Suomessa arvioidaan elävän noin 50 000 lajia, kun lasketaan yhteen kaikki eläin-, kasvi- ja sienilajit. Näistä noin 20 000 lajia elää metsissä. Metsälajeista eriasteisesti uhanalaisia on noin 2 250 lajia. Eniten uhanalaisia metsälajeja on sienissä ja selkärangattomissa.

Rehevillä kasvupaikoilla lajisto on yleensä runsain. Esimerkiksi lehdossa samankokoisella pinta-alalla kasvaa noin kaksi kertaa enemmän kasvilajeja kuin kuivalla kankaalla.

Metsikön kehitysvaihe on toinen lajirikkauteen ja -koostumukseen vaikuttava tekijä. Lajimäärä on korkeimmillaan heti voimakkaan häiriön kuten metsäpalon tai avohakkuun jälkeen. Vanhassa luonnonmetsässä lajimäärä on puolestaan selvästi suurempi kuin vanhassa talousmetsässä. Ero johtuu suureksi osaksi siitä, että vanhassa metsässä on enemmän lahopuuta.

vain nettisivujen MOnimuotoisuus sivulle
Kuva: Reijo Penttilä

Metsätalous, ilmastonmuutos ja maatalousympäristöjen muutokset vaikuttavat monimuotoisuuteen

Yli kolmasosa Suomen uhanalaisista lajeista on metsälajeja. Metsäluonnon monimuotoisuutta heikentää voimakkaimmin metsätalous, joka on vähentänyt selvästi luontaisia häiriöitä kuten metsäpaloja sekä vanhojen puiden ja lahopuiden määrää.

Merkittävä uhka monimuotoisuudelle on myös ilmastonmuutos. Se muuttaa lajien levinneisyysalueita ja voi hävittää lajeja sukupuuttoon. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC arvioi, että 2–3 asteen nousu maailman keskilämpötilassa vuoteen 2100 mennessä nostaa sukupuuton riskiä 20–30 prosentilla maailman eliölajeista. Toisaalta ilmaston lämpenemisen myötä Suomeen leviää runsaasti uutta eteläistä lajistoa.

Myös maatalousympäristöjen kuten niittyjen, ketojen ja hakamaiden metsittyminen ja pusikoituminen heikentävät luonnon monimuotoisuutta. Alueet pusikoituvat, koska eläinten laidunnus on vähentynyt. Melkein neljännes uhanalaisista lajeista vaatii elinympäristökseen niityn, kedon, hakamaan tai jonkun muun perinneympäristön.

Monimuotoisuutta voidaan ylläpitää myös talousmetsissä

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että metsän luontaisia häiriöitä ja kehitystä mukailevat metsänkasvatuksen menetelmät parantavat lajien elinmahdollisuuksia talousmetsissä. Tällaisessa metsänhoidossa eri-ikäinen metsänkasvatus on tärkeällä sijalla. Laji- ja virkistyshyötyjen lisäksi eri-ikäinen metsänkasvatus voi sopivilla kohteilla olla taloudelliselta tulokseltaan täysin vertailukelpoinen tasaikäisen metsänkasvatuksen kanssa. Metsien luontaisia häiriötekijöitä ovat esimerkiksi metsäpalot, myrskynkaadot ja pienialaiset hyönteis- ja sienituhot.

Talousmetsien luonnonhoidolla voidaan edistää metsien monimuotoisuutta esimerkiksi poistamalla kuusta lehtometsissä, säästämällä lahopuustoa hakkuissa, jättämällä runsaammin säästöpuita hakkuualalle tai kulottamalla. Luontoa voidaan hoitaa myös tukkimalla ojia ja ennallistamalla ojitettuja soita luonnontilaan.

Luke tutkii luonnon ennallistamista ja toteuttaa Metso-ohjelman seurantaa

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2025 mennessä. Luonnonvarakeskus kokoaa ja raportoi seurantatietoa METSO-ohjelman toteuttamisesta ja tuottaa tutkimustietoa ohjelman tavoitteiden toteutumisesta ja kehittämistarpeista sekä sosioekonomisesta että ekologisesta näkökulmasta. Lukessa tutkitaan myös esimerkiksi metsien ja soiden ennallistamista.

Tutkimus palvelee päätöksentekijöitä ja käytännön metsäammattilaisia, kun etsitään ratkaisuja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Monimuotoisuus on myös laajasti kansalaisia ja kansalaisjärjestöjä kiinnostava asia.

Yläreunan kuva: Reijo Penttilä