Noin 65 prosenttia poronhoitoalueesta on metsätaloustoiminnan piirissä olevaa metsämaata tai ojitettua suota. Näillä alueilla sekä metsätalous että porotalous vaikuttavat laitumiin ja samalla myös toistensa toimintaan.

Metsätalouden vaikutus porotalouteen muodostaa monisärmäisen kokonaisuuden, jossa eri toimijoiden tavoitteet, tieto ja myös asenteet vaihtelevat. Metsätalouden suunnittelussa ja toteutuksessa tulisi poronhoitoalueella huomioida myös porotalouden laidunympäristöön liittyvät tarpeet, sillä metsänhakkuut vaikuttavat porolaitumiin monella tavalla. Toisaalta myös porotalouden harjoittamisessa tulisi huomioida porojen laidunnuksen vaikutukset metsiin.

Rinnakkaiselo edellyttää sovittelua puolin ja toisin

Metsätalous vaikuttaa porolaitumiin eniten poronhoitoalueen etelä- ja keskiosassa sekä niillä alueilla Ylä-Lapissa, joissa metsätaloustoiminnan piirissä olevat metsät muodostavat huomattavan osan porolaitumista. Metsien hakkuut ja niitä seuraavat metsien rakenteelliset muutokset heikentävät erityisesti talvilaitumia, koska poronhoidon kannalta varttuneet ja vanhat yli 140-vuotiaat mänty- ja kuusimetsät ovat parhaita jäkälä- ja luppolaitumia.

Tällaisten laidunmetsien määrä on viimeisten vuosikymmenien saatossa voimakkaasti vähentynyt talousmetsien hakkuiden seurauksena korvautuen taimikoilla ja nuorilla kasvatusmetsillä. Yhtenäisten vanhojen laidunmetsien alueiden väheneminen ja pirstoutuminen hakkuiden ja metsäautoteiden verkostojen vuoksi on merkinnyt poronhoidolle sopeutumista muuttuneeseen ja samalla monella tavalla heikentyneeseen talvilaidunympäristöön. Poronhoidossa vähentyneet ja heikentyneet talvilaidunresurssit on vähitellen korvattu porojen ruokinnalla. Porojen ruokinta on, talvilaidunten tilan heikkenemisestä huolimatta, mahdollistanut poromäärien nostamisen ja pitämisen nykytasollaan. Voimistunut laidunnuspaine yhdessä muiden talvilaitumilla tapahtuneiden muutosten kanssa on kuitenkin merkinnyt jäkälälaidunten entistä voimakkaampaa kulumista.

Toisaalta metsien hakkuut ovat lisänneet kesä- ja syysravinnon määrää erityisesti tuoreiden kasvupaikkojen hakkualueilla, millä on ollut positiivinen vaikutus porojen syyskuntoon. Metsäautotieverkostolla on myös kääntöpuolensa: se on helpottanut huomattavasti poronhoitotöitä ja porojen kokoamista.

Erityisesti valtion talousmetsissä poronhoidon tarpeet huomioidaan nykyisin aikaisempaa paremmin niin metsien käytön suunnittelussa kuin myös erilaisten hakkuiden toteuttamisessa. Metsätaloudelle välttämättömien puuntuotanto- ja taloustavoitteiden ja vastaavasti poronhoidolle elintärkeiden hyvien laidunmetsien säilyttämisen ja ylläpitämisen tarpeiden yhteen sovittaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Poronhoidon tarpeiden huomioon ottamista vaikeuttaa toisinaan myös se, että joskus saattaa olla vaikea päästä yhteisymmärrykseen metsätalouden todellisista vaikutuksista porolaitumiin ja poronhoitoon. Myöskään taakse jääneiden vuosikymmenien aikana tapahtuneet laaja-alaiset muutokset talousmetsien metsäkuvassa eivät ole helposti muutettavissa tai palautettavissa poronhoidon kannalta parempaan suuntaan. Tässä tilanteessa myös poronhoidossa koetaan vaikeaksi elvyttää talvilaitumia pelkästään omaa toimintaa muuttamalla tai sopeuttamalla.

Luke tutkii porolaitumia ja niiden kuntoon vaikuttavia tekijöitä

Parhaillaan Luonnonvarakeskuksessa on menossa koko poronhoitoalueen kattava laiduninventointi, jossa selvitetään talvilaidunten määrissä, kunnossa ja käytettävyydessä tapahtuneita muutoksia erityisesti viime vuosikymmenen aikana. Samalla kyseisessä tutkimuksessa analysoidaan poronhoidon, metsätalouden ja maankäytön vaikutuksia havaittuihin talvilaidunten tilan muutoksiin erilaisissa paliskunnissa. Luke on myös rakentanut yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa valtakunnalliseen Liiteri-paikkatietojärjestelmään porotalouden paikkatietokannan. Tietokantaan on koottu ja päivitetään poronhoitoa ja porolaitumia koskevat paikkatiedot, joita voidaan hyödyntää mm. poronhoidon, metsätalouden ja maankäytön suunnittelussa ja yhteensovittamisessa. Samalla Liiteri-järjestelmään on rakennettu paikkatietokannan ja sen aineistojen käyttöä helpottavia työkaluja.

Poronhoidon ja laidunympäristön välisten vuorovaikutusten tutkimiseen liittyy myös Luken ja Helsingin yliopiston tutkimusyhteistyö yhteispohjoismaisessa NordForsk rahoitteisessa hankkeessa (ReiGN). Kyseisessä hankkeessa analysoidaan poronhoitoon kehitetyn bioekonomisen systeemimallin avulla eri tekijöiden ja mekanismien vaikutuksia talvilaidunten tilaan sekä poronhoidon tuottavuuteen ja kannattavuuteen. Myös erilaisia ratkaisumalleja ja -mahdollisuuksia talvilaidunten tilan elvyttämiseksi arvioidaan mallin avulla.

Tutkimus palvelee porotaloutta ja metsien eri käyttömuotojen yhteensovittamista

Tietoa metsätalouden, maankäytön ja porotalouden vaikutuksista luonnonympäristöön ja toisiinsa tarvitaan, kun tavoitellaan eri luonnonkäyttömuotojen toteuttamista ja yhteensovittamista ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävästi. Poronhoitoalueen maan-, metsien- ja luonnonvarojen käyttöä ohjaavat muun muassa eri ministeriöt, ELY-keskukset, maakuntien liitot ja kunnat. Tutkimustuloksia hyödyntävät myös Metsähallitus, Metsäkeskus, paliskunnat ja Paliskuntain yhdistys.

Yläreunan kuva: Jouko Kumpula, Luke

Katso myös