Miten poikkeukselliset säät kuten leudot talvet tai kuivat kesät vaikuttavat metsiin? Luken asiantuntijat kertovat.

Kuuma ja kuiva kesä

  • Kuivuus ja kuumuus heikentävät juurten vedenottoa. Jos kuivuus on ankara, puita voi kuolla esimerkiksi kallioisilla paikoilla vedenpuutteeseen. Puiden niin sanotun fysiologisen kunnon heikentyessä ne altistuvat erilaisille tuhoille.
    • Tästä ovat esimerkkinä Saksassa ilmenneet kirjanpainajakuoriaisen aiheuttamat tuhot. On ilmeistä, että samaa esiintyy Suomessakin
  • Osa tuhohyönteisistä hyötyy lisääntyvästä lämmöstä. Esimerkiksi kirjanpainaja voi ennättää tehdä toisen sukupolven ennen talven tuloa. Lisäksi kuivuusstressin heikentämät puut hyödyttävät osaa tuhohyönteisistä.
  • Kuivuus ja kuumuus hillitsevät sienitauteja. Juurikääpä kärsii kuitenkin vasta kun lämpötilat nousevat lähelle 40 astetta.
  • Metsien paloriski lisääntyy.
    • Tulen vaikutukset ovat kahtalaiset: toisaalta tuottavaa metsää palaa ja hiilidioksidia vapautuu, toisaalta boreaaliset metsät ovat sopeutuneet metsäpaloihin ja tarvitsevat niitä ylläpitääkseen monimuotoisuutta. Tehokas palontorjunta on johtanut siihen, että metsissä ei ole riittävästi tai lainkaan palanutta lahoavaa puuta, joka on tärkeä elinympäristö monille uhanalaisille hyönteisille ja sienille. Tuli käynnistää luonnollisen metsäpalodynamiikan joko niin, että koko metsikön kehitys lähtee alusta liikkeelle tai niin, että se lähtee laikuittain pieniltä palaneilta alueilta liikkeelle.
  • Varsinkin alkukesän kuivuus stressaavan (esimerkiksi vähälumisen ja kylmän) talven jälkeen lisää edellisvuonna istutettujen taimien kuivumisriskiä.
  • Metsäpuun istutuksissa kuivuustuhojen riskit lisääntyvät.
  • Oikeaan aikaan osuva kesän lämpöjakso vaikuttaa puiden kukintaan seuraavana vuonna.
    • Lämmin kesä ja puulajin kannalta oikeaan aikaan osuva lämpöjakso saa puiden silmut erilaistumaan kukkasilmuiksi kasvusilmujen sijaan. Tämä näkyy seuraavan vuoden kesällä esimerkiksi kuusen runsaana kukintana ja käpyjen kypsymisenä syksyllä. Siemensadon määrällä on merkitystä metsän luontaiselle uudistumiselle ja siemenviljelyksille. Lämpimästä kesästä seuraava runsas koivun kukinta seuraavana vuonna aiheuttaa puolestaan haittaa allergikoille.
  • Kuivassa maastossa kantavuus on hyvä ja puunkorjuu onnistuu paremmin. Toisaalta kipinävaara voi lisätä riskiä metsäpalon syttymiseen.

Kylmä ja sateinen kesä

  • Pohjavedenpinta voi nousta ja tulvia voi syntyä. Pohjavedenpinnan nousu aiheuttaa juuristokerroksessa happivajeen, joka lisää hienojuurten kuolleisuutta.
    • Mikäli pohjaveden pinta on korkealla pidempään, voi puiden maanpäällisen osan kasvu heikentyä tai puu voi jopa kuolla. Pohjavedenpinnan vaihtelu vaikuttaa puiden kasvuun ja kasvihuonekaasupäästöihin erityisesti turvemailla.
  • Hyönteisten liikkuminen vähenee ja niiden kehitysnopeus hidastuu. Tämä voi vähentää tuhohyönteisten aiheuttamia vahinkoja ja pienentää niiden kantoja.
  • Sienitaudit lisääntyvät. Erityisesti versosurman riski kasvaa, mikäli kylmiä ja sateisia kesiä on useita peräkkäin.
  • Maastopalojen riski vähenee.
  • Runsaat ja pitkät sadejaksot voivat haitata puunkorjuuta.

Leuto ja sateinen talvi

  • Tuuli- ja myrskytuhoriskit lisääntyvät. Suomen metsissä hyvin yleinen puulaji kuusi on tuhoille alttein pinnallisen juuristonsa vuoksi.
  • Erilaiset tuholaishyönteiset ja sienitaudit yleistyvät. Myrskytuulien kaatamat puut lisäävät ravintoa tuhohyönteisille, kuten kuusen kirjanpainajalle. Lumesta riippuvat lajit, kuten lumihomeet, puolestaan vähenevät.
    • Talven lämpimimpinä jaksoina ilmassa on todennäköisesti juurikäävän itiöitä, jotka tartuttavat puiden vauriokohtia, tuulenkaatojen tyviä ja tuoreita kantopintoja. Itiöitä ei kuitenkaan ole niin paljon, että kantokäsittely olisi taloudellisesti kannattavaa.
  • Puut ja erityisesti taimet kärsivät, jos tulvavesi jää juurien päälle. Syynä on hapen puute. Tilanne voi paheta, jos sää pakastuu.
  • Voimakkaat vaihtelut pakkasesta pitkään leutoon jaksoon voivat häiritä puiden talvilepoa ja vaikuttaa kasvukauden käynnistymiseen.
    • Voimakas lämpöjakso (lämpötila yli 5 astetta riittävän pitkään) heikentää puiden karaistuneisuutta myös talvella, jolloin pakkasvaurioriski lisääntyy. Talvilevon häiriintyminen ilmenee muun muassa kasvuun lähdön aikaistumisena. Aikainen kasvuun lähtö altistaa keväthalloille, jotka ovat boreaalisella vyöhykkeellä yleisiä.
    • Vähälumisuuden seurauksena maa lämpenee keväällä nopeammin kuin jos maassa olisi paksu lumipeite (tumma maanpinta sitoo tehokkaammin lämpöä kuin vaalea). Tämä nopeuttaa kasvukauden käynnistymistä ainakin juurten osalta, mutta vaikutuksia lienee myös maanpäällisen kasvun alkamiseen.
    • Leudon talven aikana puiden soluhengitys lisääntyy. Tämä kuluttaa energiavarastoja, mikä alentaa solujen sokeripitoisuuksia. Sokeripitoisuus vaikuttaa solujen kykyyn sietää alhaisia lämpötiloja, joita leutoinakin talvina voi esiintyä lyhytaikaisesti.
    • Leudon talven aikana on usein niin sanottuja sulamis–jäätymis-syklejä. Niiden seurauksena juuret voivat vaurioitua (katkeavat helpommin). Sen lisäksi maaperään syntyy jäälinssejä, jotka vaikeuttavat kaasujen vaihtoa maaperän ja ilman välillä (hiilidioksidia kertyy maaperään ja hapesta voi tulla pulaa). Kasvin, myös juurien, pitää hengittää talvellakin. Hengitys voi vaikeutua, jos maaperässä on vähän happea. Hapettomissa oloissa kasveissa voi käynnistyä fermentaatio energian saamiseksi. Sen seurauksena voi syntyä haitallisia yhdisteitä ja energiavarastot (sokerit ja tärkkelys) voivat loppua nopeammin, koska fermentaatio ei ole kovin energiatehokasta.
  • Pehmeä, roudaton metsämaa ja heikot tiet hankaloittavat puun korjuuta ja kuljetusta. Kelirikkoaika pitenee. Painavat työkoneet uppoavat pehmeään metsämaahan, maaperä rikkoutuu ja sen palautumisaika pitenee entisestään, työn jälki huononee. Painumien seurauksena juuristovaurioiden riski kasvaa.

Kova pakkastalvi ja vähän lunta/ei lunta lainkaan

  • Useat tuhoja aiheuttavat hyönteislajit sietävät alhaisia lämpötiloja. Kovana pakkastalvena puiden rungoilla, versoissa ja neulasissa eri elinkierron vaiheissaan talvehtivat hyönteislajit voivat kuitenkin kuolla.
    • Useimmat lajit ovat sopeutuneet sietämään sangen alhaisia lämpötiloja, jopa alle -30 astetta. Esimerkiksi neulasissa olevat ruskomäntypistiäisen munat paleltuvat vasta, kun lämpötila laskee alle -36 asteen, pohjoisemmaksi levittyvän havununnan munat kestävät puun kuoren raoissa noin -30 asteen pakkasen. Osa lajeista käyttää lumipeitettä suojanaan ja talvehtii hangen alla maassa. Näillä lajeilla lumettomuus lisää munien jäätymisriskiä. Vaikka kirjanpainaja talvehtii lumen alla, kestävät aikuiset noin -25 asteen pakkaset.
  • Lumen vähyys voi heikentää metsäpuuntaimien selviytymistä talvesta.
    • Varsinkin puuntaimet kärsivät herkästi juuristovaurioista, jos lumipeite tulee myöhään tai ei ollenkaan. Myös erityisesti havupuuntaimien maanpäälliset osat voivat kärsiä kuivumisesta, jos ne eivät ole lumen peitossa.
  • Luonnollisen esiintymisalueensa pohjoisrajalla kasvavat puut voivat kärsiä talven poikkeuksellisen kovasta pakkasjaksosta. Kova pakkastalvi on riski eteläisiin kasvuolosuhteisiin sopeutuneille ja sieltä pohjoiseen siirretyille lajeille.
    • Tästä on esimerkkejä 1980-luvulta, jolloin kahden kovan pakkastalven (1985 ja 1987) jälkeen syntyi paljon tuhoja. Talvia edelsi edeltävän kasvukauden poikkeavat sääolot: ankara halla kesäkuun alussa 1984 ja poikkeuksellisen viileä kesä 1986. Molempien kesien jälkeen oli poikkeuksellisen kylmä talvi, jolloin lämpötila laski hyvinkin alas (jopa -40 astetta) ja pakkasjakso oli pitkä. Vuoden 1986 kesää seurasi lumeton alkutalvi, jolloin maa jäätyi nopeasti ja syntyi juuristovaurioita. Tuhot eivät rajoittuneet pelkästään niin sanottuihin eksoottisiin puulajeihin, vaan myös paikalliset kuuset ja männyt kärsivät pahoja tuhoja sekä Etelä- että Pohjois-Suomessa.

Lumen ja jään kertyminen puihin

  • Alijäähtynyt vesi tarttuu puihin ja katkoo niitä.
    • Toistaiseksi ilmiö on ollut Suomessa harvinainen, mutta se on kuitenkin mahdollinen. Muutama vuosi sitten ilmiö aiheutti tuhoja Sloveniassa ja USA:n New Hampshiressa.
  • Mikäli olosuhteet ovat otolliset, lumikiteet alkavat kasautua puiden oksille ja syntyy tykkylunta, joka katkoo puita (eri ilmiö kuin satamalla kertyvä lumimassa). Yhden puun tykkylumitaakka voi olla jopa yli kolme tuhatta kiloa. https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsatuhot/lumi-ja-tykkytuhot/
  • Tietynlaisissa olosuhteissa lumi voi tarttua puihin ja katkoa niitä.

Poikkeuksellisen aikainen kevät

  • Kasvien talvilepo purkautuu ja elintoiminnot käynnistyvät tavallista aikaisemmin.
    • Muutama lämmin päivä ei vielä riitä käynnistämään kasvua, etenkään jos yöt ovat kylmät. Etenkin pohjoisessa kasvit ovat melko hyvin puskuroituneita liian aikaisia lämpöjaksoja vastaan. Tämä suojaa niitä paleltumiselta, kun pakkasia saattaa tulla vielä alkukesälläkin.
  • Jos kasvuun lähdön jälkeen tulee alle -5 asteen yöpakkasia, silmut vaurioituvat.
  • Hyönteiset, myös tuhohyönteiset, heräävät aikaisin liikkumaan. Jos tulee uusi kylmä jakso, ne voivat menehtyä.
    • Esimerkiksi kirjanpainajan parveilu voi aikaistua, koska maanpinta lämpenee nopeammin kuin lumisen ja kylmän talven jälkeen.

 

Yläreunan kuva: Hannu-myrsky aiheutti mittavat myrskytuhot 27.12.2011 Solbölessä. Puuta kaatui yli 3 000 kuutiota. Maa ei ollut jäässä. Luke, Erkki Oksanen.