Rannikolla eteläistä, runsaasti lämpöä vaativaa kuhaa tavataan vakiintuneina kantoina Saaristomeressä ja Suomenlahdella. Pohjoiset ahvenkannat ovat runsastuneet kesien lämpenemisen ja Pohjanmaan rannikoiden alunamaiden happamien valumavesien vähentymisen johdosta.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen merkittäviä kuhasaaliita on joinakin vuosina saatu Pohjanlahdella Vaasan seudulta asti. Kuhasaalis koostuu rannikkovesissä pääosin 4–8-vuotiaista yksilöistä. Vuosiluokkien runsaus vaihtelee, ja niiden myötä myös saaliissa on suuriakin vuosien välisiä ja myös alueellisia eroja.

Ammattikalastuksen kuhasaaliit ovat vuodesta 2008 lähtien vaihdelleet koko rannikkoalueella lähellä pitkän ajan (1980–2014) keskiarvoa, 300–500 tonnissa vuosittain. Vapaa-ajan kalastajat ovat saaneet jotakuinkin saman verran kuhaa kuin ammattikalastajat. Saaliit ovat viime vuosina koostuneet lähinnä keskisuurista vuosiluokista, joita on voinut olla useita peräkkäisinä vuosina. Saaristomeren kuhasaaliissa oli näytteiden perusteella vuonna 2013 erityisesti vuosiluokkia 2005–2009, joista 2005, 2006 ja 2009 kuoriutui mätimunista eniten kalastuskokoon asti kasvaneita kuhia. Todennäköisesti vuosina 2015 ja 2016 saaliissa on myös vuosiluokkia 2010 ja 2011 samalla kun vanhimmat vuosiluokat vähentyvät. Suomenlahden kuhat kuuluivat vuonna 2013 suurimmalta osin vuosiluokkiin 2007 ja 2009, ja on odotettavissa, että myös Suomenlahdella lämpiminä kesinä hyvissä oloissa 2010 ja 2011 syntyneet poikaset muodostavat osan kuhasaaliista 2015–2016. Vuosiluokka 2012 jää oletettavasti pieneksi, mutta kesällä 2013 olosuhteet poikasten kasvulle olivat jälleen hyvät.

Ahvenkannat kasvussa

Ahven esiintyy runsaana koko rannikollamme. Ahvenkantojen myönteinen kehitys Pohjanlahden rannikkoalueillamme on siirtänyt ammattimaisen ahvenenkalastuksen painopistettä viime vuosina pohjoista kohti, ja ammattikalastuksen kokonaisahvensaalis rannikkovesistä olikin vuonna 2014 suurin vuonna 1980 alkaneen seurantajakson aikana, vaikka eteläisen Suomen rannikoilla saaliit eivät olekaan olleet aivan huipputasoa. Kaikilla rannikon osilla ahvensaalis ylitti pitkän ajan (1980–2014) keskiarvon. Todennäköisesti pohjoisen ahvenkantojen runsastumisen taustalla on kesien lämpeneminen ja Pohjanmaan rannikolla alunamaiden happamien valumavesien väheneminen, jotka molemmat ovat parantaneet olennaisesti ahvenen lisääntymistulosta. Lisäksi siian vähentyessä yhä useampi ammattikalastaja on keskittynyt ahvenen pyyntiin.

Vapaa-ajan kalastuksen ahvensaaliit ovat saalistilaston mukaan pienentyneet 2000-luvun puolivälin jälkeen sekä sisävesissä että rannikolla. Vapaa-ajan kalastajien saalis on moninkertainen ammattikalastuksen ahvensaaliiseen verrattuna.

Merialueelta verkoilla saatu ahvensaalis koostuu pääosin 3–5 ikäryhmästä eli pääosin 4–8-vuotiaista yksilöistä. Verkkoahvenet ovat lähes kokonaan naaraita. Rysistä saadaan keskimäärin hieman nuorempaa ja pienempää ahventa, molempia sukupuolia, ja katiska-ahvenet ovat puolestaan melkein kokonaan koiraita. Vaikka lämpimät kesät suosivat ahvenen poikasten selviämistä kasvamaan isommiksi, ahvensaaliin ja edeltävien kesien lämpötilojen välillä ei ole yhtä selvää riippuvuussuhdetta kuin kuhalla.

Lämpö kasvattaa kantoja

Kuhasaaliiden voimakas kasvu Saaristomerellä ja Suomenlahdella 1990-luvulla selittyy kesien lämpenemisellä. Kun 1980-luvulla vain yhtenä kesänä pintaveden heinä-elokuun keskilämpötila Saaristomerellä ylitti 19 astetta, niin 1990-luvulla tällaisia kesiä oli kolme. Vuodet 1988 ja 1997 tuottivat vuonna 1980 alkaneen seurantajakson suurimmat kuhavuosiluokat. Vuosituhannen vaihteen jälkeen lämpimiä kesiä on ollut vielä tiheämmässä, ja toistuvasti peräkkäisinäkin kesinä. Lämpimien kesien tihentymistä lienee seurannut parin edellisen kesän poikasiin kohdistuvan kannibalismin yleistyminen, joka puolestaan lienee syy siihen, että yhtä suuria vuosiluokkia kuin huippuvuosiluokat 1988 ja 1997 ei ole enää kasvanut pyyntikokoon. Keskisuuria vuosiluokkia on kuitenkin ollut useita.

kuha_ahven_1
Runsaita kuhavuosiluokkia kasvaa kesinä, joina veden lämpötila on riittävän korkea hyvälle kuhanpoikasten kasvulle. Kuvassa näkyy Saaristomeren pintaveden heinä-elokuun keskilämpötilan vuosittainen vaihtelu. Oranssilla on merkitty 19 ⁰C keskilämpötila, joka yleensä vähintään tarvitaan vahvan vuosiluokan kehittymiseen. Kun poikaset ovat syksyllä riittävän isoja, ne selviävät hengissä yli seuraavan talven.
Kuhan vuosiluokkien runsaudet Saaristomerellä (tilastoruudut 47, 51 ja 52) populaatioanalyysillä (VPA) tehdyn kanta-arvion mukaan. Viimeisten vuosien arviot ovat epävarmimpia. Vaihtoehtoiset arviot on esitetty kolmen eri vuoden aineistoilla tehtyjen päivitysten mukaan (2011–2013), ja lisäksi viimeisin päivitys on laskettu myös olettaen, että 6–8 -vuotiaiden kuhien luonnollinen kuolevuus on ollut vuodesta 2005 alkaen korkeampi alentuneen keskipainon vuoksi.
Kuhan vuosiluokkien runsaudet Saaristomerellä (tilastoruudut 47, 51 ja 52) populaatioanalyysillä (VPA) tehdyn kanta-arvion mukaan. Viimeisten vuosien arviot ovat epävarmimpia. Vaihtoehtoiset arviot on esitetty kolmen eri vuoden aineistoilla tehtyjen päivitysten mukaan (2011–2013), ja lisäksi viimeisin päivitys on laskettu myös olettaen, että 6–8 -vuotiaiden kuhien luonnollinen kuolevuus on ollut vuodesta 2005 alkaen korkeampi alentuneen keskipainon vuoksi.

Rannikon ahvenkantojen pitkän ajan vaihtelusta ei ole varmaa tietoa, mutta 1990-luvulla ammattikalastuksen saaliit alkoivat vähitellen kasvaa 1980-luvun aallonpohjasta. Vaikka ahven menestyy viileämmässä ilmastossa kuin kuha, silläkin runsaat poikasvuosiluokat syntyvät kesinä, joina poikaset ehtivät kasvaa niin suuriksi, että ne selviävät hengissä talvesta seuraavaan kesään asti. Lämpimät kesät etenkin 1990-luvulta alkaen ovat todennäköisesti hyödyttäneet rannikon ahvenkantoja. Saaristomerellä melko vahvoja vuosiluokkia syntyi 2000-luvulla vuosina 2001, 2002 sekä 2005–2007. Etelä- ja lounaisrannikoilla ahvensaaliit olivat tarkastelujakson 1980–2015 aikana suurimmillaan vuosituhannen vaihteen molemmin puolin ja suurimman osan 2000-luvusta, minkä jälkeen saaliit ovat jonkin verran pienentyneet sekä ammattikalastus- että vapaa-ajan kalastustilastojen mukaan. Suomenlahdella kuitenkin 2011 ja 2012 olivat erityisen hyviä ahvenvuosia ammattikalastuksessa. Selkämeren ja Perämeren ahvensaaliit ovat jatkaneet ammattikalastajien saalistilastossa kasvuaan koko seurantajakson ajan, vapaa-ajan kalastustilastojen mukaan myös siellä saaliit ovat 2010-luvulla pienentyneet.

Kannanarvioinnin menetelmät, luotettavuus ja perusteet

Rannikon ammattikalastajien saaliista kerätään vuosittain näytteenottosuunnitelman mukainen määrä näytteitä. Kuhista otetaan suomunäyte ja ahvenista kiduskannen luu iänmääritystä varten, ja molemmista lajeista tarkastetaan sukukypsyysaste. Edellä mainituista luutumista määritetään kuhien ja ahventen iät ja kasvuhistoriat. Kun oletetaan, että näytekuhissa on eri vuosiluokkia samassa suhteessa kuin kalastajien saaliissa ja hyödynnetään lisäksi kalastus- ja saalistietoja, kannan koko on mahdollista arvioida, kuten kuhalla on tehty populaatioanalyysiä käyttäen.

Kannanarvioinnissa on epävarmuuksia, joita aiheuttavat epävarmuus vuosittaisten yksikkösaaliiden vertailukelpoisuudessa, kalastuksen muutokset rannikkovesissä ja epävarmuudet vapaa-ajan kalastuksen saalisarvioissa. Epäsuorasti tuloksia tukee veden lämpötilan ja kuhavuosiluokkien runsauden välinen yhteys.

Rannikon kuhan ja ahvenen kalastuksen sekä niiden sivusaaliiden seuranta on osa EU-komission rahoittamaa EU:n tiedonkeruuohjelmaa, jonka tarkoitus on harmonisoida EU-maiden kalastuksen seurantaa merialueilla.