Merivaelteinen taimen on lisääntynyt alkujaan lähes kaikissa Suomen Itämeren puoleisissa joissa. Nykyisin alkuperäiseksi katsottu kanta elää meillä enää vain 15 joessa. Näistä yhdeksän laskee Suomenlahteen tai sen lähialueelle.

Lisäksi meritaimenta on kotiutettu moniin virtavesiin. Kotiutuskantana käytettiin aikaisemmin Isojoen taimenkantaa, mutta nykyisin Suomenlahden länsiosiin kotiutetaan Ingarskilanjoen kantaa ja itäosiin Mustajoen kantaa. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka suuri, ellei nykyistä kalastuskuolevuutta meressä ja jokisuissa alenneta. Vuoden 2019 uhanalaisuusluokituksessa meritaimen arvioitiin erittäin uhanalaiseksi. Jokialueella meritaimenkantojen tilaa parantavat muun muassa kunnostukset, kalatiet ja vesiensuojelutoimet.

Kutevia meritaimenia Mustajoessa. Valokuva: Esko Kivistö.

Alkuperäisten meritaimenkantojen tila vaihtelee joittain

Ingarskilanjoen kunnostus- ja hoitotyöt ovat tuottaneet tulosta, sillä viime vuosina on joen pääuoman koskissa ollut kohtalaisen runsaasti luonnonpoikasia. Viime vuosina erityisesti Pro Inkoo ry:n tekemät talkookunnostukset ovat olleet tuloksekkaita. Meritaimenkanta on myös viljelyssä ja sitä tuetaan nykyisin joka toinen vuosi toteutettavilla vaelluspoikasistutuksilla.

Siuntionjoessa elää kaksi luonnonvaraista taimenpopulaatiota. Toinen pääuomassa ja toinen Kirkkojoen haarassa. Pääuoman populaatiolla on olemassa meriyhteys ja Kirkkojoessakin vaellukset ovat helpottuneet Munksin kalateiden valmistuttua. Siuntionjoen taimenta on pyritty elvyttämään tekemällä siirtoistutuksia latva-alueiden taimenettomille tuotantoalueille. Siirtoistutuksista on vastannut Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry.

Espoonjoen taimenpopulaatiota seurataan säännöllisesti. Lisääntymistä tapahtuu sekä pääuomassa että molemmissa sivujoissa Glimsinjoessa ja Glomsinjoessa. Parina viime vuonna poikastuotanto on ollut suhteellisen tasaista. Vuonna 2019 Silvestris luontoselvitys oy:n tekemissä tarkkailusähkökalastuksissa poikastiheydet Glimsinjoen yläosassa olivat suuria.

Mankinjoella taimen lisääntyy säännöllisesti pääuoman alimassa koskessa sekä Gumbölenjoessa ja siihen laskevassa Virtavesien hoitoyhdistyksen kunnostamassa Karhusuonpurossa. Vuonna 2019 luonnonpoikasia löydettiin myös ylempää pääuomasta. Gumbölenjoella taimen on kärsinyt vedenoton aiheuttamasta säännöstelystä ja hyviä poikasvuosiluokkia on syntynyt vain poikkeuksellisen runsasvetisinä vuosina. Vaellusalueet laajenevat Gumbölen kalatien valmistuttua.

Sipoonjoella taimen lisääntyy Byabäckenissä sekä siihen laskevassa Ritobäckenissä. Satunnaisesti luonnonpoikasia on tavattu myös pääuomasta Brobölen alueelta. 2000-luvun alkupuolella taimen oli kadota kokonaan Sipoonjoen vesistöstä, mutta viime vuosina on tapahtunut selvää elpymistä. Vuonna 2019 Byabäckenissä tehtiin havintoja kookkaista kutukaloista. Taimenseurannasta vastaa pääosin Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry.

Virojoella taimenella on nousumahdollisuus merestä Kantturakosken padolle sekä sen alapuolelle laskevaan Saarasjärvenojaan, jossa lisääntyminen on säännöllistä.

Urpalanjoella taimenen pääasialliset lisääntymisalueet sijaitsevat Venäjän puolella. Suomenpuoleisista koskista taimenen luonnonpoikasia on tavattu satunnaisesti vain Muurikkalan alueelta. Muurikkalan patoon rakennetussa kalatiessä olevan Vaki-laskurin mukaan vuonna 2019 kookkaita lohikaloja nousi myös Muurikkalan yläpuolelle.

Mustajoessa elää Ingarskilanjoen lisäksi toinen Suomenlahden alueen viljelyyn otetuista luonnonvaraisista meritaimenkannoista. Joki laskee Venäjän puolella Viipurinlahteen, mutta tärkeimmät poikastuotantoalueet sijaitsevat Suomen puolella. Poikastiheydet ovat parina viime vuonna olleet hyvällä tasolla.

Muita Viipurinlahteen laskevia jokia, joissa mahdollisesti elää alkuperäistä meritaimenta ovat Kilpeenjoki, Rakkolanjoki ja Santajoki.

Alkuperäiseksi luokiteltu meriyhteydessä elävä taimenkanta elää myös Saaristomeren puolelle laskevissa Kiskonjoen, Purilanjoen ja Paimionjoen sekä mahdollisesti myös Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöissä.

0+ -ikäisten luonnonpoikasten tiheyksiä eri joissa

Meritaimenta kotiutettu useisiin jokiin

Meritaimenta on kotiutettu Suomenlahden alueella muun muassa Vaalimaanjokeen, Vehkajokeen, Summanjokeen, Kymijokeen, Koskenkylänjokeen, Vantaanjokeen, Fiskarsinjokeen, sekä moniin Helsingin ja Espoon mereen laskeviin kaupunkipuroihin.

Vantaanjokeen kotiutettu meritaimen lisääntyy koko pääuoman alueella ja Keravanjoen alaosassa. Laajimmat lisääntymisalueet sijaitsevat Nurmijärven Nukarissa ja Myllykoskella. Suurimmat poikastiheydet on havaittu kuitenkin sivupurojen ja -jokien koskialueilla. Alimmassa sivupurossa Longinojassa poikastiheydet ovat vakiintuneet nykyisin korkealle tasolle.

Kymijoesta on tavattu vuosittain pieniä määriä meritaimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia. Joki soveltuu suuren kokonsa vuoksi selvästi paremmin lohen luonnontuotantoon.

Vaalimaanjoessa on vuosia kestäneiden kunnostustoimien ja kotiutusistutusten ansiosta alkanut tapahtua taimenen lisääntymistä.

Taimenen luonnonpoikasia on viime vuosina tavattu myös muun muassa Helsingin Mätäjoesta, Haagnpurosta, Mustapurosta ja Mellunkylänpurosta sekä Espoon Gräsanojasta ja Finnoonojasta. Monin paikoin vuoden 2019 poikastiheydet ovat edellisen syksyn sateiden ja edullisten kesäolosuhteiden vuoksi olleet lähdevaikutteisissa puroissa varsin korkeita.

Yläreunan kuva: Ari Saura, Luke