Soilla retkeillään, marjastetaan ja metsästetään, niillä tuotetaan puuta ja niistä otetaan turvetta energiakäyttöön. Soilla on merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kaikki nämä ovat esimerkkejä soilta tavoitelluista hyödyistä. Käyttömuotojen yhteensovittamisen haasteena on löytää sellainen yhdistelmä, jolla saavutetaan ekologisten tavoitteiden lisäksi mahdollisimman suuri taloudellinen hyöty.

Soiden merkitys on perinteisesti nähty luonnonvarojen kuten puun ja turpeen taloudellisen hyödyntämisen kautta. Nykyisestä, lähes 10 miljoonasta suohehtaarista yli puolet on ojitettu metsätalouskäyttöön. Noin viidennes metsäojitetusta suoalasta on kuitenkin todettu metsätalouskäyttöön soveltumattomaksi heikon puuntuotoskyvyn vuoksi. Heikkotuottoisten soiden jatkokäyttö on pääosin vielä ratkaisematta.

Toinen voimakkaasti suoluontoa muuttava käyttömuoto on turvetuotanto. Turvetuotanto myös pilaa tuotantoalueidensa lähivesistöjä: turvesoilta huuhtoutuva turve, humus ja ravinteet limoittavat ranta-alueita, aiheuttavat paikallisia happikatoja ja muita rehevöitymiseen liittyviä haittoja. Lisäksi turpeen poltto on merkittävä kasvihuonekaasujen lähde. Turvetuotannon toinen puoli on, että se turvaa kotimaista ja alueellista energiantuotantoa ja työllistää syrjäseutujen asukkaita.

web_CRW_6948_eo_800
Rahkasammalta. Kuva: Erkki Oksanen, Luke

Kansalaisille suot ovat tärkeitä retkikohteita sekä marjastus- ja metsästysalueita. Soille on kehitetty myös matkailukäyttöä. Poronhoitoalueella suot ovat merkittäviä laidunalueita. Soiden virkistyskäyttö ja poronhoito hyötyvät luonnontilaisista soista, jolloin niitä voidaan kohdentaa luonnonsuojelun kanssa samoille alueille.

Soille on myös uusia tulijoita. Esimerkiksi rahkasammalen hyödyntämistä on tutkittu pitkään. Rahkasammalessa on sokereita, ja siksi siitä voidaan valmistaa muun muassa bioetanolia, joka sopii autojen polttoaineeksi.

Tieto soiden talouskäytön haitallisista vaikutuksista luontoon on herättänyt sovittamaan yhteen soihin liittyviä ristiriitaisia käyttöpaineita. Yhteensovittamiseen tarvitaan sekä aineellisten että aineettomien arvojen tarkastelua.

Luken tutkimukset ovat tuottaneet tietoa maakuntakaavoituksen käyttöön

Luonnonvarakeskus on tuottanut tietoa esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevien soiden käyttömuotojen yhteensovittamista varten. Siellä yhteensovittamisen keskiössä ovat metsätalous, turvetuotanto, luonnonsuojelu, virkistyskäyttö ja poronhoito.

Soihin liittyvää käyttömuotojen yhteensovittamista tutkitaan muun muassa laajassa EU LIFE+ Ympäristöohjelman rahoittamassa LIFEPeatLandUse-hankkeessa.

Yläreunan kuva: Erkki Oksanen, Luke