheuttajat.
  • Etelä- Suomessa alkukesän kuivuus voi haitata etenkin kevätviljojen kasvua.

Kylmä ja sateinen kesä

  • Runsaat sateet saattavat aiheuttaa peltojen liiallista märkyyttä. Erityisesti ohra on herkkä maan liialliselle märkyydelle.
  • Korjuukauden sateet viivästyttävät sadonkorjuuta ja pitkittyessään saattavat estää sadonkorjuun kokonaan
  • Viileä kasvukausi pidentää viljelykasvien kasvuaikaa ja viivästyttää tuleentumista ja sadonkorjuuta, joka puolestaan lisää riskiä sadon laadun ja sadonkorjuun onnistumisen suhteen.
  • Suurin osa Suomen pelloilla yleisistä lehtilaikkutaudeista viihtyy hyvin viileissä ja kosteissa olosuhteissa. Myös riski pahkahomeen esiintymiseen ja perunaruttoon kasvaa. Sateiden ajoittuminen viljojen kukinnan aikaan lisää näiden punahomeriskiä.

 Leuto ja sateinen talvi

  • Pitkäkestoinen tulviminen aiheuttaa talvehtivissa kasveissa vaurioita.
  • Talvikuukausien aikaiset kasvavat vesisademäärät ja maan routaantumattomuus tuovat haasteita peltojen vesi- ja ravinnetalouden hallintaan.
  • Mitä enemmän vettä poistuu pellolta sitä enemmän ravinteita huuhtoutuu. Tämä koskee yhtä lailla niin pinta- kuin salaojavaluntaa. Huuhtoutuneet ravinteet ovat poissa kasvien käytöstä. Veden mukana huuhtoutuvien ravinteiden määrää voidaan kuitenkin jossain määrin pienentää pysyvällä kasvipeitteisyydellä, kuten esimerkiksi monivuotisilla nurmilla. Myös syysmuotoisilla viljelykasveilla, aluskasveilla ja peltojen syysmuokkauksen minimoimisella voidaan huuhtoumariskiä pienentää.
  • Leudommat talvet lisäävät taudinaiheuttajien talvehtimisen mahdollisuuksia. Muun muassa ruosteiden esiintyminen on yhteydessä edeltävän talven lämpötiloihin. Pitkäkestoiset pakkasjaksot vähentävät riskiä.
  • Syysviljoilla ja muilla syysmuotoisilla kasvilajeilla kostea ja leuto talvi sekä alkukevään kosteus lisäävät tyvitautiriskiä.
  • Kovat pakkaset ilman suojaavaa lumipeitettä voivat aiheuttaa talvituhoja.
  • Pitkäkestoinen tulviminen, pellolla seisovan veden jäätyminen ja sahaavat suoja- ja pakkasjaksot voivat kaikki johtaa pahimmillaan kasvustojen vaurioitumiseen tai tuhoutumiseen.