Järvilohi on kehittynyt mereen vaeltavista lohipopulaatioista, jotka menettivät meriyhteyden maankohoamisen seurauksena viimeisen jääkauden jälkeen. Järvilohi salpautui nykyisen Vuoksen vesistöalueelle saimaannieriän ja -norpan tavoin.  Kanta on pienentynyt olemattomiin. Nykyisin järvilohi on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi eikä se selviäisi ilman jatkuvaa emokalaviljelyä ja sen avulla tuotettuja istukkaita.

Miksi järvilohi on nyt äärimmäisen uhanalainen?

Pielisjokeen istutettujen järvilohien vaellusalue Vuoksen vesistössä. Kuva: Pohjois-Karjalan ELY-keskus. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Järvilohen ainoat varmuudella tunnetut lisääntymisjoet ovat olleet koko Vuoksen vesistöalueen suurimmissa joissa.  Alkujaankin pieni järvilohikanta on kärsinyt jokien perkauksista, kanavoinneista, puun uitosta ja liiallisesta kalastuksesta.  Jokien rakentaminen vesivoimatuotantoon 1950–1970-luvuilla pilasi lopullisesti lähes kaikki lisääntymisalueet ja esti lohien vaellukset.

Pielisen järvilohi menetettiin kokonaan 1960-luvulla Lieksanjoen rakentamisen seurauksena. Saimaan alueelle jäänyt järvilohikanta säilyi, koska sen viljely ja istutukset oli aloitettu jo ennen viimeisten voimaloiden rakentamista.

Ala-Koitajoen lisääntymisalueet menetettiin, kun valtaosa jokeen virranneesta vedestä ohjattiin 1955 valmistuneeseen Pamilon voimalaitokseen. Kun Pielisjokeen rakennettiin Kaltimon (1958) ja Kuurnan (1971) voimalaitokset, lisääntyvä järvilohikanta romahti ja menetti suurimman osan sen elinvoimaisuutta ylläpitäneestä perinnöllisestä muuntelusta.  Viimeistään Kuurnan voimalan valmistumisen jälkeen järvilohesta tuli täysin riippuvainen viljelystä ja istutuksista.

Luke tekee työtä järvilohen säilyttämiseksi emokalastojen ja viljelyn avulla

Valtaosa järvilohi-istukkaista on kustannettu valtion varoilla. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Järvilohen syönnösvaelluksen kattavaa elinkiertoa on ylläpidetty istuttamalla kaksivuotiaita vaelluspoikasia voimaloiden alapuolelle joka kevät jo 1980-luvun lopulta alkaen.

Sitä mukaa kun emokalanviljelyllä on pystytty varmistamaan poikasviljelyyn tarvittavan mädin saanti, on istukkaiden määräkin noussut. Tavoitteena olevaa 100 000 istukkaan määrää ei ole kuitenkaan pystytty saavuttamaan kuin muutamina vuosina.

Järvilohen emokalastojen viljelystä ja mädin tuotannosta on 1980-luvulta alkaen vastannut Luken Enonkosken viljelylaitos. Lajin perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi laitokselle on perustettu joka syksy uusi laitoskalasto.

Järvilohen kalastusta koskevat, vuoden 2016 alussa voimaan tulleet säätelytoimet, kuten rasvaevättömän kalan 60 senttimetrin alamitta, kala/päivä-saalisrajoitus sekä kesäaikainen kalastuskielto ovat säästäneet kudulle valmistautuvia lohia. Tästä on osoituksena vuoden 2017 pyynnin ennätyksellinen emokalojen määrä. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Kutulohet on pyydetty Pielisjoesta ja 1990-luvulta lähtien myös Lieksanjoesta.

Pyynnissä saatujen emokalojen määrä on ollut hyvin pieni. Ennätys tehtiin vuonna 2017, jolloin pyydettyjen emokalojen määrä moninkertaistui. Tämä selittyy suurimmaksi osaksi kalastuslain uudistuksesta, ja erityisesti rasvaevällisen järvilohen rauhoittamisesta vuoden 2016 alusta lähtien.

Myös muut järvilohen kalastusta koskevat säätelytoimet ovat vähentäneet järvilohen kalastusta järvialueilla ja säästäneet kudulle valmistautuvia lohia.

Luontainen lisääntyminen on varmin tae järvilohikannan säilymiselle

Viljely ei takaa järvilohen säilymistä elinvoimaisena. Lajin sukusiitosriskit lisääntyvät lohikannan pienuuden, vähäisen perinnöllisen muuntelun ja jatkuvan viljelyn takia. Merkkejä sukusiitostaakasta on jo olemassa. Istutustulokset ovat heikentyneet jatkuvasti, viljellyn mädin ja poikasten laatu on heikompi kuin aiemmin. Ärhäkkä vesihome on tappanut sekä istukaspoikasia että jo sukukypsyysiässä olevia emokalastoja.

Paras tae järvilohikannan säilymiselle on luontaisen lisääntymiskierron palauttaminen. Se on vielä mahdollista entisissä lisääntymisjoissa Ala-Koitajoella, Pielisjoella sekä Lieksanjoella.

Kutusoraikkokunnostusta Kuusamonkoskella Ala-Koitajoella.

Tämä edellyttää lisää panoksia elinympäristöjen kunnostamiseen.  Tarvitaan sopivia kutu- ja poikassorakoita, joita ei enää missään entisessä kutujoessa ole riittävästi tarjolla. Koska potentiaaliset lisääntymisalueet ovat patojen takana, joudutaan voimalapatojen alta saatavat kutulohet kuljettamaan kalakuljetusvälineillä suoraan kutualueille.

Järvilohen luontaisen elinkierron palauttamismahdollisuuksia sekä siinä tarvittavia toimenpiteitä selvitetään ja toteutetaan laajapohjaisella yhteistyöllä Luken, vesialueiden omistajien, kalatalousviranomaisten, maa- ja metsätalousministeriön, Itä-Suomen yliopiston sekä voimayhtiöiden kanssa.

Katso myös