Suomen noin 159 000 jokikilometristä yli 90 prosenttia on jollain tavoin ihmisen muuttamia. Vesivoimalaitosten rakentaminen on katkaissut vaelluskalojen kulkumahdollisuudet monilla maamme joilla. Lisäksi jokien luonnontilaa ovat muuttaneet muun muassa säännöstely, uittoperkaukset ja valuma-alueiden ojitukset.

Rakennettujen jokien kalataloudessa vaelluskalojen palauttamishankkeet ja kalatiet nähdään nykyään ympäristönhoidon kärkihankkeina. Niitä edistetään kansallisella kalatiestrategialla, jonka tavoitteena on siirtää painopistettä istutuksista kalojen luontaisen lisääntymiskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Luonnonvarakeskuksen rakennettujen vesistöjen tutkimus tuottaa tähän tarvittavan tietoperustan.

Vaelluskalojen palauttaminen on mahdollista

Vaelluskalojen palauttaminen rakennettuihin jokiin on mahdollista kokonaisvaltaisilla, tehokkailla ja samanaikaisilla tuki- ja säätelytoimilla. Jokiin tarvitaan voimalaitospadot ohittavia, sekä ylä- että alavirtaan toimivia vaellusväyliä. Toimiakseen ne tarvitsevat riittävästi vettä ja patojen yläpuolelle leimautuneita kalakantoja. Palauttamisessa tarvitaan myös mädin ja pienpoikasten kotiutus- ja tuki-istutuksia sekä kutukalojen siirtoja patojen ohi. Säätelemällä kalastusta turvataan kalakantojen säilyminen riittävän runsaslukuisena.

Vaelluskalojen palauttamishankkeissa on otettava huomioon jokien ja niiden valuma-alueiden vesivoimatuotannosta sekä maa-, metsä- ja turvetaloudesta aiheutuvat ongelmat ja haittavaikutukset vaelluskalojen elinympäristöön. Osaa haitoista voidaan vähentää erilaisilla kunnostustoimenpiteillä, mutta ratkaisujen löytäminen ongelmiin on kuitenkin sitä vaikeampaa mitä suuremmat taloudelliset intressit niihin liittyvät.

Vuosina 2016–2018 valtion rahoitusta suunnataan yhteensä 7 miljoonaa euroa vaelluskalojen palauttamishankkeisiin, hallituksen kärkihanketeeman mukaisesti.  Vaikka valtion rahoitus kattaa vain pienen osan koko kalatiestrategian toimenpideohjelmasta, lisää se valituilla kohdealueilla toimijoiden sitoutumista pitkäjänteiseen yhteistyöhön ja rahoitukseen. Nyt luotavia toimintamalleja voidaan jatkossa käyttää myös muissa kohteissa.

Vaelluskalakantojen palauttaminen vaatii yhteistyötä

Vaelluskalakantojen palauttaminen edellyttää lisääntymisalueiden kunnostuksia sekä toimivia vaellusyhteyksiä lisääntymis-, poikas- ja syönnösalueiden välille. Pitkään laitosviljelyn varassa olleiden uhanalaisten kalakantojen luontoon palauttaminen tarvitsee onnistuakseen uusien menetelmien kehittämistä laitoskantojen villiyttämiseksi ja luonnossa menestyvien istukkaiden tuottamiseksi.

Näihin asioihin liittyviin tietotarpeisiin vastataan monialaisella tutkimus- ja kehitystoiminnalla, joita toteutetaan rakennetuissa vesistöissä ja kontrolloiduissa olosuhteissa Luken Kainuun kalantutkimusasemalla (www.kfrs.fi). Yhteiskunnallisia vaikutuksia pyritään edistämään sidosryhmien vuorovaikutteisella aluesuunnittelulla. Tavoitteena on edistää rakennettujen vesistöjen kalataloudellista hyödyntämistä sekä biologisen monimuotoisuuden suojelua ja ennallistamista. Tutkimuksen keskeisiä selvityskohteita ovat muun muassa elinympäristöt ja kunnostukset, elinvoimaisten kalakantojen tukeminen menestyvillä istukkailla ja erilaiset toimintamallit kalatalouden vuorovaikutteisessa suunnittelussa.

Yläpalkin kuva: Panu Orell/Luke