Näätämöjoki on Tenojoen ohella sekä Suomen että Norjan merkittävimpiä lohijokia ja suosittu virkistyskalastuskohde. Joki saa alkunsa Inarissa sijaitsevasta Iijärvestä yli 80 kilometrin päässä jokisuulta. Norjan puolella joki virtaa viimeiset 30 km laskien vetensä Näätämövuonon kautta Barentsin mereen.

Näätämöjoki (norjaksi Neidenelva) on Suomen harvoja luonnonlohijokia, eikä vesistöön saa istuttaa kaloja. Vesistön vaelluskalakantojen tilan parantamiseksi on joen alaosalla sijaitsevaan Kolttakönkään putoukseen rakennettu kalatie. Näätämöjoen kansainvälisestä luonteesta johtuen lohenkalastusta säädellään Suomen ja Norjan yhteisellä kalastussopimuksella.

Suurin osa lohesta pyydetään Norjan puolella

Näätämöjoen lohi on voimakkaan kalastuksen kohteena. Sitä pyydetään Norjan rannikolla, Näätämövuonossa ja lopulta itse Näätämöjoessa, sekä Norjan että Suomen puolella. Jokikalastuksen saaliista on 2000-luvulla suurin osa (>70 %) pyydetty Norjan puoleiselta osalta, jossa lohta kalastetaan vapavälineiden lisäksi perinteisellä ”käpälä” -heittoverkolla. Runsaslukuinen määrä suomalaisia kalastusmatkailijoita vierailee vuosittain joen alajuoksun tunnetuilla lohipooleilla, Neidenin kylän alueella.

Suomen puolen lohisaaliin pääosan pyytävät paikalliset kalastajat (>70 %), lähinnä lohiverkoilla. Suomen puoleisella erämaa-alueella kalastavat matkailijat saavat vuosittain lohta n. 500–1000 kg, lohikaudesta ja olosuhteista riippuen.

Näätämöjoen vesistön lohisaalis (kg) vuosina 1972–2015 eri kalastustavoilla Suomessa ja Norjassa. Musta katkoviiva kuvaa pitkän aikavälin (1972–2015) keskisaalista.
Näätämöjoen vesistön lohisaalis (kg) vuosina 1972–2015 eri kalastustavoilla Suomessa ja Norjassa. Musta katkoviiva kuvaa pitkän aikavälin (1972–2015) keskisaalista.

Tärkeimmät lisääntymisalueet sijaitsevat Suomessa

Vaikka Näätämöjoen lohisaaliista suurin osa saadaan joen Norjan puoleiselta osalta, sijaitsevat vesistön tärkeimmät ja laajimmat kutu- ja poikastuotantoalueet Suomen puolella. Näätämöjoen pääuoman lisäksi lohi lisääntyy merkittävissä määrin myös Silijoessa. Kaikkiaan Näätämöjoen vesistössä arvioidaan olevan yli 100 km lohelle soveltuvia tuotantoalueita.

Näätämöjoen lohikannan koko ja lohisaaliit vaihtelevat suuresti vuosien välillä, mutta merkittävää nousevaa tai laskevaa pitkäaikaismuutosta ei ole havaittu. Lohen poikastuotannon arvioidaan kuitenkin olevan selvästi potentiaalia pienempää erityisesti joen Suomen puoleisella osalla, heikentyen kohti lohen levinneisyysalueen yläosaa. Alhaiset poikastiheydet indikoivat liian vähäistä kutukantaa suhteessa elinympäristön laatuun. Kalastuksen säätelyn tavoitteena onkin lohen kutukantojen kasvattaminen pitkällä aikavälillä.

Lohen ohella Näätämöjoki on merkittävä harjus-, siika- ja taimenjoki. Joen alajuoksulla, pääosin Norjan puolella esiintyy merivaelteista taimenta, kun taas vesistön keski- ja yläjuoksulla suurin osa taimenista on jokitaimenia. Ne hyödyntävät kasvualueenaan Näätämöjoen lukuisia järviä ja suvantolaajentumia.

Tutkimukset ja seurannat

Näätämöjoen lohikantaa ja sen tilaa tutkittu 1970-luvulta lähtien ja perusseurantoja tehdään vuosittain. Luonnonvarakeskuksen tuottamaa tietoa hyödynnetään lohenpyynnin säätelytarpeiden arvioinnissa sekä vesistön vaelluskalakantojen hoidon suunnittelussa. Tietoja hyödyntävät lisäksi muun muassa Pohjois-Atlantin lohen suojelujärjestö (NASCO) ja Kansainvälinen Merentutkimusneuvosto (ICES). Näätämön keskeisiä seurantoja ovat:

  • Kalastus- ja saalistilastointi
  • Jokipoikastiheyksien arviointi sähkökoekalastuksin
  • Nousulohien ikä- ja kokorakenteen sekä alkuperän (villi-/kassilohi) selvittäminen suomunäytteistä
  • Poikasnäytteiden keruu Gyrodactylus salaris -loisen mahdollisen esiintymisen selvittämiseksi

Näätämöjoen lohen merkittävimmät ongelmat ja uhkatekijät

  • Alhaiset kutukannat vesistön tärkeimmillä lisääntymisalueilla Suomen puolella
  • Gyrodactylus salaris -loisen leviämisriski

Yläreunan kuva: Panu Orell/Luke