Suomessa esiintyy luontaisesti noin 30 puulajia. Näistä suurin osa on lehtipuita. Havupuita on vain neljä lajia: mänty, kuusi, kataja ja Ahvenanmaalla harvinaisena kasvava euroopanmarjakuusi. Osa puulajeista – havupuista kataja ja euroopanmarjakuusi – jää usein pensasmaisiksi.

Suomen metsien valtapuulajit ovat kuusi, mänty, hieskoivu ja Suomen kansallispuu rauduskoivu. Lajit kasvavat yleisinä koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia ja korkeimpia tunturialueita. Tunturien rinteillä kasvaa tyypillisesti tunturikoivua, joka on hieskoivun alalaji.

Koivujen lisäksi yleisiä kotimaisia lehtipuita ovat haapa ja harmaaleppä sekä usein monirunkoisina kasvavat raita, tuomi ja pihlaja. Tervaleppää, lehmusta ja vaahteraa kasvaa Etelä- ja Keski-Suomessa ja tammea aivan eteläisimmässä Suomessa.

Kotimaisten puulajien lisäksi Suomessa kasvatetaan monia puulajeja, jotka eivät luontaisesti kuulu luontoomme. Ulkomaisia puulajeja käytetään paljon esimerkiksi puisto- ja pihapuina.

Ulkomaisissa havupuissa vähän puuntuotantoon sopivia lajeja, koristekäyttöön sopivia runsaasti

Ulkomaisista puulajeista erityisesti havupuut ovat pitkään kiinnostaneet suomalaisia, sillä luontaisia havupuulajeja on meillä vähän. Toisaalta maatamme ilmastollisesti vastaavilla alueilla – Pohjois-Amerikassa, Itä-Aasiassa ja eri puolilla Eurooppaa – kasvaa runsaasti havupuita, jotka voisivat menestyä myös Suomessa.

Luonnonvarakeskuksen (entinen Metsäntutkimuslaitos) puulajikokeista käy ilmi, että kotimaisten pääpuulajien kanssa metsätaloudellisesti kilpailukykyisiä puulajeja voivat olla euroopan- ja siperianlehtikuuset, kontortamänty ja douglaskuusi. Myös makedonianmänty, sahalinpihta ja serbiankuusi voivat kasvaa melko hyvin.

Euroopan- ja siperianlehtikuusen pituuskasvu on ylittänyt jopa 20 prosentilla kotimaisten viljelykuusikoiden keskimääräisen pituuskasvun vastaavalla metsätyypillä. Lehtikuuset kasvavat myös hyvin suuriksi: Punkaharjun tutkimusmetsistä löytyy Suomen pisin puu, 47-metrinen euroopanlehtikuusi ja lähes 45-metrisiä siperianlehtikuusia. Ikää näillä puilla on yli 130 vuotta.

Merkittäviä metsätalouspuita, ehkä siperianlehtikuusta lukuun ottamatta, ulkomaisista havupuista ei ole tullut. Puuntuotantoa suurempi merkitys ulkomaisilla puulajeilla on koristepuina. Etelä-Suomessa koristekäyttöön sopivia lajeja on noin 20.

Metsäpuiden erikoismuodot

Monilla Suomessa luontaisesti kasvavilla puulajeilla esiintyy myös normaalista poikkeavia muotoja. Kuusella niitä on kaikkein eniten. Tunnetuimpia kuusen erikoismuotoja ovat surukuusi, käärmekuusi ja erilaiset kääpiökasvuiset kuuset.

Kotimaisten puiden erikoismuodot tarjoavat kestävän ja omaperäisen mahdollisuuden viherrakentamiseen. Kotimaista alkuperää olevia ja kotimaassa tuotettuja koristepuita on mahdollista viljellä ja käyttää huomattavasti nykyistä enemmän. Kasvullisten lisäysmenetelmien kehittyminen luo edellytykset hyödyntää entistä paremmin näitä ”luonnon omia innovaatioita”.

Tutkimuksen painopiste on muuttunut

Ulkomaisten puulajien menestymistä Suomessa on tutkittu jo yli 130 vuotta, jos alkuna pidetään ensimmäisiä lehtikuusi-istutuksia valtionpuistoihin. Metsäntutkijat ovat tutkineet puulajeja monipuolisesti: kasvatusta, käyttöä ja ominaisuuksia sekä ympäristönmuutosten vaikutuksia puulajien menestymiseen. Nämä tutkimukset ovat luoneet pohjan Suomen metsien hoidolle, käytölle ja suojelulle.

Luonnonvarakeskuksen uusimmissa tutkimuksissa selvitetään muun muassa puiden erikoismuotojen jalostamista koristepuiksi ja joulupuuksi sekä haapojen kykyä puhdistaa saastunutta maaperää. Myös puulajien sopeutumista ilmastonmuutokseen tutkitaan.

Yläreunan kuva: Erkki Oksanen, Luke

Katso myös