Rannikolla eteläistä, runsaasti lämpöä vaativaa kuhaa tavataan vakiintuneina kantoina Saaristomeressä ja Suomenlahdella. Pohjoiset ahvenkannat ovat runsastuneet kesien lämpenemisen ja Pohjanmaan rannikoiden alunamaiden happamien valumavesien vähentymisen johdosta.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen merkittäviä kuhasaaliita on joinakin vuosina saatu Pohjanlahdella Vaasan seudulta asti. Kuhasaalis koostuu rannikkovesissä pääosin 4–8-vuotiaista yksilöistä. Vuosiluokkien runsaus vaihtelee, ja niiden myötä myös saaliissa on suuriakin vuosien välisiä ja myös alueellisia eroja.

Ammattikalastuksen kuhasaaliit ovat vuodesta 2008 lähtien vaihdelleet koko rannikkoalueella lähellä pitkän ajan (1980–2014) keskiarvoa, 200–500 tonnissa vuosittain. Vapaa-ajan kalastajat ovat saaneet jotakuinkin saman verran kuhaa kuin ammattikalastajat. Saaliit ovat viime vuosina koostuneet lähinnä keskisuurista vuosiluokista, joita on voinut olla useita peräkkäisinä vuosina. Saaristomeren kuhasaaliissa oli näytteiden perusteella vuosina 2015-2017 erityisesti vuosiluokkia 2010–2011. Todennäköisesti myös Suomenlahden kuhat kuuluivat suurilta osin samoihin vuosiluokkiin. Myöhemmistä kuhavuosiluokista on vielä heikosti tietoa, mutta kesien lämpötilatietojen perusteella näyttää todennäköiseltä, että vuosina 2012–2017 kuoriutuneista kuhavuosiluokista vain yksi, vuosiluokka 2014, olisi keskimääräistä runsaampi. Useina lähivuosina kuhasaaliit jäänevät siksi keskimääräistä pienemmiksi.

Ahvensaaliissa vaihtelua

Ahven esiintyy runsaana koko rannikollamme. Merialueen kaupallinen saalis on vaihdellut 1990 luvun lopulta alkaen 600-1000 tonnissa. Ammattimaisen ahvenen kalastuksen painopiste rannikkoalueillamme on siirtinyt viime vuosina pohjoista kohti. Tärkeimmillä merialueilla – Saaristomerellä ja Selkämerellä – ahvensaaliit ovat vaihdelleet 1990-lopulta alkaen hyvällä tasolla 600–700 tonnissa, kuitenkin vähentyen vuodesta 2015 alkaen. Suomenlahdella kaupallinen ahvensaalis oli poikkeuksellisen iso vuonna 2011, mutta on sittemmin vähentynyt. Perämerellä ammattikalastajien ahvensaalis on ollut vuodesta 2011 alkaen tasaisesti suurempi kuin aiempina vuosina 1980 alkaneen tilastoinnin aikana. Ahvensaaliiden painottumisessa viime vuosina aiempaa pohjoisemmaksi on taustalla todennäköisesti kesien lämpeneminen ja Pohjanmaan rannikolla alunamaiden happamien valumavesien väheneminen, jotka molemmat ovat parantaneet olennaisesti ahvenen lisääntymistulosta. Lisäksi siian vähentyessä yhä useampi ammattikalastaja on keskittynyt ahvenen pyyntiin.

Vapaa-ajan kalastuksen ahvensaaliit ovat saalistilaston mukaan pääsääntöisesti pienentyneet 2000-luvun puolivälin jälkeen sekä sisävesissä että rannikolla. Vapaa-ajan kalastajien saalis on moninkertainen ammattikalastuksen ahvensaaliiseen verrattuna.

Merialueelta verkoilla saatu ahvensaalis koostuu pääosin 3–5 ikäryhmästä eli pääosin 4–8-vuotiaista yksilöistä. Verkkoahvenet ovat lähes kokonaan naaraita. Rysistä saadaan keskimäärin hieman nuorempaa ja pienempää ahventa, molempia sukupuolia, ja katiska-ahvenet ovat puolestaan melkein kokonaan koiraita. Vaikka lämpimät kesät suosivat ahvenen poikasten selviämistä kasvamaan isommiksi, ahvensaaliin ja edeltävien kesien lämpötilojen välillä ei ole yhtä selvää riippuvuussuhdetta kuin kuhalla.

Lämpö kasvattaa kantoja, kylmä pienentää

Kuhasaaliiden voimakas kasvu Saaristomerellä ja Suomenlahdella 1990-luvulla selittyy kesien lämpenemisellä. Kun 1980-luvulla vain yhtenä kesänä pintaveden heinä-elokuun keskilämpötila Saaristomerellä ylitti 19 astetta, niin 1990-luvulla tällaisia kesiä oli kolme. Vuodet 1988 ja 1997 tuottivat vuonna 1980 alkaneen seurantajakson suurimmat kuhavuosiluokat. Vuosituhannen vaihteen jälkeen lämpimiä kesiä on ollut vielä tiheämmässä, ja toistuvasti peräkkäisinäkin kesinä. Lämpimien kesien tihentymistä lienee seurannut parin edellisen kesän poikasiin kohdistuvan kannibalismin yleistyminen, joka puolestaan lienee yksi syy siihen, että yhtä suuria vuosiluokkia kuin huippuvuosiluokat 1988 ja 1997 ei ole enää kasvanut pyyntikokoon. Keskisuuria vuosiluokkia on kuitenkin ollut useita.

kuha_ahven_1

Runsaita kuhavuosiluokkia kasvaa kesinä, joina veden lämpötila on riittävän korkea hyvälle kuhanpoikasten kasvulle. Kuvassa yllä näkyy Saaristomeren pintaveden heinä-elokuun keskilämpötilan vuosittainen vaihtelu. Yleensä vähintään 19 ⁰C keskilämpötila tarvitaan vahvan vuosiluokan kehittymiseen. Kun poikaset ovat syksyllä riittävän isoja, ne selviävät hengissä yli seuraavan talven. Alakuvassa on esitettynä kuhan vuosiluokkien runsaudet Saaristomerellä (tilastoruudut 47, 51 ja 52) populaatioanalyysillä (VPA) tehdyn kanta-arvion mukaan. Viimeisten vuosien arviot ovat epävarmimpia. Vaihtoehtoiset arviot on esitetty vuosien 2015 ja 2016 aineistoilla tehtyjen päivitysten mukaan, ja lisäksi vuoden 2016 päivitys on tehty kahdella vaihtoehtoisella vuoden 2016 kalastuskuolevuuden arvolla (F): puolet vuosien 2010–2013 keskiarvosta (2016a) tai 2/3 siitä (2016b).

Kuhan vuosiluokkien runsaudet Saaristomerellä (tilastoruudut 47, 51 ja 52) populaatioanalyysillä (VPA) tehdyn kanta-arvion mukaan. Viimeisten vuosien arviot ovat epävarmimpia. Vaihtoehtoiset arviot on esitetty kolmen eri vuoden aineistoilla tehtyjen päivitysten mukaan (2011–2013), ja lisäksi viimeisin päivitys on laskettu myös olettaen, että 6–8 -vuotiaiden kuhien luonnollinen kuolevuus on ollut vuodesta 2005 alkaen korkeampi alentuneen keskipainon vuoksi.

Rannikon ahvenkantojen pitkän ajan vaihtelusta ei ole varmaa tietoa, mutta 1990-luvulla ammattikalastuksen saaliit alkoivat vähitellen kasvaa 1980-luvun aallonpohjasta. Vaikka ahven menestyy viileämmässä ilmastossa kuin kuha, silläkin runsaat poikasvuosiluokat syntyvät kesinä, joina poikaset ehtivät kasvaa niin suuriksi, että ne selviävät hengissä talvesta seuraavaan kesään asti. Lämpimät kesät 19080-luvun lopulta alkaen ovat todennäköisesti hyödyttäneet rannikon ahvenkantoja. Saaristomerellä  2000-luvun ahvenvuosiluokat ovat kuitenkin olleet keskimäärin heikompia kuin 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun vuosiluokat.

Kannanarvioinnin menetelmät, luotettavuus ja perusteet

Rannikon ammattikalastajien saaliista kerätään vuosittain näytteenottosuunnitelman mukainen määrä näytteitä. Kuhista otetaan suomunäyte ja ahvenista kiduskannen luu iänmääritystä varten, ja molemmista lajeista tarkastetaan sukukypsyysaste. Edellä mainituista luutumista määritetään kuhien ja ahventen iät ja kasvuhistoriat. Kun oletetaan, että näytekuhissa on eri vuosiluokkia samassa suhteessa kuin kalastajien saaliissa ja hyödynnetään lisäksi kalastus- ja saalistietoja, kannan koko on mahdollista arvioida, kuten kuhalla on tehty populaatioanalyysiä käyttäen.

Kannanarvioinnissa on epävarmuuksia, joita aiheuttavat epävarmuus vuosittaisten yksikkösaaliiden vertailukelpoisuudessa, kalastuksen muutokset rannikkovesissä ja epävarmuudet vapaa-ajan kalastuksen saalisarvioissa. Epäsuorasti tuloksia tukee veden lämpötilan ja kuhavuosiluokkien runsauden välinen yhteys.

Rannikon kuhan ja ahvenen kalastuksen sekä niiden sivusaaliiden seuranta on osa EU-komission rahoittamaa EU:n tiedonkeruuohjelmaa, jonka tarkoitus on harmonisoida EU-maiden kalastuksen seurantaa merialueilla.