Suomen puoleisella Pohjanlahdella meritaimenta on alun perin esiintynyt arviolta yli 20 joessa. Luontaisesti lisääntyviä alkuperäisiä kantoja on jäljellä enää kolme: Tornionjoen, Lestijoen ja Isojoen kannat. Lisäksi on jokia, kuten Kiiminki- ja Merikarvianjoki, joiden kannat ovat ainakin osittain sekoittuneita muiden jokien taimenilla tehtyjen istutusten vuoksi.

Pohjanlahden meritaimenkantojen tila alkoi kauttaaltaan heikentyä viime vuosisadan puolivälistä lähtien. Merkittävimmät syyt heikentymiseen ovat voimalaitospatojen ja muiden vaellusesteiden rakentaminen, liian suuri kalastuskuolevuus, maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon aiheuttama kiintoaine- ja ravinnekuormitus.

Tornionjoessa esiintyy sekä meritaimenta että paikallista taimenta. Tärkeimmät merivaelteisen taimenen lisääntymisalueet sijaitsevat vesistön keskiosan sivujoissa.

Kartta: Tornionjoen vesistön tärkeimpiä meritaimenen lisääntymisjokia

Tornionjoen sivujokien luonnonpoikastiheydet ovat olleet 2000-luvun alusta lähtien korkeampia kuin 1980- ja 1990-luvuilla. Poikastiheydet ovat kuitenkin joen tuotantokykyyn nähden alhaisia ja tiheyksissä on sekä jokien että vuosien välillä suurta vaihtelua. Osasta sivujokia ei joka vuosi löydetä lainkaan taimenen kesänvanhoja poikasia, mikä kertoo kutukalojen vähyydestä. Syksyn 2018 sähkökalastuksissa taimenen kesänvanhojen luonnonpoikasten tiheydet olivat 2000-luvun keskimääräistä tasoa alhaisempia.

Tornionjoen alaosalla, Kattilakoskella, on arvioitu kaikuluotaimilla kudulle nousevien meritaimenten määriä vuodesta 2010 lähtien. Seurantatietojen perusteella nousutaimenten määrät kasvoivat vuosien 2013–2016 aikana. Vuonna 2016 arvioitiin luotaimien ohitse uineen noin tuhat nousutaimenta, mikä on seurantahistorian ennätys. Vuonna 2017 taimenmäärä kuitenkin pieneni selvästi. Vuonna 2018 Tornionjoella aloitettiin tutkimus, jossa radiolähettimillä merkittyjen meritaimenten avulla kerätään tietoja niiden vaelluskäyttäytymisestä ja kutualueista.

Graafi: Pakajoen ja Äkäjoen 0+ ikäisten luonnonpoikasten
tiheydet (yks./100 m2) vuodesta 1981 lähtien

Taimenen jokipoikanen, kuva: Ville Vähä, Luke.

Perämeren eteläosaan laskevassa Lestijoessa meritaimenen luonnonlisääntyminen on satunnaista ja kannan säilyminen on nykyisellään hyvin epävarmaa. Taimenkantaa on tuettu vuosittain poikasistutuksilla. Taimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia on viime vuosina löytynyt pieniä määriä muutamilta koskilta. Joella on tehty runsaasti kunnostustoimia. Vuonna 2014 valmistui noin 35 kilometrin päässä jokisuulta sijaitsevalle Korpelan voimalaitokselle uusi kalatie, joka mahdollisti taimenten nousun joen yläosalle yli 90 vuoden tauon jälkeen. Tämä avasi vaeltavalle taimenelle runsaasti lisää kutualueita, joiden vedenlaatu on selvästi parempi joen alaosaan verrattuna.

Graafi: Lestijoen 0+ ikäisten luonnonpoikasten tiheydet (yks./1002) vuodesta 1992 lähtien

Selkämeren rannikolla meritaimenen luonnonkanta on jäljellä vain Isojoessa, jossa sitä tuetaan vuosittain poikasistutuksilla. Taimenen poikastiheydet ovat olleet viime vuosina kohtalaisia ja kesänvanhoja luonnonpoikasia on esiintynyt tutkituilla koealueille jonkin verran aiempaa enemmän.

Isojoen taimenen vaellusyhteyksiä on viime vuosien aikana kehitetty. Esimerkiksi joen poikki kulkeviin pohjapatorakenteisiin on tehty kalateitä (mm. Storgrundfors, Peruskoski ja Iivarinkylä) ja Villamon pato on kokonaan poistettu. Toimenpiteillä on pyritty sekä helpottamaan taimenen nousuvaellusta että avaamaan vaellusyhteys myös Isojoen latva-osiin, Villamon yläpuolisille vesialueille.

Isojoen taimenkannan tilan kehitystä seurataan pääasiassa laaja-alaisilla sähkökalastuksilla. Vuonna 2019 toteutetaan lisäksi nousutaimenten radiolähetinseuranta osana Freshabit hanketta. Telemetriaseurannan päätavoitteena on selvittää Isojoen taimenen vaelluskäyttäytymistä ja levittäytymistä vesistöalueelle, erityisesti uusille Villamon yläpuolelle avautuneille alueille.

Graafi: Isojoen 0+ ikäisten luonnonpoikasten tiheydet (yks./1002) vuodesta 1992 lähtien

Yläreunan kuva: Ville Vähä, Luke