Taimikon perustamisen jälkeisten metsänhoitotoimenpiteiden, taimikon varhaishoidon, varhaisperkauksen ja harvennuksen tavoitteena on turvata, että uudistamisvaiheen investointien tuottomahdollisuudet säilyvät mahdollisimman hyvinä.

Taimikon varhaishoidon ja -perkauksen avulla varmistetaan valitun puulajin taimien kasvutila ja kasvuun tarvittavat resurssit vähentämällä pintakasvillisuuden ja muun puuston kilpailua. Taimikon vartuttua puustoa harvennetaan myöhemmin niin, että puuston kasvu keskittyy taloudellisesti arvokkaimpiin puulajeihin ja laadultaan parhaisiin runkoihin.

Myöhemmän taimikonhoidon jälkeen puuston tilan tulee olla sellainen, että sillä on edellytykset kehittyä täysituottoiseksi nuoreksi kasvatusmetsäksi. Taimikonhoidon jälkeen kasvatettavan puuston tulee olla riittävän tiheä, jotta latvusto sulkeutuu ja estää lehtipuuvesakon kasvun. Toisaalta kasvatettava puusto ei saa olla liian tiheää niin, että ensiharvennus joudutaan tekemään liian aikaisin ja taloudellisesti kannattamattomana.

Kokonaisuudessaan ”taimikonhoitovaihe” kestää havupuutaimikoissa noin 15 vuotta ja koivikoissa hieman lyhyemmän aikaa. Kun taimikonhoidosta huolehditaan, päästään ensiharvennusvaiheeseen koivikoissa noin 15–25 vuoden, kuusikoissa 20–30 vuoden ja männiköissä 25–35 vuoden kuluttua uudistamistoimenpiteistä. Hoitamattomassa nuoressa metsässä ensiharvennus viivästyy tai metsikössä päädytään metsänomistajalle vain vähän tuloja tuottavaan nuoren metsän kunnostukseen.

Taimikonhoidon ajoituksella on suuri merkitys

Odottelu ja havupuutaimien kilpailuttaminen lehtipuuston puristuksessa heikentävät kasvatettavien puiden kasvuedellytyksiä ja nostavat taimikonhoidon kustannuksia tarpeettomasti. Niin taimikon varhaisperkauksessa kuin varttuneempaa taimikkoa myöhemmin harvennettaessa tulee työn tavoitteena olla taimikon kehityksen turvaaminen seuraavaan toimenpiteeseen saakka. Tämä merkitsee riittävän kasvutilan antamista kasvatettavalle puustolle ja havupuutaimikoissa havu- ja lehtipuuston välisen kilpailun ennakoimista.

Lähde: Taimikonhoito – tavoitteet, menetelmät ja kustannukset. Saksa,T., Miina, J. & Uotila, K. 2016

Luonnonvarakeskus (Luke) tutkii taimikonhoidon optimaalista ajoitusta eri tavoin uudistetuissa taimikoissa eri kasvupaikoilla. Tavoitteena on tunnistaa kohteet, joissa selvitään yhdellä taimikonhoitokerralla ja toisaalta kohteet, joissa tarvitaan useampi operaatio. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on ennakoida toimenpiteiden ajankohdat muun muassa maaston kosteusindeksejä ja muuta ns. big dataa hyödyntäen.

Taimikonhoidon koneellistaminen haasteellista

Pääosa taimikonhoitotöistä tehdään nykyään manuaalisesti raivaussahalla. Taimikonhoidon koneellistamiseen on kehitetty erilaisia pienmetsäkoneille tai puunkorjuukalustolle tehtyjä ratkaisuja, mutta toistaiseksi koneellisen taimikonhoidon osuus on ollut vain 1–2 prosenttia koko taimikonhoidon alasta.

Lehtipuiden koneellisella kitkennällä vältetään vesakoituminen ja säästetään työaikaa. Suomessa vasta noin prosentti nuoresta metsäalasta hoidetaan koneellisesti. Kuva: Erkki Oksanen, Luke.

Yksi lupaava koneellinen taimikonhoitolaite on kitkevä perkain (Naarva, Pentin Paja Oy), jolla haittaava lehtipuusto kitketään juurineen nuoresta, noin metrin mittaisesta havupuutaimikosta. Kitkennän jälkeen lehtipuut eivät veso uudelleen, jolloin kitkennän tulisi riittää ainoaksi taimikonhoitotoimenpiteeksi. Tällöin koneellisen taimikonhoidon kustannukset ovat miestyönä tehdyn varhaisperkauksen ja myöhemmän taimikonhoidon yhteenlaskettuja kustannuksia pienemmät.

Toinen tapa pyrkiä yhteen koneelliseen taimikonhoitokertaan on estää lehtipuiden vesominen siten, että katkaisevaan taimikonhoitokoneeseen liitetty kantokäsittelylaite levittää samalla kantoa lahottavaa sientä, purppuranahakkaa. Parhaillaan selvitetään purppuranahakan tehoa käytännön mittakaavan kenttäkokeissa yhdessä Luken, laitevalmistajien ja purppuranahakka-valmisteen tuottajan (Verdera Oy) kanssa.

Parhaita käytäntöjä metsänomistajille ja metsäpalveluita tarjoaville yrityksille

Taimikonhoidon kustannukset ovat nousseet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana selvästi muiden metsänhoitotöiden kustannuksia nopeammin.  Taimikonhoidon rästit ovat Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan vain kasvaneet lisääntyneistä taimikonhoitomääristä huolimatta. Taimikonhoidon optimaalinen ajoitus ja toteutuksen laatu ovat avaintekijöitä, joilla taimikonhoitopalvelujen tuottavuutta voidaan nostaa ja lisätä oleellisesti hoidettujen taimikoiden pinta-alaa kokonaisresurssia kasvattamatta. Käytännön toimijoiden kanssa yhdessä tehtävällä tutkimus- ja kehittämistyöllä haetaan uusia toimintamalleja ja työkaluja metsänhoitopalveluiden kehittämiseksi.

Lisätietoja

Timo Saksa (metsänhoito)
Karri Uotila (taimikonhoidon kustannukset)
Jari Miina (taimikoiden kehityksen mallittaminen)
Veli-Matti Saarinen (taimikonhoidon koneellistaminen)
Ville Kankaanhuhta (metsänhoitopalvelut)

Yläreunan kuva: Erkki Oksanen, Luke