Kymijoen lohikantaa on tuettu istutuksilla, mutta luonnonpoikastiheydet ovat viime vuosina kasvaneet. Lohi lisääntyy luonnonvaraisesti Langinkoskenhaarassa Koivukosken alapuolisilla koskialueilla, mutta jonkin verran myös yläpuolisilla koskialueilla.

Kymijoen vaelluspoikastuotanto on vaihdellut 9 000–29 000 poikasen välillä vuosina 2010–2014. Arvio vaelluspoikasten määrästä on hyvin epävarma. Korkeakosken kalatien valmistuessa poikastuotannon odotetaan kasvavan huomattavasti nykyisestä.

Kymijokeen istutettiin vuonna 2014 noin 128 000 kaksivuotiasta lohen vaelluspoikasta, joka määrältään vastasi noin 90 prosenttia kaikista suomalaisten Suomenlahdelle tekemistä vaelluspoikasistutuksista. Lähivuosina Kymijoen kalateiden yläpuoliselle jokialueelle istutetaan yksivuotiaita jokipoikasia. Tällä pyritään leimauttamaan lohia jokialueelle, mikä saattaa vahvistaa näistä kasvaneiden kutulohien nousuhalukkuutta Korkeakosken ja Koivukosken kalateistä.

Kymijoesta kalastettiin vuonna 2014 arviolta 3 000 kiloa lohta. Kymijoen jokialueen kaikki kalastus on vapaa-ajankalastusta, ja haaroissa. Kymijoen alaosan vapakalastussaalis on tilastoitu vuodesta 1995 lähtien (Kuva 1).

Kuva1. Lohi- ja meritaimensaalis Kymijoen vapakalastuksessa vuosina 1995–2015 (kaikki alueet yhteensä). Lähde: http://www.lohikeskuskotka.fi/
Kuva1. Lohi- ja meritaimensaalis Kymijoen vapakalastuksessa vuosina 1995–2015 (kaikki alueet yhteensä). Lähde: http://www.lohikeskuskotka.fi/

Istutusmääriä on vähennetty

Kymijoki on valuma-alueeltaan ja virtaamaltaan Suomen neljänneksi suurin joki. Kymijoessa on Päijänteen ja meren välillä 12 voimalaitosta ja useita säännöstelypatoja. Kymijoessa ei muista isoista rakennetuista joista poiketen harjoiteta lyhytaikaissäännöstelyä, mikä on merkittävä etu vaelluskalojen kannalta.

Vaelluskalojen kannalta potentiaalisimmat alueet sijaitsevat joen alajuoksulla, ja joen Anjalankosken alapuolinen osa on lähes kokonaisuudessaan Natura-ohjelmassa.

Kymijoen alkuperäinen lohikanta tuhoutui 1900-luvulla joen patoamisen ja teollisuuden jätevesipäästöjen takia. Voimatalouden lisäksi Kymijokea rasittavat teollisuuden ja asutuksen jätevedet sekä maataloudesta tuleva hajakuormitus. Tehokkaiden jäteveden puhdistusmenetelmien kehittymisen myötä vedenlaatu on parantunut huomattavasti huonoimmista ajoista. Osa kuormittajista on myös poistunut viime vuosina.

Nykyään Kymijokeen nousee alkuperäisen lohen tilalle 1970-luvun lopussa kotiutettu Nevan-kantaa oleva lohi. Kymijokeen on istutettu enimmillään noin 350 000 lohen vaelluspoikasta, mutta viime vuosina istutusmäärät ovat pienentyneet noin 150 000 vaelluspoikaseen. Alhaisemmat istutusmäärät johtuvat vesistön kuormittajille asetettujen istutusvelvoitteiden pienenemisestä.

Arviot Kymijoen luonnontilan aikaisesta lohen vaelluspoikastuotannosta ovat vaihdelleet 250 000–420 000 poikasen välillä. Nykyisessä tilanteessa Kymijoen vaelluspoikastuotantopotentiaalin Anjalankosken alapuolisella jokialueella on arvioitu olevan 100 000 – 300 000 vaelluspoikasta/vuosi.

Rakentamattomat jokiosuudet, suojeluhankkeet ja veden laadun parantamisen eteen tehty työ ovat mahdollistaneet sen, että Kymijoen alaosa on priorisoitu korkealle kansallisen kalatiestrategian kärkikohteena.

Tutkimus apuna elinvoimaisten kalakantojen turvaamisessa

Kymijoen lohikannan tilaa on seurattu ja tutkittu 1980-luvulta lähtien. Luonnonvarakeskuksen seurantatutkimusten lisäksi Kymijoella tehdään säännöllistä velvoitetarkkailua alueellisen vesiensuojeluyhdistyksen toimesta. Seurannoista saatua tietoa hyödynnetään Suomenlahden lohenkalastuksen säätelyssä, sekä myös Kymijoen vaelluskalakantojen elvytyshankkeiden vaikutusten arvioinnissa. Tietoa hyödyntävät muun muassa Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) sekä Suomen kalataloushallinto.

Yläreunan kuva: Panu Orell

Katso myös