Nurmen viljely on maamme yleisin pellonkäyttömuoto (n. 30 % pinta-alasta) ja noin puolet maataloustulosta tulee nurmentuotantoon perustuvasta maidon- ja naudanlihantuotannosta. Nurmentuotannon merkitys Suomen maatalouden kannattavuudelle ja kilpailukyvylle on ratkaiseva.

Kesällä karja laiduntaa nurmilaitumilla ja talvikaudeksi nurmisatoa korjataan talteen säilöen tuorerehuksi tai kuivaksi heinäksi. Tavallisesti nurmea saadaan korjattua 2­–3 satoa kesän aikana. Eniten viljellyt nurmikasvilajikkeet ovat timotei, nurminata ja puna-apila.

Vuonna 2014 säilörehua tuotettiin 470 000 hehtaarilla, kuivaheinää 90 000 hehtaarilla ja laidunkäytössä oli 70 000 hehtaaria nurmialasta. Vuotuinen tuotantomäärä on noin 7 milj. tonnia.

Vaikka nautojen lukumäärä on pienentynyt tasaisesti 1990-luvun alusta alkaen, maidontuotanto tai nurmipinta-ala eivät ole juuri pienentyneet. Nurmen pitäminen viljelykierrossa on yksi keino huolehtia peltomaan rakenteesta. Myös maatalouden tukijärjestelmä kannustaa nurmen viljelyyn, sillä tukea saa esimerkiksi talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä, suojavyöhykkeistä, luonnonhoitopelloista ja viljelyn monipuolistamisesta.

Lukessa tehtävä nurmentuotannon tutkimus pyrkii maidontuotannon taloudellisen kannattavuuden parantamiseen. Maidon tuottajahinta laski vuonna 2015 merkittävästi ja maidontuotannon taloudellinen kannattavuus heikkeni jyrkästi. Suurimmat kulut maidontuotannossa muodostuvat työkustannuksen ohella rehuista. Säilörehuntuotannon tehokkuutta pyritään kehittämään tuottamalla tietoa esimerkiksi erilaisten korjuuaika- ja lannoitusstrategioiden, laji- ja lajikevalintojen, erilaisten viljelytekniikoiden sekä muuttuvan ilmaston vaikutuksista sadon määrään ja ruokinnalliseen laatuun. Tutkimus tähtää sadon määrän ja sulavuuden optimointiin huomioiden eläinten ravitsemukselliset tarpeet ja hyvinvoinnin sekä yrittäjän taloudellisen tuoton maksimoinnin.

Toinen Luken nurmitutkimuksen keskeisistä tavoitteista on maataloudesta aiheutuvan ympäristökuormituksen vähentäminen. Pääosa nurmentuotannosta sijaitsee Sisä-Suomen järvialueella tai Pohjanlahden valuma-alueilla, mikä lisää nurmilta tulevan ravinnekuormituksen tutkimuksen merkitystä. Lukessa tutkitaan mm. ilmastonmuutoksen ja karjanlannan käytön vaikutuksia nurmilta tuleviin fosfori- ja typpihuuhtoumiin sekä ilmastovaikutuksiin. Nurmen käyttöä biokaasulaitoksen raaka-aineena sekä biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksen käyttöä nurmen lannoitteena tutkitaan tilakohtaisten ravinnekiertojen tehostamiseksi.