OECD:n kansainvälisen luokituksen mukaan yli 40 prosenttia suomalaisista asuu maaseudulla, ja maaseutu kattaa yli 95 prosenttia Suomen pinta-alasta. Lisäksi arvion mukaan maaseudulla asuu osa-aikaisesti yli 2,2 miljoonaa suomalaista, jotka eivät näy perinteisissä väestötilastoissa. Yli kolmanneksella suomalaisista on kaksoisidentiteetti: he kokevat olevansa sekä kaupunkilaisia että maalaisia.

Suomi poikkeaa maaseudultaan useimmista muista maista, sillä suuri osa resursseistamme, sekä aineellisista että aineettomista, sijaitsee maaseudulla. Suomen tavaraviennistä 68 % pohjautuu maaseudulta saataviin raaka-aineisiin ja hyödykkeisiin, ja 30 % maamme yrityksistä sijaitsee maaseudulla. Huomionarvoista on myös se, että globaalissa mittakaavassa ihmisten elintila on niukka resurssi, jota Suomesta löytyy yllin kyllin.

Maaseutu tuottaa yhteiskunnalle monia hyödykkeitä sekä hyvinvointia. Viime aikoina maaseutu on korostetusti kytketty osaksi biotalouden kehitystä ja sen mahdollisuuksia. Näin siksi, että käytännössä kaikki uusiutuvan energian resurssit sijaitsevat maaseudulla, ja niiden hyödyntäminen korostaa maaseudun ennakoidaan yhteiskunnallista roolia. Biotalous muodostaa jo nykyisin 16 % kansantalouden tuotosta.

Kärkenä kestävä kehittyminen

Luonnonvarakeskuksen maaseutua koskeva kehittäminen ja tutkimus ovat monimuotoisia. Hankkeet tuottavat  ratkaisuja muun muassa maaseutupolitiikan kehitykseen ja sen seurantaan, maaseudun pk-yritysten uusiutumiskykyyn ja toimintaedellytyksiin, kasvuyrittäjyyteen, maaseutualueiden kehitykseen ja niiden paikalliseen tukemiseen, maaseudun resilienssiin sekä kestävään kehitykseen, monipaikkaisuuteen ja hajautettuihin ratkaisuihin.

Kaikki nämä kehittämis- ja tutkimushankkeet pyrkivät tukemaan kestävän kehityksen mukaista toimintaa – asumista, yrittämistä, virkistäytymistä – ja muun muassa biotalouden kehityksen mahdollisuuksia. Tavoitteena on pyrkiä näkemään maaseudun uudet mahdollisuudet ja poistamaan kehitystä hidastavia tekijöitä sekä luoda uusia kestäviä elinkeinoja ja hyvinvointia.

Maaseudun kehityksen ymmärtäminen on tärkeää yhteiskunnan kannalta. Maaseutu on viime vuosikymmeninä kärsinyt Suomen epätasaisesta aluekehityksestä. Ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun alueet ovat menettäneet työpaikkoja sekä aktiivista väestöään, mikä on heikentänyt niiden menestymismahdollisuuksia. Samaan aikaan kaupungin läheisellä maaseudulla asuvat hyvinvoivimmat suomalaiset.

Tutkimus auttaa hyödyntämään maaseudun potentiaalia

Kehityksen hallitsemiseksi ja maaseudun tarjoaman hyvinvointipotentiaalin hyödyntämiseksi tarvitaan monipuolista maaseutututkimusta ja kehittämistoimintaa. Tässä tehtävässä Luonnonvarakeskuksella on oma roolinsa. Käynnissä olevissa tutkimuksissa toistuvat sanat biotalous, lähiruoka, kestävä asuminen, hyvinvointi, Green care, uusiutuvan energian tuotanto, hajautetut järjestelmät, resurssitehokkuus, monipaikkaisuus, kestävä kehitys ja maaseudun sosiaalinen kestävyys. Kaikki nämä liittyvät vahvasti maaseutuun ja sen muutokseen sekä uusien mahdollisuuksien luontiin.

Esimerkiksi biotalouden edistämiseksi Luonnonvarakeskuksessa on tutkittu, miten aluekehittämiseen käytettäviä resursseja voitaisiin käyttää tehokkaammin. Tällä hetkellä osa maaseutualueista on passiivisia, ja osin siksi ne jäävät aktiivisempia ja menestyviä maaseutualueita useammin kehittämisen ulkopuolelle.

Maaseudun hyvinvointi on koko yhteiskunnan etu

Maaseutua käsittelevien kehittämis- ja tutkimushankkeiden tuottaman tiedon avulla voidaan tukea valtakunnallista ja paikallista päätöksentekoa. Tutkittuun tietoon perustuvien päätösten ja valintojen avulla harvaan asutun maaseudun resurssit saadaan hyödynnettyä. Tässä onnistuminen määrittää osaltaan myös biotalouden tulevaisuuden.

Suomalainen yhteiskunta ja kansantaloutemme on järjestelmämuutoksessa: siirrymme fossiilisista raaka-aineista uusiutuviin, ja samalla tuotantotavat ja -rakenteet muuttuvat. Myös liikkumisen, työn, talouden ja yrittämisen luonne muuttuvat. On tärkeää, että tätä muutosta ennakoidaan ja analysoidaan sekä kaupunkien ja laajojen maaseutualueidemme että myös näiden välisen vuorovaikutuksen kannalta. Myös maaseudun käytäntöjen on muututtava kestäväksi jotta yhteiskunta ja talous voivat kokonaisuudessaan olla kestäviä.

Green Care

Maaseudun tulevaisuuden mahdollisuuksien tunnistaminen vaatii avointa ajattelua. Esimerkiksi vihreiden ja kestävien Green Care -palveluiden kehittämisessä on löydetty hevostallien ja maatilojen yhteistyömahdollisuudet sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa.

Suomessa ollaan pitkällä muun muassa hevosavusteisen toiminnan kehittämisessä (ratsastusterapia, sosiaalipedagoginen hevostoiminta).