Metsänrajamännyn vuosilustoista on rakennettu yli 7600 vuotta pitkä lustokalenteri. Sen avulla voidaan tutkia tarkasti säiden vuotuista ja ilmaston pitkäkestoista vaihtelua. Vuosilustot paljastavat vuodentarkasti myös vanhojen puuesi­neiden ja rakennusten iän, muinaiset tulivuorten purkauk­set, jokien tulvimiset ja ilmakehän koostumuksen. Myös maail­man parhaat metsävaratiedot, metsänhoito-ohjeet ja kestävät hakkuusuunnitteet perustuvat vuosilus­toista mitattuun tietoon.

Lapin lustokalenteri kertoo rytmisesti vaihdelleista kesä–heinäkuun keskilämpötiloista vuosina 1000–2000. Vuonna 1910 alkoi lämmin ilmastojakso, joka päättyi 1960-luvulla. Lämpenemistä seurasi viileneminen, joka taittui 1970-luvulla, minkä jälkeen on menty kohti lämpimämpää.

Metsänrajamännyn vuosilustoihin on jäänyt myös maapallonlaajuisten ilmastonmuutosten jälkiä, mistä ovat merkkinä pohjoisen pallonpuoliskon suurilmastoa ohjailevan NAO-ilmiön jäljet. NAO-käsitteellä (North Atlantic Oscillation) kuvataan vuosittaista säänvaihtelua Pohjois-Atlantin ympäristössä.

NAO-kytkentä korostaa Lapin metsänrajamännyn merkitystä osana ilmaston globaalimuutosta kuvaavaa mittaristoa, johon kuuluvat muun muassa Grönlannin jäätiköistä ja merten koralleista mitattavat tiedot.

Myös voimakas tulivuoritoiminta näkyy metsänrajamännyissä. Männyllä on erittäin kapeita vuosilustoja niihin aikoihin, kun maailmalla on purkautunut isoja tulivuoria: esimerkiksi Tamboran tulivuori Indonesiassa vuonna 1815 ja Huaynaputina Perussa 1600 jälkeen Kristuksen sekä Santorini Kreikassa noin 1640 ennen Kristuksen syntymää.

Tutkimusmenetelmien kehittymisen myötä metsänrajamännyn vuosilustoista voidaan saada vielä monenlaista uutta tietoa, ja kenties kalenteria onnistutaan vielä jatkamaankin. Se on täysin mahdollista, sillä mänty levisi Lappiin yli tuhat vuotta ennen ajankohtaa, josta nykyinen lustokalenteri alkaa.

sukellus-puu-mauri-timonen-800
Vanhoja puita sukelletaan järvien pohjamudista. Kuva: Mauri Timonen, Luke

Dendrokronologia tutkii menneisyyttä puista rakennettavien aikasarjojen avulla

Dendrokronologia tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa tiedettä, jossa menneisyyttä tutkitaan puista rakennettavien aikasarjojen avulla. Jälkikäteen ennustamisen kristallipallona käytetään yleisimmin puiden vuosirenkaita eli vuosilustoja, joiden leveys, kovuus, solurakenne ja kemia kertovat ilmaston muutoksista tuhansia vuosia ennen lämpömittarin keksimistä.

Lapin yli 7600 vuotta pitkä lustokalenteri onnistuttiin rakentamaan pikkujärvien mudista nostettujen mäntyjen avulla. Se on maailman kolmanneksi pisin. Kalenteri on rakennettu tietoisesti metsänrajamännyn vuosilustoista, koska metsänrajalla kasvava mänty reagoi herkästi kesä–heinäkuun lämpötilan muutoksiin.

Metsäntutkijat selvittävät mennyttä ilmastoa paitsi dendrokronologian myös neulasjälkimenetelmän avulla. Lisäksi fenologisia havaintoja – esimerkiksi lehtien ja kukkien puhkeaminen, marjojen kypsyminen ja lehtien putoaminen – voidaan käyttää, kun tutkitaan ilmaston muuttumisen vaikutuksia. Fenologisia havaintoja on 1800-luvun alkupuolelta alkaen.

Tutkimusmenetelmiä hyödynnetään kansainvälisesti

Yli 7600 vuotta pitkä lustosarja on syntynyt kansainvälisen tutkijayhteistyön tuloksena. Lustokalenterin valmistumista pitkään vaikeuttanut näytteetön ajanjakso välillä 350–170 ennen ajanlaskun alkua umpeutui vasta vuonna 1999 yhdeksän maan yhteisessä EU-projektissa. Neulasjälkimenetelmä kehitettiin 1980-luvun lopulla Metsäntutkimuslaitoksen (nykyisin Luonnonvarakeskus) Neulasjälkilaboratoriossa.

Tutkijat eri puolilla maailmaa käyttävät puiden vuosilustoja ja niistä tehtyjä kalentereita selvittäessään ilmaston vaihtelua ja sen vaikutuksia luontoon.

Yläreunan kuva: Erkki Oksanen, Luke