Metsään on sitoutunut merkittävä määrä hiiltä, joka on yhteyttämisessä sidottu ilmakehästä. Lämpimässä ja korkeassa hiilidioksidipitoisuudessa kasvit yhteyttävät ja kasvavat nopeammin kuin viileässä ja matalassa. Muuttuva ilmasto luo siis hyvät edellytykset puuston kasvulle, mutta myös riskit kasvavat. Kuivuus, tulvat ja erilaiset bioottiset metsätuhot saattavat yleistyä tulevaisuudessa. Tällöin myös aktiivisen metsänhoidon merkitys kasvaa.

Metsien käytöstä ja metsäpinta-alan pienenemisestä huolimatta Suomen metsävarat ovat kasvaneet kiihtyvällä vauhdilla useiden vuosikymmenien ajan, ja kasvun ennustetaan jatkuvan. Metsävarojen kasvu johtuu muun muassa aiemmista metsänhoitotoimista, suometsien ojituksesta ja mahdollisesti myös tähän saakka tapahtuneesta ilmastonmuutoksesta.

Nykyisin Suomen vuotuisista fossiilisen energiantuotannon aiheuttamista hiilipäästöistä noin puolet sitoutuu puustoon, metsämaahan ja puutuotteisiin. Metsien ja maankäytön sektori on tällä hetkellä ainoa hiilipäästöjä sitova mekanismi. Tulevaisuudessa teollinen päästöjen sidonta voi nousta uudeksi merkittäväksi mekanismiksi sitoa hiilidioksidia ilmakehästä.

Luke-Loppi_014-800
Kuva: Luken arkisto

Metsätalous voi varautua ilmastonmuutokseen puulajien ja niiden alkuperien valinnalla

Puulajiemme evoluution kuluessa ympäristötekijät ovat muuttuneet radikaalisti, ja usein muutokset ovat olleet nopeita. Lisäksi puut ovat sopeutuneet ilmastotekijöiden voimakkaaseen vuosien väliseen vaihteluun. Tämän vuoksi paikallisten alkuperien käyttö metsänuudistamisessa on edelleen varminta. Eteläisten alkuperien hyödyistä lämpenevässä ilmastossa ei ole toistaiseksi kokeellista näyttöä varsinkin, kun päivät lyhenevät syksyllä entiseen malliin.

Puulajeistamme erityisesti koivu hyötyy lisääntyvästä lämmöstä. Matalajuurisena kuusi kestää huonosti myrskyjä ja on altis kuivuudelle. Kuusen erityisongelma on jo nykyoloissa sen alttius tuhoille kuten juurikäävälle ja kirjanpainajatuhoille. Tulevaisuudessa nämä ongelmat voivat moninkertaistua, sillä ilmaston lämmetessä tuhonaiheuttajat lisääntyvät huomattavasti tehokkaammin.

Puulajien käyttösuositusten muuttaminen edellyttää uusien puulajien ja alkuperien pitkäaikaista testaamista. Metsänviljelymateriaalin geneettisestä monimuotoisuudesta huolehtiminen voi vähentää riskiä. Heterogeeninen metsien rakenne vähentää bioottisten tuhojen riskiä.

Tutkimusta ilmastopolitiikan linjauksia ja elinkeinoelämää varten

Luonnonvarakeskuksen metsiä ja ilmastonmuutosta koskeva tutkimus on kansainvälisesti laajasti verkostoitunutta ja monitieteistä. Näin jo senkin vuoksi, että kansainvälisen ja kotimaisen ilmastopolitiikan kysymykset liittyvät metsien kestävään biotalouteen ja kykyyn vastata kasvavaan raaka-aineiden kysyntään.

Luke tutkii muun muassa: mitkä ovat metsävarojen käytön biologiset seuraukset, kun ilmasto muuttuu. Mitkä ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset metsän uudistamiseen, kasvatukseen ja metsänhoitoon? Miten mahdolliset uudet tarpeet ja käytännöt vaikuttavat metsien hiilidioksidin ja muidenkin kasvihuonekaasujen taseeseen?

Luke vastaa myös YK:n ilmastosopimuksen mukaisesta, maankäyttöön ja maankäytön muutoksiin liittyvästä kasvihuonekaasujen raportoinnista ja raportoinnin kehittämisestä mukaan lukien Kioton sopimuksen mukainen raportointi.

Tutkimus palvelee niin päätöksentekijöitä kuin eri elinkeinoja kuten metsätaloutta, metsäteollisuutta ja luontomatkailua. Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset ovat myös laajasti kansalaisia kiinnostava aihe.

Yläreunan kuva: Essi Puranen, Luke

Katso myös