Ilmastonmuutoksessa hiilidioksidipitoisuus lisääntyy ilmakehässä ja lämpötila kohoaa. Tämä vaikuttaa peltoviljelyyn, sillä se kiihdyttää viljelykasvien kasvua ja kehitysrytmiä ja muuttaa kasvuoloja kuten maaperän ravinne- ja vesitaloutta. Hiilidioksidi lisää kasvien yhteyttämistä ja tehostaa veden käyttöä.

Lisääntynyt haihdunta voi kuitenkin tuoda ongelmia ja kuivuusjaksot lisätä kastelun tarvetta. Yleisesti ilmastonmuutoksen vaikutusta sadontuottoon on vaikea arvioida, koska suuri merkitys on sillä, miten säämuutokset ajoittuvat suhteessa viljelykasvien eri kasvuvaiheisiin. Kohonnut ilman lämpötila nostaa myös maaperän lämpötilaa, jolloin orgaanisen aineksen hajoaminen ja ravinteiden vapautuminen peltomaassa nopeutuvat.

Lämpenevässä ilmastossa niin luonnon kasvilajien kuin viljelykasvien sopeutuminen muuttuviin kasvuoloihin ratkaisee sen, miten ne menestyvät. Muuttuva ilmasto voi tuoda mukanaan uusia kasvilajeja ja aiemmin tuntemattomia tuholaisia. Leudommat talvet voivat auttaa tuttuja kasvintuholaisia levittäytymään uusille alueille ja talvehtimaan paremmin. Korkeammat kesälämpötilat lisäävät todennäköisyyttä yhä useamman tuholaissukupolven kehittymiseen esim. kirvoilla, ja siten tuholaisriskiä. Myös tuholaisia luontaisesti kurissa pitävien saalistajien ja loisten, esimerkiksi lintujen, kovakuoriaisten ja loispistiäisten lajisto ja menestyminen voivat muuttua ja vaikuttaa epäsuorasti tuholaisriskeihin.

Kasvitautien ja rikkakasvien riski kasvaa

Kasvitautien, esimerkiksi erilaisten homeiden, riski kasvaa lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa. Muuttuvan ilmaston mukana voi ilmaantua uusia rikkakasvilajeja, ja myös nykyiset rikkalajit saattavat hyötyä lisääntyvästä lämmöstä, jolloin rikkatorjunnan tarve lisääntyy.

Lämpenevässä ilmastossa kasvukausi pitenee, jolloin on mahdollista, että sadot kasvavat erityisesti Pohjois-Suomessa. Viljelylajisto ja viljelykierrot monipuolistuvat. Typpilannoitusta korvaavien palkokasvien, öljykasvien ja erikoiskasvien viljely voi yleistyä. Lisääntynyt sadanta tyypillisesti parantaa satotulosta, mutta liiallinen kosteus syksyllä voi huonontaa sadon laatua. Etelä- Suomessa alkukesän kuivuus voi haitata etenkin kevätviljojen kasvua. Talvituhoriskin muutosta on vaikea arvioida, koska siihen vaikuttavat mm. lumipeite ja lämpötilan vaihtelu. Yleisesti vallitsevat talvilämpötilat nousevat, joten syyskylvöisten, satoisampien viljelylajien viljely lisääntynee.

Ravinteiden huuhtoutuminen maaperästä saattaa lisääntyä

Talvien muuttuessa leudommiksi ja sateisemmiksi, voivat eroosio sekä ravinteiden vapautuminen ja huuhtoutuminen maaperästä lisääntyä. Myös roudan myönteinen vaikutus savimaiden rakenteeseen vähenee. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden hyödyt maan kasvukunnolle sekä ravinteiden sitomiselle korostuvat yhä enemmän. Aluskasvien, seosviljelyn ja syyskylvöisten viljelykasvien käyttö lisää maaperän orgaanisen aineksen määrää ja voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Energiakysymykset, kuten uusiutuvaan energiaan siirtyminen ja energiatehokkuuden parantaminen ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä maatiloille. Kun ilmasto lämpenee, kotieläinten sisäruokintakausi lyhenee ja rehujen varastointitarve pienenee. Tämä vähentää investointikustannuksia. Lisääntynyt laiduntaminen parantaa eläinten hyvinvointia, mutta saattaa lisätä rasitusta pelloille ja vesistökuormitusta. Eläintautien riski voi kasvaa.

Ilmastonmuutoksen tutkimus Lukessa

Luonnonvarakeskuksessa tutkitaan laajasti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia maatalouteen, kuten viljelymenetelmiin, viljelykasvien fysiologiaan ja sadontuottoon sekä maaperän ravinne- ja vesitalouteen, kasvihuonekaasupäästöihin ja hiileen. Tiedonvälityshankkeiden avulla tutkimustietoa viedään käytäntöön ja keskustellaan keinoista hillitä ilmastonmuutosta ja varautua sen vaikutuksiin. Maatilat ja kuluttajat pystyvät omalla toiminnallaan hillitsemään ilmastonmuutoksen etenemistä.