Suometsissä on valtava hiilivarasto, josta suurin osa on turvemaassa.

Turpeen hiilivarasto on muodostunut hitaasti, mutta hiili voi pahimmillaan vapautua ilmakehään nopeasti. Kangasmailla biomassaan sitoutunut hiili muodostaa koko metsäekosysteemin varastosta suuremman osan kuin turvemailla. Kangasmailla puustossa ja muussa biomassassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat olennaisesti hiilitaseeseen. Suometsissä on aina otettava huomioon myös turpeen hiilivarastossa tapahtuvat muutokset.

Suometsien hiilinielut ja päästölähteet

Turpeen hiilidioksidipäästöjen osalta suometsät eli puuntuotannon käytössä olevat metsäojitetut suot voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Runsasravinteisten, usein kuusen tai lehtipuiden vallitsemien suometsien maaperästä vapautuu jatkuvasti enemmän hiiltä ilmakehään kuin sinne sitoutuu puuston karikkeiden myötä. Niukkaravinteisten suometsien maasta ei yleensä vapaudu hiilidioksidipäästöjä, koska niillä sekä turpeen että karikkeiden hajoaminen on hitaampaa. Mäntyvaltaisten puustojen alla myös runsas varvusto tuottaa maahan hitaasti hajoavaa kariketta.

Vedenpinnan taso säätelee kaikkien kasvihuonekaasujen päästöjä ja nieluja. Päästöjen kannalta pohjaveden pinnan olisi hyvä olla noin 30–40 cm syvyydellä, jolloin puiden juuret ovat hapellisissa oloissa vedenpinnan yläpuolella, mutta paksu turvekerros turvassa hajoamiselta. Hyvin kasvava puusto pitää itse vedenpinnan riittävän syvällä, mikä vähentää ojien kunnostustarvetta.

Turpeesta ei tule metaanipäästöjä, kun vedenpinta on syvemmällä kuin noin 30 cm. Käytännössä runsasravinteisista ja -puustoisista suometsistä ei tule metaanipäästöjä. Niukkaravinteisista ja vähäpuustoisista metsistä tulee usein pieniä metaanipäästöjä.  Ojista voi tulla metaanipäästöjä kaikentyyppisissä suometsissä. Runsasravinteisten suometsien maaperästä voi tulla myös typpioksiduuli- eli ilokaasupäästöjä.