Typpi on Suomessa edelleen metsien kasvua rajoittava ravinne. Metsiin kohdistuva vuotuinen typpilaskeuma on Etelä-Suomessa 3–4 kg/ha ja Pohjois-Suomessa 1–2 kg/ha. Typpilaskeuma on monilla alueilla Keski- ja Etelä-Euroopassa huomattavasti suurempi kuin Suomessa. Suurimmat typen laskeumakuormat Euroopassa ylittävät 30 kg/ha vuodessa.

Metsäekosysteemien typpitase on Suomen tausta-alueilla yleensä positiivinen. Toisin sanoen laskeuma on huuhtoumaa suurempi, joten metsien typpivarasto kasvaa hitaasti (Kuva 1). Typpilaskeuma kompensoi puunkorjuussa syntyvää ravinnehävikkiä.

Metsien terveydentilan seurannan tulosten mukaan ilma on pohjoisimmassa Suomessa yleisesti ottaen puhdasta. Kuolan raskasmetallisulattojen päästöt näkyvät kohonneina kupari- ja nikkelipitoisuuksina Pohjois-Lapin luonnossa (Kuva 2).

Metsien intensiiviseuranta tuottaa tietoa myös ilmastomuutoksen vaikutuksista metsäekosysteemiin (Kuva 3). Esimerkiksi puiden kasvuun lähtöä seurataan vuosittain pohjoisessa Rovaniemellä ja etelässä Tammelassa.

kuusen-kasvu-graafit1
Kuva 1. Typen eri muotojen keskimääräinen vuosilaskeuma (kg/ha) avoimella paikalla ja metsikön sisällä mitatussa sadannassa sekä mallitettu vuosihuuhtouma (kg/ha) metsien intensiiviseurannan havaintoaloilla ajanjaksolla 1998–2004. Kuvassa havaintoalojen tulokset on järjestetty etelästä pohjoiseen. (Mustajärvi ym. 2008)
kuusen-kasvu-graafit1
Kuva 2. Kupari- ja nikkelipitoisuudet metsikön eri ositteissa Sevettijärvellä ja vertailualoilla (keskiarvo Rovaniemen, Lieksan, Luumäen alojen havainnoista).
kuusen-kasvu-graafit1
Kuva 3. Kuusen läpimitan kasvun vuosina 2010–2014 Rovaniemellä ja Tammelassa. Kasvupantamittausten perusteella kuusen kasvu on alkanut Rovaniemellä noin pari viikkoa myöhemmin kuin etelässä, ja paksuuskasvussa on selviä vuosien välisiä vaihteluita. Aaltomainen vaihtelu kasvukäyrissä johtuu enimmäkseen sateista, jotka lisäävät läpimittaa muun muassa kuoren turpoamisen vuoksi.

Kuusikot ja männiköt seurannassa eri puolilla Suomea

Luke seuraa metsäekosysteemien tilaa ja toimintaa 12 (osin 14) seurantametsikössä. Seuranta-aloiksi on valittu kuusikoita ja männiköitä eri puolilta Suomea. Aloilla seurataan muun muassa ilmansaastelaskeumaa, puiden kuntoa ja kasvua, ekosysteemin ravinnekiertoon ja -huuhtoumiin liittyviä tunnuksia, sekä neulas- ja maaperäkemiaa. Lisäksi seurataan puiden vuodenaikaisrytmiä ja aluskasvillisuudessa tapahtuvia muutoksia.

Tavoitteena on tutkia ja seurata metsäekosysteemin vastetta luontaisiin ja ihmisen aiheuttamiin stressitekijöihin ja selvittää havaittujen muutosten syy-seuraussuhteita. Seurannan kannalta olennaisen tärkeitä ovat luotettavat havaintoaikasarjat, jotka mahdollistavat ympäristössä tapahtuvien muutosten ja trendien osoittamisen.

Seurannat palvelevat tutkimuksen lisäksi viranomaisraportointia

Metsäympäristön tilan intensiiviseuranta pohjautuu YK:n Euroopan talouskomission ICP Forests -seurantaohjelmaan, joka perustettiin ilmansaasteiden kaukokulkeumasopimuksen (CLRTAP) vaikutusten seurantaan. Ohjelma raportoi myös Forest Europe -prosessille.

Suomi on osallistunut kansainväliseen metsien intensiiviseurantaohjelmaan vuodesta 1995. Yhdenmukaisilla menetelmillä eri puolilta Eurooppaa kerättyjä tietovarantoja voidaan hyödyntää monien sekä poliittisesti että tieteellisesti ajankohtaisten tietotarpeiden tyydyttämiseen – esimerkiksi ekologisesti kestävä metsätalous, ilmastomuutokseen sopeutuminen, biodiversiteetin suojelu ja ilmansaasteiden vaikutus. Seuranta-aineistot muodostavat tärkeän vertailu- ja tausta-aineiston muun muassa asiakasrahoitteiselle metsäympäristön tilan seurannalle.  ICP Forests -aineistoa voi pyytää maksutta käyttöönsä ohjelman saksalaiselta koordinaattorilta.

Euroopassa ICP Forests Level II seurantakoealoja on tällä hetkellä 250–800 varustetason mukaisesta määrittelystä riippuen. Kansainvälinen ja kansallinen yhteistyö on varsin vilkasta ICP Forests-,  ICP Integrated Monitoring-, LTER- ja LYNET-verkostoissa.

Yläreunan kuva: Erkki Oksanen, Luke