Virtaavien vesien sähkökoekalastusten tuloksia käytetään yhdessä verkkokalastusten kanssa vesien ekologisen tilan määrittämiseen. Lisäksi tuloksia hyödynnetään vesien ekologista tilaa kuvaavien indikaattorien kehittämisessä vedenlaadun, kasviplanktonin, vesikasvien ja pohjaeläinten ohella. Sähkökoekalastusta käytetään yleisesti myös virtavesien kalataloudellisissa velvoitetarkkailututkimuksissa sekä muissa kalastotutkimuksissa.

Sähkökoekalastukset tehdään koski- tai virtapaikoissa erikoisvalmisteisella sähkökalastuslaitteella, jonka avulla veteen sijoitettujen anodihaavin ja katodijohdon väliin synnytetään pulssitettu tasavirtasähkökenttä. Anodihaavin läheisyydessä on kolme vyöhykettä, joista uloimmassa kalat karkottuvat, keskimmäisessä suuntaavat uintinsa kohti anodia ja sisimmässä taintuvat.

Sähkökoekalastusta Kymijoessa. Kuva Juha Laaksonen.

Taintuneet kalat kerätä talteen, minkä jälkeen ne voidaan käsitellä (mitata, punnita ja ottaa esimerkiksi DNA- tai iänmääritysnäyte). Käsittelyn jälkeen kalat virvoitetaan ja palautetaan takaisin koealalle.

Houkuttelevan ja tainnuttavan vyöhykkeen säde on veden sähkönjohtokyvystä ja laitteen säädöistä riippuen pari metriä. Luotettavia sähkökalastuksia pystytään tekemään vain melko matalassa (< 0,5 m) vedessä. Purojen ja pienten jokien koealat voidaan kalastaa yleensä koko uoman leveydeltä, mutta suurissa joissa sähkökalastus onnistuu vain matalilla ranta-alueilla. Sähkökoekalastusta voi harjoittaa vain erityisluvalla.

Sähkökoekalastus tehdään yleensä vakioidulla koealalla, jonka pinta-ala tiedetään. Kahden tai kolmen peräkkäisen poistopyynnin avulla voidaan arvioida koealan kokonaiskalamäärä lajeittain. Kertakalastuksissa käytetään kalamäärän indeksinä pelkkää saalista tai kokonaiskalamäärä arvioidaan aikaisempien poistopyyntien avulla lasketun pyydystettävyyden perusteella.

Sähkökalastuslaitteella voidaan pyydystää hyvin monenlaisissa virtavesissä eläviä kaloja. Erityisesti se soveltuu lohen ja taimenen jokipoikasten pyydystämiseen. Näin ollen tällä menetelmällä tehdyt seurantatutkimukset painottuvat niihin jokiin, joissa elää alkuperäisiä tai luonnonvaraisia lohi- tai taimenkantoja.

Kuva: Sähkökoekalastamalla arvioidut taimenen poikasten yksilömäärät (kpl sataa purometriä kohden) Vantaanjoen Longinojassa. Saat kuvan suurempana klikkaamalla sitä.