Parhaita porojen talvilaitumia ovat vanhojen ja varttuneiden kuusikoiden ja männiköiden jäkäläkankaat ja luppometsät. Kesällä porot laiduntavat heinä- ja ruohokankailla, metsälauhavaltaisilla hakkuualueilla sekä rehevillä soilla ja korvissa.

Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa porolaidunten määrää ja laidunympäristön tilan muutoksia. Se myös tutkii muutosten syitä. Parhaillaan (2017) on käynnissä koko poronhoitoalueen kattava inventointi, jonka tulokset raportoidaan alkuvuodesta 2019.

Koko poronhoitoalueella toteutettava laiduninventointi pohjautuu satelliittikuvien ja muiden tukiaineistojen avulla tehtyihin laidunkartoituksiin ja Maanmittauslaitoksen tietokantojen avulla tehtyihin maakäytön peitto- ja häiriöalueiden kartoituksiin. Kaikista paliskunnista kartoitetaan talvilaidunten määrät, metsikkörakenne ja sen muutokset sekä maankäyttömuotojen laajuus ja vaikutus laidunten käyttöön. Tehtyjen kartoitusten perusteella arvioidaan laidunten määrissä, rakenteessa ja käytettävyydessä tapahtuneita muutoksia.

Poronhoitoalueen pohjoisosassa (20 paliskuntaa) tehdään myös jäkälälaitumille sijoittuvien, aikaisemmin tutkittujen pysyvien koealueiden (625 kpl) kasvillisuusmittaukset. Koealojen avulla selvitetään, millaisia muutoksia paliskuntien jäkäliköiden kunnossa on tapahtunut inventointien välillä. Edelliset kasvillisuusmittaukset toteutettiin vuosina 1995–1996 ja 2005–2008.

Maa- ja metsätalousministeriö käyttää laiduninventointien tuloksia ja muita poronhoitoon liittyviä tietoja päättäessään paliskuntien suurimmasta sallituista poromääristä poronhoitoalueella. Enimmäismääristä päätetään kymmenen vuoden välein; seuraavan kerran vuonna 2020.

Laiduntietoa käytetään myös muun muassa ymäristötutkimuksissa, luontotyyppien tilan seurantatyössä sekä maankäytön, poronhoidon ja metsätalouden suunnittelussa.

Aiemmin laiduninventoinneista vastasivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (inventoinnit 1995–1996 ja 2005–2008) ja Metsäntutkimuslaitos osana Valtakunnan metsien inventointia. Molemmat tutkimuslaitokset kuuluvat nykyään Lukeen. Aiempia inventointeja käytetään vertailuaineistoina tutkittaessa laidunten muuttumista.

Jäkäliköt heikentyneet – taustalla monia syitä

Aikaisempien laiduninventointien perusteella porojen tärkeimmät talvilaitumet, jäkäliköt ja luppolaitumet, ovat vähentyneet, pirstoutuneet ja heikentyneet poronhoitoalueella. Inventoinnit osoittavat muun muassa jäkäliköiden jäkäläbiomassojen vähentyneet viime vuosikymmenien aikana merkittävästi erityisesti Ylä-Lapin alueella. Syitä jäkälämäärien vähenemiseen poronhoitoalueella on monia, ja syyt ja niiden voimakkuus vaihtelevat eri alueilla.

Jäkälämäärät ovat vähentyneet ja talvilaitumet heikentyneet erityisesti paliskunnissa, joissa

  • porotiheydet ovat olleet pitkään korkeat erityisesti jäkälälaitumilla
  • ei ole selvästi erillisiä talvi- ja kesälaidunalueita
  • metsien hakkuut ja metsien ikärakenteen muutokset ovat olleet merkittäviä ja vähentäneet maajäkälän ja luppolaidunten määriä
  • rakentaminen, infrastruktuuri ja luonnonvarojen käyttö ovat pirstoneet ja kuluttaneet laitumia yhä laajemmin (erityisesti poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa).

Useimmissa poronhoitoalueen etelä- ja keskiosan paliskunnissa sekä tunturipaliskunnissa ei ole selväpiirteistä vuodenaikaista laidunkiertoa. Näissä porot liikkuvat jäkäläkankailla myös keväästä syksyyn, mikä aiheuttaa jäkäliköiden voimakasta tallausta ja kulumista. Myös paikalliset tai muuttuvat sää- ja ilmasto-olosuhteiden muutokset vaikuttavat jäkälän uudistumiseen ja tuottavuuteen.

Luonnonlaidunten kestävä käyttö turvaa elinkeinon jatkuvuuden

Porolaidunten kestävään käyttöön ja poronhoitomenetelmiin vaikuttavat sekä poromäärät ja laidunten käyttötapa että metsätalous ja muu maankäyttö, kuten kaivosteollisuus, vesistörakentaminen, muut energiatuotantomuodot ja matkailu. Eri tekijöiden vaikutukset laitumiin ja poronhoitokäytäntöihin vaihtelevat poronhoitoalueen eri osissa.

Poronhoidon paikkatiedot ja työkalut maankäytön suunnitteluun -hankkeessa Luke kokoaa yhdessä SYKE:n kanssa porotalouden paikkatietokantaa ja siihen liittyviä työkaluja. Niitä voidaan hyödyntää suunniteltaessa poronhoidon, metsätalouden ja maankäytön toimintaa porolaidunten kannalta entistä kestävämmäksi.

Yläreunan kuva: Jouko Kumpula, Luke

Katso myös