Gyrodactylus salaris on noin 0,5 mm:n pituinen lohen iholla ja evillä elävä loinen, jota ei voi havaita paljain silmin. G. salaris kykenee elämään ja lisääntymään myös muiden kalalajien pinnalla. Loista tavataan luontaisesti Itämereen laskevissa vesistöissä. G. salaris on yleinen mm. Tornionjoen vesistön lohenpoikasilla, joille loisen ei ole todettu aiheuttavan näkyvää vahinkoa tai kuolleisuutta.

Gyrodactylus salaris -loinen kulkeutui kalakuljetusten mukana Norjaan 1970-luvulla. Istutusten mukana infektoituneita lohenpoikasia levitettiin useisiin lohijokiin. Norjalaisissa lohijoissa loinen on aiheuttanut suurta lohen jokipoikasten kuolleisuutta ja romahduttanut yli 40 joen lohikannat. Syynä pidetään sitä, että Atlanttiin laskevien jokien lohikannoilla ei ole vastustuskykyä G. salaris -loisen liiallista lisääntymistä vastaan.

Vastustuskyvyn puutteen takia on ensiarvoisen tärkeätä, ettei G. salaris -lohiloinen leviä Teno- ja Näätämöjokeen. Leviämisen ehkäisemiseksi kaikenlainen kalojen istuttaminen ja elävien tai kuolleiden kalojen siirto muilta vesistöalueilta on ehdottomasti kielletty. Muilta vesistöalueilta Teno- ja Näätämöjoen vesistöjen alueelle tuotavien veneiden ja kanoottien sekä kalastusvälineiden ja -tarvikkeiden, kuten kelat, vavat, vieheet, haavit, saappaat, kahluuhousut, perkausvälineet, tulee olla täysin kuivatut tai desinfioidut ennen niiden käyttämistä. G. salaris pystyy elämään päiviä ilman isäntäkalaa, ja voi siten levitä pelkän veden tai kosteiden kalastusvälineiden ja –kaluston välityksellä. Norjan puoleisilla jokiosuuksilla kalastusvälineillä on desinfiointipakko.

Luonnonvarakeskus kerää vuosittain poikasnäytteitä Teno- ja Näätämöjoen vesistöstä lohiloisen mahdollisen esiintymisen selvittämiseksi. Toistaiseksi kaikki analysoidut näytteet ovat olleet puhtaita.

Yläreunan kuva: Panu Orell