Luke julkaisee useita erilaisia metsien hiilinieluja koskevia arvioita. Laskelmat ovat luonteeltaan varsin erilaisia. Kasvihuonekaasuinventaarion muutokset vaikuttavat myös muihin laskelmiin.

Skenaariot Kasvihuonekaasu-

inventaario

Metsien hiilinielun vertailutaso
Mitä kuvaa? Skenaario määrittää tietyn tulevaisuuskuvan ja sinne johtavan kehityskulun, jonka toteutuminen on vähintäänkin mahdollista. Päätöksenteon tueksi tehtävässä skenaariotyössä painopiste on usein todennäköistä ja/tai toivottavaa tulevaisuutta kuvaavissa skenaarioissa. Perusajatukseen kuuluvat myös epätodennäköisten ja/tai epätoivottavien tulevaisuuksien skenaariot. Tämä on otettu huomioon ilmastopoliittista päätöksentekoa tukevassa skenaariotyössä. Kasvihuonekaasuinventaario on laskenta, joka kuvaa kansallisten kasvihuonekaasupäästöjen tapahtunutta kehitystä. Metsien hiilinielun vertailutaso on luku, johon verrataan ns. velvoitekausina (2021–2025 ja 2026–2030) toteutunutta, kasvihuonekaasuinventaarion tuloksena saatua metsien hiilinielun kokoa. Laskennan perustana on se, kuinka metsiä hoidettiin viitekaudella 2000–2009.

 

Vertailutaso ei ole ennuste tulevasta hiilinielun kehityksestä.

Aika Skenaarioiden aikahaarukka on laaja. Yleisin aikajänne päätöksentekoa tukevassa tutkimuksessa on 10–50 vuotta, mutta esim. ilmastonmuutosta kuvaavissa skenaarioissa aikajänne voi olla paljon pidempikin, jopa satoja vuosia. Inventaario tehdään vuodesta 1990 lähtien nykytilaan.

 

12.12.2019 julkaistiin kasvihuonekaasuinventaarion tulokset vuodelle 2018.

Vertailutaso lasketaan velvoitekausille (2021–2025 ja 2026–2030).
Menetelmä ja aineistot Skenaariot perustuvat usein (asiantuntija)näkemyksiin tulevaisuuden kehityskuluista ja/tai tulevaisuuden kehityskulkujen laskemiseen erilaisten laskentamallien avulla. Päätöksenteon tueksi tehtävät skenaariot ovat tyypillisesti näiden yhdistelmä. Inventaarion menetelmät perustuvat IPCC:n (Hallitustenvälinen ilmastopaneeli) kansallisille inventaarioille laadittuihin ohjeisiin sekä tutkimukseen. Aineistona esim. kansallisia tilastoja, tutkimustuloksia ja valtakunnan metsien inventointitietoja. Laskennassa on käytetty VMI11-aineistoa alkaen vuodesta 2011, tietoa toteutuneista hakkuista 2011–2015, kasvihuonekaasuinventaarion menetelmiä ja MELA-laskentamallia.
Epävarmuudet Skenaarioiden tuottama tieto on nk. tulevaisuustietoa, joka on luonteeltaan aina ehdollista. Jos skenaariolla pyritään kuvaamaan todennäköistä tulevaisuuden kehitystä, tiedon luotettavuus pienenee sitä mukaa, mitä kauemmaksi nykyhetkestä edetään. Skenaariot eivät kuitenkaan pyri olemaan ennusteita, joten niiden tuottaman tiedon luotettavuus ja/tai hyödyllisyys määräytyy ennen kaikkea sen perusteella, miten hyvin niihin on saatu sisällytettyä keskeiset vaikuttavat tekijät ja niiden

syy-seuraussuhteet.

Epävarmuudet arvioidaan ja raportoidaan vuosittain IPCC:n ohjeistuksen mukaan kahdella eri lähestymistavalla kansallisessa inventaarioraportissa. Vertailutasossa projisoidaan viitekauden (2000–2009) hakkuut velvoitekausille (2021–2025 ja 2026–2030) laskentamallilla. Metsävarojen kehitystä projisoiviin laskentamalleihin sisältyy aina useita epävarmuuden lähteitä liittyen mm. hakkuiden kohdentumiseen ja luonnonprosesseihin, erityisesti muuttavassa ilmastossa (Schelhaas et al. 2017; Vauhkonen & Packalen 2018; Kalliokoski ym. 2019).
Päivitys Päätöksenteon tueksi tarkoitettujen skenaarioiden päivitystarve vaihtelee kansainvälisen ja kansallisen päätöksenteon tarpeiden mukaan. Ilmastopolitiikassa on käynnissä ja alkamassa useita erilaisia valmisteluita, mikä lisää skenaarioiden kysyntää. Inventaario tehdään vuosittain. Aikasarjoja päivitetään takautuvasti tarpeen mukaan, jos tehdään muutoksia lähtöaineistoihin tai menetelmiin.

 

KHK-inventaarion julkistukset:

  • Pikaennakko yksinkertaistetuin menetelmin loppukeväällä
  • Ennakkotiedot joulukuussa
  • Lopulliset tulokset maaliskuussa
Päivitetään teknisellä korjauksella, jos kasvihuonekaasuinventaariossa tehdään menetelmämuutoksia.
Mikä velvoittaa? Sekä kansainvälinen, EU-tasoinen että kansallinen lainsäädäntö velvoittaa niin ilmastopolitiikassa kuin muillakin politiikkasektoreilla erilaisten tulevaisuuteen suuntautuneiden strategioiden ja toimintaohjelmien tekoon. Niiden valmistelussa tarvitaan skenaariotyötä, josta osasta säädetään myös lakiteksteissä. Inventaarioon velvoittaa YK:n alainen ilmaston muutoksen puitesopimus (ilmastosopimus) ja sitä täydentävä Kioton pöytäkirja, EU:n asetus järjestelmästä kasvihuonekaasujen seuraamiseksi ja raportoimiseksi (EU 525/2013) sekä EU:n LULUCF-sektoria koskeva päätös 529/2013/EU, ilmastolaki 609/2015. Laskentaa edellyttää ja määrittää EU:n LULUCF-asetus (EU 841/2018). Laskentaa ohjaavat myös IIASA:n (International Institute for Applied Systems Analysis) ohjeet.
Vastuutahot Ilmastopoliittisen päätöksenteon valmistelusta Suomessa vastaavat ennen kaikkea työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö. Ne käyttävät skenaariotyössä apuna erityisesti VTT:tä, Suomen ympäristökeskus SYKE:ä ja Lukea. Tilastokeskus. Mukana myös Luke, Suomen ympäristökeskus SYKE ja VTT Maa- ja metsätalousministeriö, Luke (tekninen laskenta)
Yhteyshenkilöt Lukessa KAISU/KEIJU-skenaariot (2017): Antti Asikainen

MALULU-skenaariot (2019): Jyrki Aakkula

MALUSEPO-skenaariot (2019/2020): Jyrki Aakkula

Tarja Tuomainen
Paula Ollila, Liisa Maanavilja
Aleksi Lehtonen
Sirpa Thessler

 

 

Lue aiheesta lisää

 

Johanna Buchertin blogi: Miksi metsien hiilinieluarviot muuttuvat?

 

Lisätietoja

 

Skenaariot: erikoistutkija Jyrki Aakkula, puh. 029 532 6045 ja tutkimusylijohtaja Antti Asikainen, puh. 029 532 3250

Kasvihuonekaasuinventaario: tutkija Paula Ollila, puh. 029 532 2003 ja erikoistutkija Tarja Tuomainen, puh. 029 532 2190

Metsien hilinielun vertailutaso: apulaisprofessori Aleksi Lehtonen, puh. 029 532 2362

etunimi.sukunimi@luke.fi