Kilpailu metsäympäristön käytöstä kasvaa. Ainakin kaivostoiminta ja uusiutuvan energian kuten tuulivoiman tuotanto etsivät paikkaansa metsätalouden, matkailun ja luonnonsuojelun lomasta. Hyvällä suunnittelulla voidaan vähentää ristiriitoja.

Luontomatkailulla, kaivostoiminnalla, metsätaloudella ja luonnonsuojelulla on kaikilla omat tarpeensa rajallisten metsäpinta-alojen käyttöön. Kaivostoiminnalla voi olla matkailuelinkeinolle haitallisia vaikutuksia, jos ympäristön laatu heikkenee ja luonnonläheinen imago kärsii.

Olennaista on kaivostoiminnan etäisyys matkailukeskuksista ja matkailijoiden reiteistä. Tapaukset kuitenkin vaihtelevat suuresti, eikä yhden kaivoksen vaikutuksia voi helposti yleistää muihin. Metsätaloudella ja kaivostoiminnalla on harvemmin ristiriitaisia intressejä.

Metsätalousalueiden on todettu sopivan etenkin talvimatkailuun hyvin. Kesäaikana sen sijaan metsätalouden maisemalliset haitat ovat huonommin sovitettavissa luontomatkailun kanssa yhteen. Kysymys on tällöin metsätalouden intensiivisyydestä: esimerkiksi laajojen avohakkuiden ja maanmuokkauksen välttäminen tekee metsistä virkistyskäyttöön soveltuvampia.

Energiantuotantomuodoista tuulivoima näkyy metsämaisemassa niin huomattavana, että se aiheuttaa etenkin erämaiseen maisemaan nojautuvalle matkailulle ongelmia. Vuonna 2015 tehdyssä ympäristökonflikteja koskevassa kyselyssä on selvästi nähtävissä, että kaivoksiin ja tuulivoimaan liittyvät kiistat ovat nousseet esiin 2000-luvulla. Tuulivoima on tullut aivan uutena kysymyksenä kiistanalaisten luonnonkäyttömuotojen joukkoon.

Myös matkailu ja luonnonsuojelu voivat parhaimmillaan tukea toisiaan. Ihmisten ympäristötietoisuuden sekä halun suojella luontoa tiedetään lisääntyvän matkailun ja positiivisten luontokokemusten myötä. Matkailukeskukset sijaitsevatkin usein kansallispuistojen läheisyydessä.  Matkailun suorat ympäristö- ja monimuotoisuusvaikutukset ovat kuitenkin haitallisia, koska kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät ja luonnon monimuotoisuus heikkenee.

Luonnonsuojelualueita ei voi pääsääntöisesti käyttää motorisoituun matkailuun eikä esimerkiksi husky- tai porosafarienkaan toiminta ole ongelmatonta. Sen vuoksi myös metsätalousalueet ovat tärkeitä luontomatkailuaktiviteeteille. Olennaista matkailun, virkistyskäytön ja luonnonsuojelun kannalta on tunnistaa monimuotoisuuden ja maiseman kannalta arvokkaat ja herkät kohteet sekä käyttäjille tärkeät alueet. Matkailu- ja virkistyskäyttö voidaan näin suunnata luonnon monimuotoisuuden kannalta kestäville ja maisemallisesti tärkeille alueille.

Tapaustutkimuksia kiistojen yhteensovittamiseksi

Luonnonvarakeskus tutkii metsätalouden ja uusien luonnonkäyttömuotojen välisiä suhteita. Tutkimusta tehdään muun muassa luonnon käyttöön liittyvistä kiistanaiheista sekä kiistojen yhteensovittamisen tarpeista ja mahdollisuuksista. Tapaustutkimukset koskevat kaivostoimintaa, tuulivoimaa, metsätaloutta, matkailua ja luonnonsuojelua.

Eri käyttömuotojen tarpeita ja sijoittumista tarkastellaan paikkatietomenetelmien avulla. Näin voidaan paikallistaa ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti arvokkaita kohteita. Myös alueiden käyttöön kohdistuvat ristiriidat voidaan havaita hyvissä ajoin ja ohjata suunnittelun erityistarkastelu juuri niihin. Osallistavien paikkatietomenetelmien avulla (PPGIS) kerätään tietoa ihmisten arvostuksista ja tarpeista alueen käyttöön liittyen erityisesti Pohjois-Suomen matkailukeskusten ympäristössä.

Tutkimus tuo eri osapuolten äänen kuuluville

Tutkimustietoa tarvitaan eri toimintojen yhteensovittamiseen ja eri intressiryhmien äänen kuuluviin saamiseksi yhä moninaisemmaksi käyvässä luonnon hyödyntämisessä. Erilaiset intressit, käytännöt ja luonnonympäristöön liittyvät tarpeet näyttävät kasvavan niin energiantuotannossa kuin matkailussakin. Hyvä suunnittelu on yhä tärkeämpää, joten suunnittelijat tarvitsevat työkaluja yhteensovittamiseen. Myös vertailu muiden maiden käytäntöihin on tärkeää.

Yläreunan kuva: Erkki Oksanen, Luke

Katso myös