Luonnonvarakeskus (Luke) on tehnyt LULUCF-asetuksen edellyttämän Suomen metsien vertailutason teknisen laskennan maa- ja metsätalousministeriölle. Vertailutason asettamisen tavoitteena on sisällyttää metsät EU:n energia- ja ilmastokehykseen sekä ylläpitää ja vahvistaa hiilinieluja pitkällä aikavälillä. EU-maat julkaisivat ja lähettivät vertailutasoesityksensä komissiolle vuoden 2018 loppuun mennessä. Suomen päivitetty laskentaraportti julkaistiin joulukuussa 2019.

Suomen metsien vertailutaso on luku, johon metsien hiilinielun kokoa verrataan vuosina 2021–2025. Metsien vertailutaso on laskettu LULUCF-asetuksen kriteerien mukaisesti siten, että vertailutaso pohjautuu kauden 2000–2009 kestävän metsänhoidon käytäntöjen jatkumiseen. Vertailutaso ei siis ole ennuste tulevasta hiilinielun kehityksestä, vaan se on luku, johon vuosina 2021–2025 toteutuvaa hiilinielua verrataan.

Ehdotus vertailutasoksi

Ehdotus vertailutasoksi vuonna 2019 Ehdotus vertailutasoksi vuonna 2018 Muutos hiilinielun koossa
puutuotteet mukaan luettuina -27,64 milj. tonnia CO2-ekv. -34,77 milj. tonnia CO2-ekv. 7,13 milj. tonnia CO2-ekv.
ilman puutuotteita -21,16 milj. tonnia CO2-ekv. -27,88 milj. tonnia CO2-ekv. 6,72 milj. tonnia CO2-ekv.

Vuoden 2019 aikana tehdyt muutokset ja muut huomiot

  • Laskentaan on tehty korjauksia EU-komission tarkastusraportin, syksyllä käytyjen Suomen ja EU- komission välisten neuvottelujen ja tutkijayhteisön huomioiden pohjalta.
  • Tehdyistä korjauksista eniten vertailutasoon vaikutti biomassan nettonielun laskennan yhdenmukaistaminen vertailutasolaskennan ja kasvihuonekaasuinventaarion välillä.
  • Vertailutasolaskennassa käytetty laskentamalli ei suoraan tuottanut täysin yhtenevää hiilinieluarviota kasvihuonekaasuinventaarion kanssa kuten EU-asetus edellyttää. EU:n tänä syksynä Suomelle antaman suosituksen ja IIASA:n (International Institute for Applied Systems Analysis) laskentaohjeen mukaisesti ero on korjattu täsmäyttämällä mallin ja kasvihuonekaasuinventaarion tulokset vastaamaan toisiaan.
  • Lisäksi on tehty menetelmätarkennuksia. Näitä ovat esimerkiksi metsien kehitysluokkamääritelmän yhdenmukaistaminen viitekauden ja velvoitekauden välillä sekä hakkuissa metsään jäävän hukkapuun määrän ja taimikoiden varhaiskehityksen tarkentaminen.
  • Jos kasvihuonekaasuinventaariossa käytetyt menetelmät muuttuvat tulevaisuudessa, myös hiilinielun vertailutaso lasketaan uudelleen.
  • Hiilinielun vertailutasolaskennassa syntyvä arvio hakkuista (noin 77 milj. m³ runkopuuta vuodessa) velvoitekaudelle (2021–2025) kuvaa tilannetta, jossa metsänhoitokäytännöt olisivat jatkuneet vuosien 2000–2009 mukaisina. Viitekauden 2000–2009 jälkeen on kuitenkin jo nyt tapahtunut paljon muutoksia metsälaissa (esim. jatkuvapeitteinen metsänkasvatus), metsänhoitosuosituksissa, hakkuumäärissä ja teollisuuden tuotantorakenteissa, mitä vertailutasolaskenta ei asetuksen mukaan ota huomioon. Vertailutasolaskennan sivutuotteena syntyvä arvio hakkuista on vain suuntaa antava tunnus siitä, millaisilla hakkuilla vertailutason hiilinielu velvoitekaudella toteutuu.
  • Metsävarojen kehitystä projisoiviin laskentamalleihin sisältyy aina useita epävarmuuden lähteitä liittyen mm. hakkuiden kohdentumiseen ja luonnonprosesseihin, erityisesti muuttavassa ilmastossa (Schelhaas et al. 2017; Vauhkonen & Packalen 2018; Kalliokoski ym. 2019).
Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja hiilinielut ennakkotiedon mukaan jaksolle 1990–2018 (Mt CO2-ekv.). Nollan yläpuolella näkyvät kasvihuonekaasupäästöt. Nollan alapuolella näkyy hiilinielun koko. Nielu syntyy LULUCF-sektorista (maankäyttö, maakäytön muutokset ja metsätalous), joka sisältää kuusi maankäyttöluokkaa (metsämaa, viljelysmaa, ruohikkomaat, kosteikot, rakennettu maa ja muu maankäyttö) sekä puutuotteet. Lähde stat.fi

Luke vastaa Suomen vertailutason teknisestä laskennasta

LULUCF-sektorin tilinpidon laskentasäännöistä sovittiin joulukuussa 2017, ja asetus hyväksyttiin kesällä 2018. Asetuksen mukaan kukin jäsenmaa laskee käytettävissä olevia tietoja ja laskentajärjestelmiä käyttäen metsien vertailutason vuosille 2021–2025 ja 2026–2030. Luke on tehnyt Suomen metsien vertailutason laskennan maa- ja metsätalousministeriölle.

  • Vertailutaso ei ole ennuste tulevasta hiilinielun kehityksestä, vaan se on luku, johon vuosina 2021–2030 toteutuvaa hiilinielua verrataan.
  • LULUCF-sektorin päästöt ja nielut lasketaan ja raportoidaan maankäyttöluokittain, ja vertailutasolaskenta koskee hoidettua metsämaata.
  • Hoidetun metsämaan osalta vertailutason laskenta perustuu kestävän metsänhoidon käytäntöihin ja laajuuteen sellaisina kuin ne ovat toteutuneet vuosina 2000–2009.
  • Maankäytön muutosten esim. metsittämisen vaikutukset hiilinieluihin ja päästöihin tulee huomioida täysimääräisesti, joten ne voidaan laskea ns. teknisen korjauksen yhteydessä raportointikauden lopussa.

 

Laskennassa yhdistetään metsätalouden tiedot, suositukset ja rajoitteet

Suomen laskentamenetelmä on hyvin samanlainen kuin IIASA:n (International Institute for Applied Systems Analysis) ohjeissa esitetty malliesimerkki, ja menetelmä soveltuu myös muille maille. LULUCF-asetus ja IIASA:n ohjeet mahdollistavat kuitenkin joustavuutta siinä, miten menetelmää sovelletaan ja minkälaista laskentajärjestelmää kussakin maassa käytetään.

Vertailutason laskenta on tehty MELA-ohjelmistolla. MELA on Suomen oloihin kehitetty metsätalouden analyysi- ja suunnitteluohjelmisto.

 

Laskennan perustana on käytetty valtakunnan metsien inventoinnin aineistoja (VMI 11, käsittää n. 60 000 koealaa metsätalousmaalla) sekä vuosien 2000–2009 kestävän metsänhoidon käytäntöjä. MELA-ohjelmiston kasvumallit sovitettiin vastaamaan jakson 1984–2013 keskimääräistä puuston kasvua. Mallien mukaisessa kasvun arviossa on lisäksi mukana tarkastelujakson keskivuodesta (1999) vuoteen 2017 tapahtunut keskilämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden nousun vaikutus kasvuun. (Matala et al. 2005*). Vuodesta 2017 eteenpäin käytetään vuoden 2017 kasvua korjaavaa kerrointa. Uudistuksen myötä MELA-ohjelmisto tuottaa KHK-inventaariossa raportoidun puuston biomassan hiilinielun tason.

MELA-laskelmissa käytettiin jaksolla 2000–2009 voimassa olleiden metsänhoitosuositusten mukaisia (Tapio 2006) toimenpiteitä, joiden laajuus määritettiin siten, että jaksolla 2021–2030 sekä harvennushakkuiden osuus kasvatusmetsien pinta-alasta, että päätehakkuiden osuus uudistuskypsien metsien pinta-alasta oli sama kuin jaksolla 2000–2009.

Teknisesti tämä toteutettiin maksimoimalla nettotuottojen nykyarvoa yllä kuvatuilla hakkuupinta-alarajoitteilla. Nettotuottojen nykyarvo on hakkuiden kohdentamisessa yleisesti eri maissa käytetty kriteeri.

Nettotulojen nykyarvon taso vaikuttaa MELA-mallissa siihen, missä järjestyksessä hakkuukypsät kohteet valitaan käsittelyjen piiriin. Valittu korkokanta vaikuttaa myös keskeisesti laskennan tuloksiin. Luke on tehnyt vertailutasolaskennan neljällä eri korkoprosenttivaihtoehdolla, jotta voidaan tarkastella mallin tuottamien tuloksien herkkyyttä. Korkoprosentti kuvaa metsänomistajan tuottovaatimusta.

Hakkuutoimenpiteiden kohdentamisessa käytettiin korkona 3,5 %:a. Koron määrittely perustui rahoitusmarkkinoiden tuottoihin ja suomalaisten yksityismetsien tuoton riskisyyteen suhteessa muihin sijoituskohteisiin.

Metsämaan hiilinielu ilman puutuotteita ennakkotiedon mukaan jaksolle 1990–2018 ja Suomen ehdottama metsien hiilinielun vertailutaso jaksolle 2021–2025 (Mt CO2-ekv.). Lähde: Luke

* Matala, J., Ojansuu, R., Peltola, H., Sievänen, R. and Kellomäki, S., 2005. Introducing effects of temperature and CO2 elevation on tree growth into a statistical growth and yield model. Ecological Modelling, 181(2-3), pp.173-190.