Noin 65 prosenttia poronhoitoalueesta on metsätaloustoiminnan piirissä olevaa metsämaata tai ojitettua suota. Näillä alueilla sekä metsätalous että poronhoito vaikuttavat laitumiin ja samalla myös toistensa toimintaan.

Metsätalouden vaikutus porolaitumiin ja poronhoitoon muodostaa monisärmäisen kokonaisuuden, jossa eri toimijoiden tieto, tavoitteet ja myös asenteet vaihtelevat. Metsätalouden suunnittelussa ja toteutuksessa tulisi kuitenkin huomioida myös porotalous.

Rinnakkaiselo edellyttää sovittelua puolin ja toisin

Metsätalous vaikuttaa porolaitumiin eniten poronhoitoalueen etelä- ja keskiosassa sekä niillä alueilla Ylä-Lapissa, joissa metsätaloustoiminnan piirissä olevat metsät muodostavat huomattavan osan porolaitumista. Metsätalous heikentää erityisesti talvilaitumia, sillä poronhoidon kannalta varttuneet ja vanhat yli 140-vuotiaat mänty- ja kuusimetsät ovat parhaita jäkälä- ja luppolaitumia.

Parhaiden jäkälä- ja luppolaitumien määrä on vuosikymmenien saatossa voimakkaasti vähentynyt talousmetsien hakkuiden seurauksena ja tilalle on tullut runsaasti taimikoita ja nuoria kasvatusmetsiä. Yhtenäisten laidunmetsien muuttuminen ja pirstoutuminen tiheiden kasvatusmetsien ja maanmuokkausalueiden mosaiikiksi yhdistettynä metsäautoteiden verkostoon on merkinnyt poronhoidolle sopeutumista muuttuneeseen ja heikentyneeseen talvilaidunympäristöön. Laidunympäristön muutoksen kanssa samaan aikaan tapahtunut poronhoitomenetelmien muuttuminen ja sitä seurannut poromäärien kasvu on johtanut jäkälälaidunten voimakkaaseen kulumiseen.

Toisaalta metsätalous on lisännyt kesä- ja syysravinnon määrää tuoreiden kasvupaikkojen hakkualueilla, mikä on vaikuttanut positiivisesti porojen syyskuntoon. Metsäautotieverkostolla on myös kääntöpuolensa: se on helpottanut huomattavasti poronhoitotöitä ja porojen kokoamista.

Erityisesti valtion talousmetsissä poronhoidon tarpeet pyritään huomioimaan aikaisempaa paremmin jo metsien käytön suunnittelussa. Tarpeiden huomioonottamista vaikeuttaa toisinaan se, että aina ei ole helppoa päästä yhteisymmärrykseen metsätalouden todellisista vaikutuksista porolaitumiin ja poronhoitoon. Toisaalta myös vuosikymmenien aikana tapahtuneet laaja-alaiset muutokset talousmetsien metsäkuvassa eivät ole helposti muutettavissa poronhoidon kannalta parempaan suuntaan. Samaan aikaan myös poronhoidossa koetaan vaikeaksi elvyttää talvilaitumia muun muassa poromääriä säätelemällä tai nykyisiä hoitomenetelmiä muuttamalla.

Luke tutkii porolaitumia ja niiden kuntoon vaikuttavia tekijöitä

Luonnonvarakeskus tutkii porolaidunten määrien, kunnon ja käytettävyyden muutoksia sekä analysoi näiden muutosten syitä. Kyseisessä tutkimuksessa selvitetään muun muassa poronhoidon ja metsätalouden vaikutuksia porolaitumiin. Tähän liittyy myös Luken ja Helsingin yliopiston tutkimusyhteistyö, jossa analysoidaan poromäärien, laidunten käyttötapojen, metsätalouden ja muun maankäytön vaikutuksia talvilaidunten kuntoon sekä poronhoidon tuottavuuteen ja kannattavuuteen.

Luke rakentaa yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa valtakunnalliseen Liiteri-paikkatietojärjestelmään porotalouden paikkatietokantaa ja siihen liittyviä työkaluja. Niitä voidaan hyödyntää poronhoidon, metsätalouden ja maankäytön suunnittelussa.

Tutkimus palvelee porotaloutta ja metsien eri käyttömuotojen yhteensovittamista

Tietoa metsätalouden ja porotalouden välisistä vuorovaikutuksista tarvitaan, kun suunnitellaan talousmetsien käyttöä poronhoitoalueella. Monipuolinen tieto edistää myös kestävän porotalouden sekä metsien ja maankäytön suunnittelua. Poronhoitoalueen maan- ja metsienkäyttöä ohjaavat muun muassa eri ministeriöt, ELY-keskukset ja maakuntien liitot.  Tutkimustuloksia hyödyntävät myös Metsähallitus, Metsäkeskus, paliskunnat ja Paliskuntain yhdistys.

.Yläreunan kuva: Jouko Kumpula, Luke

Katso myös