Metsien ei-puuaineisia tuotteita kuten marjoja ja sieniä arvostetaan yhä enemmän muun muassa niiden terveysvaikutusten vuoksi. Hyvänä satovuonna niiden myynnistä voidaan saada myös huomattavaa taloudellista tuloa. Näiden seikkojen vuoksi metsien ei-puuaineisten tuotteiden satoja tulisi arvioida osana metsäsuunnittelua.

Yleisimmät ja kerätyimmät metsämarjat – puolukka ja mustikka – kasvavat kangasmetsissä. Puolukka tuottaa marjasatoa kuivilla ja kuivahkoilla kankailla. Uudistushakkuun jälkeen puolukan varvusto yleensä voimistuu, ja myös marjasato runsastuu, mikäli pölytys onnistuu. Mustikka kasvaa parhaiten tuoreilla kankailla.

Hyvänä satovuonna 2012 mustikka ohitti puolukan ja oli taloudellisesti Suomen merkittävin luonnonmarja. Mustikoista kertyi poimintatuloa 12,2 miljoonaa euroa. Mustikkasadot vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen, mutta satoihin voidaan vaikuttaa myös metsänkäsittelyllä.

Luonnonvarakeskuksessa on selvitetty mustikan ja puun yhteistuotannon vaikutusta metsikön käsittelyyn. Tutkimuksen mukaan männiköstä ja sekametsästä saatavat mustikkatulot ylittävät puuston hakkuista saatavat tulot, kun korkokanta on kolme prosenttia ja mustikan kilohinta neljä euroa. Kun korko on neljä prosenttia, mustikkatulot ovat suuremmat jo kahden euron kilohinnalla.

Mustikkasadon parantamiseen tähtäävä metsänkäsittely on taloudellisesti kannattavinta metsiköissä, joissa potentiaalinen mustikkasato on korkea eli mustikkatyypin männiköissä. Mustikkasatojen huomioonottaminen pidentää kiertoaikoja sekä lisää harvennusten lukumäärää ja voimakkuutta.

Jokamiehenoikeuden vuoksi metsänomistaja ei voi hyödyntää kokonaan omien metsien marja- ja sienisatoja. Puuntuotantoon keskittyvä toiminta tuo sadon suoraan omaan kukkaroon.

web_U8R7653_eo1007_800
Kuva: Erkki Oksanen, Luke

Avohakkuu on myrkkyä useimmille sienilajeille

Säätekijöiden ohella sienten esiintymistä ja määrää säätelevät metsikön puulajisuhteet, puuston ikä ja tiheys sekä humus- ja karikekerroksen paksuus, kosteus ja koostumus. Mäntyvaltaisten kangasmetsien runsaimpia sienilajeja ovat kangastatti, kangasrousku, isohapero, kangashapero ja männynpunikkitatti. Kuusivaltaisissa metsissä satoisia sienilajeja ovat haaparousku ja viinihapero ja koivuvaltaisissa sekametsissä koivunpunikkitatti.

Metsänhoitotoimenpiteistä avohakkuu on merkittävin sienilajistoa vähentävä ja satomääriin vaikuttava tekijä. Monet hyvistä ruokasienistä häviävät vuosiksi avohakkuualueilta. Tattilajit ilmestyvät vasta uuden puusukupolven myötä nuoriin kasvatusmetsiin. Metsämaan pintakerroksen rikkoutuessa metsäteiden ja polkujen varsille voi ilmestyä suuria määriä voitatteja, nummitatteja, kangasrouskuja ja keväisin korvasieniä.

Luke tutkii satojen parantamista luonnonolosuhteissa

Luonnonvarakeskus tutkii erilaisten metsänkäsittelyvaihtoehtojen vaikutuksia sieni- ja marjasatoihin. Lisäksi selvitetään mustikan pölytyksen varmistamista tarhamehiläisten avulla. Tutkittavana on myös luonnossa kasvavien sienten satoisuuden varmistaminen. Tähän pyritään tekemällä erilaisia ympäristöhoidollisia toimia sienten luontaisilla kasvupaikoilla.

Tutkimustuloksia hyödynnetään kuntien ja valtion metsien käsittelyjen suunnittelussa erityisesti niillä alueilla, joilla tiedetään poimittavan sieniä ja marjoja.

Katso myös