Luken tuoreimman muikkuseurannan mukaan keväällä 2015 kuoriutuneista muikunpoikasista selviytyi pyyntikokoon saakka keskimääräistä vahvempi vuosiluokka, ainoastaan Itä-Suomessa muikkukannat jäivät keskitason alapuolelle.

Itä-Suomen keskiarvoa heikensi Saimaan suurien järvien tilanne. Viime keväänä Puruveteen, Pihlajaveteen sekä eteläiseen Saimaaseen Kyläniemen molemmin puolin kehittyi vain heikko muikkuvuosiluokka. Yleensä muikkusaaliissa suurin osa on edellisenä vuonna kuoriutunutta, toisella vuodellaan olevaa muikkua.

Tänä kesänä vuoden vanha muikku puuttuu Saimaan alueen järvistä lähes kokonaan. Kalastettavaa on kuitenkin riittänyt näissäkin vesissä, koska vuonna 2014 kuoriutui vahva vuosiluokka. Tämä kaksivuotias muikku on nyt ollut kookasta, noin 15 senttistä, mikä miellyttää ostajia.

Muilla alueilla, Länsi-Suomessa, Oulun korkeudella sekä Lapissa muikkuvuosiluokka 2015 oli keskimääräistä vahvempi. Muikun kutukannat olivat viime syksynä, 2015, keskiarvon tuntumassa. Ainakin Saimaan suurilta järviltä on kuulunut tietoja, että tänä keväänä on kuoriutunut ennätysmäisen vahva hottakanta. Kevät oli lämmin ja järvien rantavesissä riitti pikkumuikuille syötävää. Poikaset ovat kasvaneet nopeasti ja olivat juhannuksen aikoihin jo viisisenttisiä.

Muikku on saaliin määrän ja arvon perusteella sisävesien ammattikalastuksen tärkein saaliskala. Vuotuinen saalis on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut 2,5–2,8 miljoonaa kiloa. Saimaan vesistä, Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen alueilta, saadaan liki puolet ammattikalastuksen muikkusaaliista.

Runsaudenvaihtelut ovat tyypillisiä

Suuret runsaudenvaihtelut ovat tyypillisiä muikulle. Vaihtelua aiheuttavat muun muassa kannan sisäinen ravintokilpailu tai epäedulliset ympäristö- tai säätekijät. Varsinkin keväällä, pian muikunpoikasten kuoriutumisen jälkeen sattuvat kovat tuulet ja kylmät säät heikentävät poikasten ravinnonsaantia ja selviytymistä.

Jos parina, kolmena peräkkäisenä vuonna muikkukanta jää harvaksi, voi tuloksena olla pitkäaikaisempikin katovaihe. Tällainen pitkä, lähes kymmenen vuoden kato koettiin 1980–1990-lukujen vaihteessa. Sittemmin pitkäkestoisia ja laajoja muikkukatoja ei ole kehittynyt, mutta tyypilliseen tapaan, vaihtelu on järvien ja vuosien välillä suurta. Muikkusaalis on kuitenkin tilastotutkimusten mukaan kasvanut vakaasti.

Kannanseurannasta apua kalakantojen hoitoa varten

Seurannan tavoitteena on saada vuosittain yleiskuva maamme muikkukannoista ja ennakoida tulevaa kehitystä. Sisävesillä kalakantaseurannan painopiste on muikussa, mutta myös muista talouskaloista kerätään tietoa. Kannanseurannan tavoitteena on tuottaa tietoa kalastuksen ja kalakantojen hoidon ohjaukseen sekä turvata onnistunutta biotaloutta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Tiedot muikkukantojen suhteellisesta runsaudesta kerätään vuosittain yli sadalta kalastajalta ja tutkijalta kevättalvella lähetettyjen kyselyiden avulla. Tietoja saadaan noin 80 muikkujärveltä. Kutukantoja on kartoitettu vuodesta 1988 lähtien ja hottakantoja, eli ensimmäistä vuottaan eläviä muikunpoikasia, vuodesta 1996. Kalastajilta kysytään myös muita kalastukseen liittyviä asioita, muun muassa yksikkösaalista, kalojen kokoa ja saaliin menekkiä. Tärkeimmiltä ammattikalastusjärviltä seurataan kalakantojen tilaa tarkemmin, muun muassa saalisnäytteiden ja kalastuskirjanpidon avulla.

Muikkuvuosiluokan (hottamuikun) runsausindeksin prosentuaaliset muutokset koko Suomessa. Indeksi 100 = vuosien 1996 – 2015 keskiarvo. Muikkuvuosiluokan runsauden arvio perustuu noin 100 ammattikalastajalle vuosittain lähetettyyn kyselyyn ja koskee noin 80 järveä eri puolilla maata.
Muikkuvuosiluokan (hottamuikun) runsausindeksin prosentuaaliset muutokset koko Suomessa. Indeksi 100 = vuosien 1996 – 2015 keskiarvo. Muikkuvuosiluokan runsauden arvio perustuu noin 100 ammattikalastajalle vuosittain lähetettyyn kyselyyn ja koskee noin 80 järveä eri puolilla maata.