Merivaelteinen taimen on lisääntynyt alkujaan lähes kaikissa Suomen Itämeren puoleisissa joissa. Nykyisin alkuperäiseksi katsottu kanta elää meillä enää vain 12 joessa. Näistä yhdeksän laskee Suomenlahteen tai sen lähialueelle.

Lisäksi meritaimenta on kotiutettu moniin virtavesiin. Kotiutuskantana käytettiin aikaisemmin Isojoen taimenkantaa, mutta nykyisin Suomenlahden länsiosiin kotiutetaan Ingarskilanjoen kantaa ja itäosiin Mustajoen kantaa. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka suuri, ellei nykyistä kalastuskuolevuutta meressä ja jokisuissa alenneta. Jokialueella meritaimenkantojen tilaa parantavat muun muassa kunnostukset, kalatiet ja vesiensuojelutoimet.

Kutevia meritaimenia Mustajoessa. Valokuva: Esko Kivistö, Luke.

Alkuperäisten meritaimenkantojen tila vaihtelee joittain

Ingarskilanjoen kunnostus- ja hoitotyöt ovat tuottaneet tulosta, sillä viime vuosina on joen pääuoman koskissa ollut kohtalaisen runsaasti luonnonpoikasia. Meritaimenkanta on myös viljelyssä ja sitä tuetaan nykyisin joka toinen vuosi toteutettavilla vaelluspoikasistutuksilla.

Siuntionjoessa elää kaksi luonnonvaraista taimenpopulaatiota. Toinen pääuomassa ja toinen Kirkkojoen haarassa. Pääuoman populaatiolla on olemassa meriyhteys ja Kirkkojoessakin vaellukset helpottuvat Munksin kalateiden valmistuttua. Siuntionjoen taimenta on pyritty elvyttämään tekemällä siirtoistutuksia latva-alueiden taimenettomille tuotantoalueille. Siirtoistutuksista on vastannut Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry.

Espoonjoen taimenpopulaatiota seurataan säännöllisesti. Lisääntymistä tapahtuu sekä pääuomassa että molemmissa sivujoissa Glimsinjoessa ja Glomsinjoessa. Parina viime vuonna poikastiheydet pääuomassa ovat olleet keskimääräistä suuremmat.

Mankinjoella taimen lisääntyy pääuoman alimassa koskessa sekä Gumbölenjoessa ja siihen laskevassa Virtavesien hoitoyhdistyksen kunnostamassa Karhusuonpurossa, jonka poikastiheydet olivat vuonna 2018 suuria. Gumbölenjoella taimen on kärsinyt vedenoton aiheuttamasta säännöstelystä ja hyviä poikasvuosiluokkia on syntynyt vain poikkeuksellisen runsasvetisinä vuosina. Vaellusalueet laajenevat Gumbölen kalatien valmistuttua.

Sipoonjoella taimen lisääntyy Byabäckenissä sekä siihen laskevassa Ritobäckenissä. Satunnaisesti luonnonpoikasia on tavattu myös pääuomasta Brobölen alueelta. 2000-luvun alkupuolella taimen oli kadota kokonaan Sipoonjoen vesistöstä, mutta viime vuosina on tapahtunut selvää elpymistä. Taimenseurannasta vastaa pääosin Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry.

Virojoella taimenella on nousumahdollisuus merestä Kantturakosken padolle sekä sen alapuolelle laskevaan Saarasjärvenojaan, jossa lisääntyminen on säännöllistä.

Urpalanjoella taimenen pääasialliset lisääntymisalueet sijaitsevat Venäjän puolella. Suomenpuoleisista koskista taimenen luonnonpoikasia on tavattu satunnaisesti vain Muurikkalan alueelta.

Mustajoessa elää Ingarskilanjoen lisäksi toinen Suomenlahden alueen viljelyyn otetuista luonnonvaraisista meritaimenkannoista. Joki laskee Venäjän puolella Viipurinlahteen, mutta tärkeimmät poikastuotantoalueet sijaitsevat Suomen puolella.

Alkuperäiseksi luokiteltu meriyhteydessä elävä taimenkanta elää myös Saaristomeren puolelle laskevassa Kiskonjoen vesistössä.

Graafit: 0+ikäisten luonnonpoikasten tiheyksiä (yks./100 m²) eri joissa.

Meritaimenta kotiutettu useisiin jokiin

Meritaimenta on kotiutettu Suomenlahden alueella muun muassa Vehkajokeen, Summanjokeen, Kymijokeen, Koskenkylänjokeen, Vantaanjokeen, Fiskarsinjokeen, sekä moniin Helsingin ja Espoon mereen laskeviin kaupunkipuroihin.

Vantaanjokeen kotiutettu meritaimen lisääntyy koko pääuoman alueella ja Keravanjoen alaosassa. Laajimmat lisääntymisalueet sijaitsevat Nurmijärven Nukarissa ja Myllykoskella. Suurimmat poikastiheydet on havaittu kuitenkin sivupurojen ja -jokien koskialueilla. Alimmassa sivupurossa Longinojassa poikastiheydet ovat nykyisin erittäin suuria.

Kymijoesta on tavattu vuosittain pieniä määriä meritaimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia. Joki soveltuu suuren kokonsa vuoksi selvästi paremmin lohen luonnontuotantoon.

Taimenen luonnonpoikasia on viime vuosina tavattu myös muun muassa Helsingin Mätäjoesta, Haagnpurosta, Mustapurosta ja Mellunkylänpurosta sekä Espoon Gräsanojasta ja Finnoonojasta. Monin paikoin vuoden 2018 poikastiheydet ovat edellisen syksyn sateiden ja edullisten kesäolosuhteiden vuoksi olleet lähdevaikutteisissa puroissa varsin korkeita.

Yläreunan kuva: Ari Saura, Luke