Rajallisten metsäpinta-alojen vuoksi kaikille elinkeinoille tai metsän käyttömuodoille ei voida varata omia alueita loputtomiin. Sen vuoksi metsään liittyvien tarpeiden yhteensovittaminen on välttämätöntä.

Lähtökohtaisesti kutakin elinkeinoa ja käyttömuotoa tulee harjoittaa ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävästi. Eri elinkeinojen ja käyttömuotojen suhteet vaihtelevat samalla alueella voimakkaasta kilpailusta lähes saumattomaan yhteensopivuuteen. Parhaimmillaan samassa metsässä toimivat elinkeinot tuottavat hyötyä toisilleen.

Metsiin liittyvien intressiryhmien määrä kasvaa

Metsät ovat Suomessa tärkeä osa kansantaloutta ja tärkeä työllisyyden ja tulojen lähde. Suomen metsien pääasiallinen käyttötavoite viime vuosikymmeninä on ollut puuntuotanto. Muut elinkeinot ovat pyrkineet sovittamaan omat tarpeensa sen mukaan.

Metsiin perustuvien biomassojen uudenlainen hyödyntäminen, luontomatkailun ja virkistyskäytön suosion kasvu ja tarve turvata monimuotoisuutta tuovat puuntuotannon rinnalle uusia metsiin liittyviä tarpeita ja tavoitteita. Muutos metsänomistajakunnan rakenteessa kuten kaupunkimetsänomistajien määrän kasvu, voi suunnata toimintaa ylläpitämään puuntuotannon ohella metsien muita hyötyjä kuten virkistyskäyttöä ja luontomatkailua, marjasatoja ja monimuotoisuutta.

Metsien käytölle asetetut monipuolisemmat tavoitteet lisäävät metsiin liittyvien intressiryhmien määrää. Tällöin yhteensovittamisen, osallistavan päätöksenteon ja sidosryhmien välisen yhteistyön tarve kasvaa.

Julkinen valta voi ohjauskeinoja asettamalla ja maankäyttösuunnittelulla edistää kestävää luonnonvarojen käyttöä ja sovittaa yhteen metsien eri käyttömuotoja. Kuitenkin päätöksenteossa markkinahyödykkeitä kuten puuta ja markkinattomia hyötyjä kuten monimuotoisuutta on vaikea huomioida tasavertaisesti. Markkinattomien hyötyjen taloudellinen arvottaminen on keino yhteismitallistaa ekosysteemipalveluiden arvo ja merkitys ja siten edistää luonnonvarojen eri käyttömuotojen yhteensovittamista.

Samalla myös luonnonvarojen käyttöön liittyvien konfliktien riskin kasvaa. Luonnonvarojen käytön yhteensovittaminen on siis tasapainottelua ja kompromissien luomista eri suuntiin menevien tarpeiden välillä.

Mustatorvisieni, sienet, monikäyttö, sienestys.
Mustatorvisieniä. Kuva: Erkki Oksanen, Luke

Monikäytön tutkimus palvelee alueiden käytön ohjausta

Metsien monikäytön tutkimus ymmärretään usein virkistyskäytön, marjojen ja sienten tuotannon ja puuntuotannon yhteensovittamisena. Aihepiiri on kuitenkin huomattavasti monipuolisempi, ja se sisältää esimerkiksi ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden tutkimusta, julkisten ohjauskeinojen ja niiden vaikutusten arviointia, markkinattomien hyötyjen arvottamistutkimusta ja paikkatietoon perustuvaa suunnittelua ja kehitystyötä. Luonnonvarakeskuksen monikäytön tutkimuksessa huomioidaan kaikki nämä näkökulmat.

Monikäytön tutkimusta tarvitsevat alueiden käytön ohjauksesta ja suunnittelusta vastaavat toimijat. Uusia tutkimus- ja kehittämistarpeita nousee paitsi metsiin liittyvien uusien käyttömuotojen myötä myös sitä mukaa kun uusia kansainvälisiä ja kotimaisia ohjauskeinoja kehitetään, koska ohjauskeinojen vaikuttavuuden arviointi edellyttää niihin liittyvää tutkimusta ja seurantaa.

Yläreunan kuva: Erkki Oksanen, Luke

Save

Save

Save