Ilman poikasia ja poikasalueita ei ole suuria kaloja. Lisääntymisen onnistuminen vaikuttaa olennaisesti kalakannan kokoon ja määrää syntyvän vuosiluokan vahvuuden.

Kalojen mäti ja poikaset ovat herkimpiä ympäristössä tapahtuville muutoksille, ja siksi lisääntymisaikaisten olosuhteiden on oltava kohdillaan. Turvaamalla lisääntymisvaiheen saamme jatkossakin hyviä kalansaaliita.

Useimpien pohjoisella Itämerellä esiintyvien kalalajien kutualueet sijaitsevat matalilla alueilla muutaman metrin syvyydessä. Monesti myös pienpoikaset hyödyntävät samoja matalia alueita kasvuvyöhykkeenään. Lisääntymisalueet, joissa kutu tapahtuu ja pienpoikaset kasvavat, ovat tyypillisesti hyvin rajallisia verrattuna lajin koko esiintymisalueeseen. Nämä matalat rannikkoalueet ovat yleensä kuormitetuimpia rannikkovesiä. Rehevöityminen ja liettyminen, rantarakentaminen sekä ruoppaukset uhkaavat rajallisia lisääntymisalueita.

Täysikokoisten ahventen tiedetään liikkuvan usein noin 30-40 km alueella. Ennen levittäytymistä pienpoikaset kasvavat lämpimissä sisälahdissa, jotka ovat kooltaan enimmilläänkin vain muutamia kilometrejä. Kutu ja mädin kehittyminen tapahtuvat kapeassa rantavyöhykkeessä.

Luken tuottamat kartat kalojen lisääntymisalueista ovat tärkeitä suunnittelun ja suojelun työkaluja

Luonnonvarakeskus tuottaa kartoitusten ja mallinnuksen avulla kalalajikohtaista karttatietoa rannikkoalueiden merkittävistä lisääntymisalueista. Koko rannikon kattavaa kartoitustietoa on kaikista merkittävimmistä talouskalalajeistamme, kuten ahvenesta, kuhasta, siiasta ja silakasta. Lisäksi tuotetaan tietoa kalojen lisääntymisaikaisista ympäristövaatimuksista ja kehitetään kartoitukseen soveltuvia maasto- ja mallinnusmenetelmiä.

Kalojen lisääntymisalueiden sijaintia kuvaavat kartat ovat tärkeä työkalu niin meri- ja rannikkoalueiden käytön suunnittelussa ja suojelussa kuin kalakantojen kestävässä hoidossakin. Tietoa lisääntymisalueista tarvitaan muun muassa erilaisten rannikkoympäristöä muuttavien hankkeiden, kuten satamien, väylien ja tuulivoimapuistojen sijoittamiseen ja ympäristövaikutusten arviointiin. Tiedon avulla voidaan arvioida esimerkiksi tarvetta kalojen lisääntymisalueiden rauhoituksille tai lisääntymisaikaisille kalastusrajoituksille. Poikasaluetietoa voidaan hyödyntää myös kalaistutusten kohdentamisessa.

Tärkeimmät tiedonkäyttäjät ovat ympäristöviranomaiset, HELCOM, kalataloushallinto ja vesialueiden omistajat.

Alueen soveltuvuus ahvenen poikastuotantoalueeksi, kuva: Meri Kallasvuo et al.
Alueen soveltuvuus ahvenen poikastuotantoalueeksi, kuva: Meri Kallasvuo et al.
Ahvenen poikasalueet, kuva: Lari Veneranta
Ahvenen poikasalueet, kuva: Lari Veneranta

Yläreunan kuva: Lari Veneranta