Metsät ovat Suomen merkittävin uusiutuva luonnonvara ja tärkeä osa kansallisvarallisuuttamme. Metsänomistajalla on paljon päätösvaltaa ja mahdollisuuksia metsiensä suhteen. Suomen metsistä suurin osa on yksityisten metsänomistajien omistuksessa.

Yksityiset metsänomistajat, tavalliset perheet, omistavat metsämaasta 60 ja puuston kasvusta 70 prosenttia. Yksityiset metsänomistajat myyvät teollisuudelle 80 prosenttia sen tarvitsemasta kotimaisesta puusta.

Metsähallituksen hallinnoimat valtion metsät kattavat metsämaasta neljäsosan, mutta valtion osuus hakkuista on vain kymmenesosa. Metsäyhtiöt omistavat metsämaasta vajaan kymmenen prosenttia, ja niiden osuus hakkuista on likimain saman verran. Kunnat, seurakunnat, säätiöt ja yhteismetsät omistavat loput noin viisi prosenttia Suomen metsämaasta.

Yksityishenkilöiden omistamista metsistä valtaosa sijaitsee rehevillä mailla Etelä-Suomessa. Valtion metsät ovat pääosin pohjoisen karuilla mailla. Tämä selittää yksityismetsien omistusosuutta suuremman kasvun ja hakkuut.

Tilarakenne muuttuu, metsänomistajat ikääntyvät

Vähintään kaksi hehtaaria metsämaata omistavia perhemetsätiloja on noin 350 000. Omistajia näillä tiloilla on kaksinkertainen määrä, yli 600 000, sillä osan tiloista omistavat puolisot yhdessä ja osa on yhteisomistuksessa joko kuolinpesissä tai yhtymissä. Kuolinpesissä on jäseniä keskimäärin neljä ja yhtymissä kolme.

Kun metsänomistajia on näin paljon, heillä on myös erilaisia arvoja ja tavoitteita metsiensä suhteen. Niillä taas on vaikutusta siihen, millaisia päätöksiä he tekevät metsiensä käytössä. Sen ovat myös tutkimukset selkeästi osoittaneet.

Perhemetsätilat ovat keskimäärin 30 hehtaarin suuruisia. Tilarakenne on muutoksessa: tällä hetkellä syntyy lisää sekä pieniä, alle 10 hehtaarin tiloja että suuria, yli 100 hehtaarin tiloja. Pirstoutumisen syynä ovat tavallisesti perinnönjaot, tilakoon kasvu johtuu tilakaupoista.

Kuten suomalaiset yleensäkin, myös metsänomistajat ikääntyvät elinajanodotteen pidentyessä. Kahdessakymmenessä vuodessa (1990–2009) metsänomistajien keski-ikä on noussut kuudella vuodella 60 vuoteen ja eläkeläisten osuus lisääntynyt kymmenellä prosenttiyksilöllä 45 prosenttiin. Maanviljelijöiden osuus on supistunut vajaasta kolmanneksesta 16 prosenttiin. Maanviljelijöiden tilat ovat kuitenkin keskimääräistä suurempia, joten he omistavat metsistä selvästi lukumääräänsä suuremman osan, neljäsosan.

Metsänomistuksen rakennekehityksen on arvioitu jatkuvan samankaltaisena, sillä valtaosa metsistä siirtyy perintöinä ja sukulaiskaupoin seuraavalle sukupolvelle.

Politiikan valmistelu, puuntarjonta ja palvelutarpeet

Luonnonvarakeskuksessa (aiemmin Metsäntutkimuslaitoksessa) on tutkittu metsänomistajia noin neljänkymmenen vuoden ajan. Tutkimus on tuottanut arvokasta tietoa metsänomistajakunnan rakenteesta sekä puunmyynti- ja metsänhoitokäyttäytymisestä. Metsänomistajien tavoitteiden ja arvojen tutkimus alkoi 1990-luvulla.

Metsänomistajarakenteen ja metsänomistajien tavoitteiden muutokset voivat ennakoida metsien käytön, palvelutarpeiden ja puuntarjonnan muutoksia, joihin metsäalan toimijoiden tulee varautua.

Metsänomistajia koskevaa tutkimustietoa tarvitaan sekä metsäpolitiikan toimenpiteiden että metsänomistajien palveluiden kehittämisessä ja kohdentamisessa.

Uusi laaja tutkimus Suomen metsänomistajista, Metsänomistaja 2020, on käynnissä. Tuloksia siitä on odotettavissa vuonna 2020.

Yläreunan kuva: Erkki Oksanen, Luke.